Metäslenkillä meillä olivat kavereina kääpiöpinseri Rolle ja rotikka Vega. Pappakoira lähti isännän kanssa auto/kelkan korjaushommiin, koska ei se olisi tuolla metsässä edes tarennut ja Vegan kanssa ei ehkä synkkais kovin hyvin.
Lenkki oli hieno, tosin meillä ihmisillä oli suuria vaikeuksia pysyä tolpillaan polulla =) Neliveto olisi itsellekkin ollut tarpeen. Lenkkikaveri taisi kaatua kahdesti ja minä kerran + pikku liukastumiset. Kyllä se ulkoilu on rattoisaa sekä erittäin turvallista.
Pappakoira on edelleen "miesten hommissa" ja Tauno & Hilma ovat vetäneet sikeitä kuuman patterin vieressä lenkistä lähtien. Varmaan se tuo kylmä ilma vielä lisää energiankulutusta tuolla lenkillä. Koirilla oli BOT-manttelit päällä meno ja tulo matkoilla, mutta metsässä olivat alastomina eikä näyttänyt paleltavan, meno oli sen verta vauhdikasta.
Autolle saavuttuamme Hilma teki temput, eikä meinannut suostua antautumaan kiinni. Ilmeisesti olisi vielä halunnut jatkaa lenkkeilyä. Tätä ongelmaa on esiintynyt aiemminkin nimenomaan samanlaisessa autolle saapumis tilanteessa ja se saatiin jo kitkettyä pois, mutta neiti on tainnut nyt palata juurilleen. Se ei siis karkaa vaan pysyttelee ihan 1-2 metrin päässä tulematta kuitenkaan luokse eikä antaudu kiinni. Aran koiran kanssa nämä tilanteet ovat vaikeita, koska jos sitä jahtaa tai komentaa se paineistuu eikä antaudu kiinni sitä vähää, jos taas sitten yrittää maanitella se ei tule. Lopulta vanhanaikainen mamma juoksee karkuun tekniikka kuitenkin toimi ja Hilmakin pääsi autoon lämmittelemään BOT-manttelin sisään. Lenkillähän Hilma tulee kutsusta luokse, mielenkiintoista olisi nähdä tuonne sen pään sisään, että onko tosiaan kyse siitä et se tietää auton tarkoittavan hauskuuden loppumista vai mikä on ongelman ydin.
Pari sanaa on myös laitettava Hilman siskosta Siiristä, joka on kadonnut metsään viime torstaina. Siiri vaihtoi kotia noin kuukausi sitten, koska se ei oikein pärjännyt alkuperäisessä kodissaan olevan toisen koiran kanssa.
Virheitähän sattuu ja aina on riski olemassa, kun koiran vapaaksi päästää. Tuoretta kodinvaihtajaa ei kuitenkaan kuuluisi missään tapauksessa pitää vapaana.
Tieto tästä asiasta tuli vasta tänään, joten paljoa ei enää ole tehtävissä. Siirin entinen koti, minä ja moni muu olisivat halunneet auttaa parhaansa mukaan näin kaukaakin.
Toivo tietysti elää, että joku olisi neidin löytänyt ja ei olisi vain vähäisen ilmoittelun takia osannut ottaa yhteyttä oikeaan paikkaan.
Jokaisen meistä, jotka koiria pitävät irti luonnossa pitäisi tietää miten tämmöisissä tilanteissa menetellään ja minkälaisella toimintasuunnitelmalla koiraa lähdetään etsimään, sen liikkeitä kartoittamaan jne. Salailu ja hyssyttely eivät ainakaan auta koiraa tulemaan löydetyksi.
Hilma sisko ja minä lähetämme paljon lämpimiä ajatuksia pienen Siirin suuntaan ja toivomme vielä parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti