Köyhä viikko

Maanantaina taas piti palata töiden pariin. 

Töiden jälkeen suunnattiin Sannan ja Edyn kanssa hallille ensin kuvaamaan Edyä (Kinghill`s Burn in flames, suomen kääpiöpinserit Ry:n vuoden agilitytulokas). Hallin valaistus kuitenkin teki tepposet ja Edyn kuvaksi valikoitui tunnin kuvaamisen jälkeen sitten kuitenkin kesällä kuvattu kuva. Tämäkin minun kuvaama, olen ylpeä, että minun kuvasta tuli Edyn edustuskuva =)

Onnea Sannalle ja Edylle!

Kuvailujen jälkeen neljä iloista kääpiötä kirmasi vapaana jäällä, tosin pakkanen pääsi sen verran kiristymään, että kauhean pitkää lenkkiä ei tehty. Edy ja Sanna kävivät kahvilla vielä reissun jäleen. Tauno joutui koirahuoneeseen koiraportin taakse, ettei Edyn kanssa tule nahinaa pienessä tilassa, kyllä söi miestä. 

Illalla sitten vielä Taunolle ja Upille sisätreenit.

Upi harjoitteli perusasentoa, paikkaa ja kontaktia sekä vähän kapulasta kiinnostumista. Taunolle kapulatreeniä, istu-maahan-seiso vaihtelua kaukona, perusasentoa ja pari luoksetuloa.

Tiistaina sitten piti tehdä paljon ja kaikkea. Hilman puuro valmistui uunissa ja pakatakkin piti keskiviikko-torstai akselille sijoittunutta työreissua varten..
 Pakkanen paukkui, joten koirat viettivät ansaitun lomapäivän pidemmistä lenkeistä.

Upille pöytätreeniä.

Sekä kosketusalusta ja perusasentotreeniä.

Taunolle sitten noutokapulaa ja se nostaa sen. Ihanaa, mahtavaa!!
Aloitin vaan palkkaamalla kapulan katsomisesta. Pikkuhiljaa kapula alkoi kiinnostaa ja siihen saattoi tarttua kulmahampaalla varovasti tuolta reunasta. Jatkojalostamalla tarttuminen oikeaan kohtaan, mutta samantien kapulan viskaus mäkeen. Lopulta sitten hallitumpi nosto siten, että minä kerkesin jopa ottaa kapulan suusta ennen heittoa. Tämä ei edes vaatinut loppuunsa kovin montaa treeniä, vain ison kasan kärsivällisyyttä.

Keskiviikko aamuna kukonlaulun aikaan (kello soi 03.45) lähdin koulutusmatkalle Helsinkiin ja isäntä jäi koiria hoitelemaan. Pakkanen paukkui keskiviikkona ja torstaina yli -20 asteessa eli mitään ihmeempiä ei ollut isäntä koirien kanssa duunaillut, mutta kivasti oli mennyt.

Tauno lempipaikallaan, eteisen tulikuuman patterin vieressä.

Perjantaina pakkanen vähän lauhtui, mutta minä olin viikon ja reissun rasituksista niin  poikki, että aktiivisuus jäi aamu + iltakäpyttelyjen lisäksi tunnin hihnalenkkiin ja lyhyeen treeniin Upin kanssa. 

Upi oli päivän aikana ekaa kertaa tehnyt pahojaankin.

Voin kertoa, että tommonen silputtu koiran pissalusta saa aikaan aivan kamalan sotkun. Tuo sisällä oleva materiaali muuttuu semmoseksi jauhoksi ja tarttuu aivan jokapaikkaan. Tokihan alustalle oli myös pissattu ennen operaatiota eli ei jäänyt pyykkikonekkaan työttömäski.
Lenkillä koetettiin liikkua siten, että mahdollisimman paljon ihmisiä, pyöriä ja koiria tulisi vastaan, mutta aika köyhää oli. Lähikaupan nurkilla pyöritiin myös, siellä sentään jotain liikettä.
Treeninä Upille seisomista, hampaiden vilkuilua ja paikka -käskyä.

Ensiviikolla pitäisi olla lauhempaa eikä minunkaan tarvitse matkustella, jotenka eiköhän tässä aktivoiduta.

Sunnuntaita

Sunnuntai aamun aloitin taas oikein oikein hitaasti kahvin, koirien takapihattelun ja telkkarin kanssa. 

Hilma syömässä haimapotilaan safkaa erä 2. Kanan fileesuikaleita ja puuroriisiä. Lisänä välillä rasvatonta raejuustoa ja hiven-rekkua yhdellä aterialla vuorokaudessa. Vatsan toiminnan ja ruuan vähäisen energiapitoisuuden vuoksi Hilma saa tällähetkellä vielä ruuan kolmesti vuorokaudessa Upin kanssa samaa tahtia.

 

Koko remmi sai seisomistreenit sisällä pöydällä ja Upille testasin vähän näyttelyhihtaa takapihalla.

Yllättävästi ainut kuvauksellinen (Lue; kuva onnistui) oli Hilma. Neiti vaan nyt on niin surkeassa kunnossa sairastelun takia, lihakset ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Iltapäivällä sitten päivän paras osuus eli kunnon lenkki turvesuolla. Hilmakin pääsi mukaan, kun edellisen kahden päivän liikkumiset ei ole vointia huonontaneet ja vapaana voi kuitenkin säädellä liikkumisensa jaksamisen mukaan.Puolisentoista tuntia taaperrettiin ja jopa Taunokin näytti loppumatkasta saaneen tarpeekseen. Hilma jopa katosikin lenkin aikana. Aikuiset livahtivat suon takana olleeseen metsään, kun lähestyttiin metsän laitaa. Käännyttiin sitten ja odoteltiin et kyllä ne sieltä tulee, Tauno tulikin sitten hetken päästä kovaa kyytiä, mutta Hilmaa ei näkynyt. Metsästä kuului Hilman haukkua ja arvelin sen bonganneen jonkun elukan sieltä. Tässä vaiheessa olisi tietysti pitänyt tajuta, että tuskin sieltä Tauno olis pois tullut mikäli joku pupu olisi ollut hollilla. Aikaa kului ja Hilmaa ei vaan näkynyt. Lähdettiin sitten katsomaan ja siellä neiti istui, metsän laidassa 1,5 metriä syvän ja todella leveän ojan toisella puolella. Tauno oli tullut ojasta yli, mutta Hilmalla kun menee toimintakyky moisissa tilantessa se oli vaan jäänyt odottamaan ja tuskailemaan, että mitenkäs tästä yli pääsisi. Jos neiti olisi tajunnut palata samaa reittiä kuin mitä metsän puolelle menivät niin ei ongelmaa, mutta vaikea tietää miten kauan se olisi tuolla jumittanut, kun ei näyttänyt sen vertaa aivot raksuttavan. Pelastettu neiti ei kuitenkaan kummemmin ollut moksiskaan pienestä jumistaan vaan vauhtia riitti episodin jälkeenkin.

Lenkin jälkeen porukalle maistui uni, mutta illalla jaksoivat pienen treenisession tehdä.

Upille istumis ja seisomisharjoituksia, kosketusalusta treeniä ja kapulan katselusta palkkaamista.

Taunolle esittelin myös kapulaa ja tälläkertaa vähän paremmalla menestyksellä. Palkkaamista kapulan katsomisesta ja kapulan nostamisesta. Yllätyin positiivisesti, ehkä Taunon noudolla on vielä toivoa.

Lisäksi Taunolle perusasentoa, maahan menoa ja kaukojakäskyjä (käsiavuilla toki). Isäntä jo ihmetteli, että miten se noin hyvin osaa? Nii-i, kyllä se kotona osaa.....aika klassinen =D

Rauhallinen perjantai ja Taunon ensimmäiset agility-kisat

Perjantaina Tauno lepäili valmistuen lauantaiseen kisakoitokseen. Aamulenkin lisäksi lauma teki puolentunnin kävelylenkin porukalla ja ulkoili tietenkin omalla pihalla, kun pakkanen oli mukavasti launtunut. Illasta lähdettiin Hilman ja Upin kanssa kyläilemään seuraavan päivän hoitopaikkaan ja Tauno sai jäädä kotiin koisimaan BOT-takin sisälle.

Upin ja Hilman kanssa siis sunnattiin Sannan ja Edyn luokse. Upi oli kuin kotonaan ja Hilmakin viihtyi.  Pihalla käytiin muutamaan otteeseen ja me ihmiset sitten kahviteltiin koirien touhuja seuraillen.

Upilla ja Edylla sujui myös leikki, pihalla Upi otti Edyn idolikseen ja seurasi tarkasti isomman kaverin liikkeitä.

Lauantai aamuna sitten vietiin Upi ja Hilma Sannan luokse jo kukonlaulun aikaan. Jätin koirat sisälle ja karkasin ovesta vähän vaivihkaa. Upi oli pari kertaa käynyt kodinhoitohuoneessa mun perään haikailemassa, mutta sitten oli emäntä unohtunut. Edy ja Upi olivat jahdanneet toisiaan vuoronperään ja vetäneet lelua useamman tunnin ajan. Hilma oli myös ollut älyttömän reipas ja ottanut heti Sannan omaksi ihmisekseen. Hieno päivä ja kokemus Upille, ilmeisesti ei tarvitse pelätä, että tuolla koiralla tulee elämänsä aikana ongelmia hoidossa olon kanssa.

Isäntä, minä ja Tauno huristeltiin sitten Kuopioon Viiksi areenalle agility kisoihin.

Kisoihin lähdettiin ensisijaisesti testaamaan miten Tauno toimiii kisatilanteesta ja kaivamaan esille ongelmakohtia, jotka ei treeneissä välttämättä näy. Tekonurmi alusta ja hallikisoilla aloitus, nämäkään eivät olleet ehkä niitä keveimpiä asioita koiraa ajatellen, mutta parempi aloittaa haastavissa olosuhteissa ja helpottaa sitten kuin toisinpäin.

AGILITY RATA-A 

10 ratavirhettä sekä yliaikaa. Toinen ratavirhe kiellosta putkella ja toinen keppien väärällä puolelle hakeutumisesta, ei kuitenkaan ehtinyt lähteä väärältä puolelta suorittamaan. 

Nämä molemmat virheet olivat täysin mun mogia. 

Putkella en varmistanut vaan oletin, mikä oli suuri virhe. Oletin koiran menneen putkeen ja lähden reippaasti kaartamaan oikealle jo hyvissä ajoin. Tauno oli kuitenkin jäänyt putken suulle vähän miettimään ja huomannut mun lähtevän eri suuntaan, joten tuli perään. Kepeillä menin itse liian lähelle keppejä eli en jättänyt koiralle tilaa hakeutua sille puolelle kuin piti eli käytännössä ohjasin sen ihan itse aloittamaan ne kepit väärältä puolelta.

Oma ohjaus rakoili tällä radalla vähän muutenkin, mutta Tauno oli niin hidas, etteivät pikkuvirheet haitanneet. Kontaktit ja kepit menivät todella hyvin, noista olen tyytyväinen.

Rataantutustuminen meni aika kauhunsekaisissa tunnelmissa, vaikka itse rata ei minusta ollut mitenkään erityisen haastava.

HYPPYRATA-B

Tältä radalta HYL. Radalla yhteensä 5 hyllyä ja kaksi tulosta eli ei ilmeisesti ihan helppokaan ollut. Taunon kanssa oliskin tehty 0 rata kohtuullisella ajalla, mutta herra arveli ottaa pussilta 3 kieltoa, neljännellä käskyllä sitten suoritti ko.esteen. Ihmettelin kovin miksi noinkin varma este tuotti tuommoisen shown, mutta syynä saattoi olla se, että ACE:n pussi on sisältä musta. Kuulin, että monet koirat vieroksuvat tuota pussia värin takia. Tällä radalla olin todella tyytyväinen omaan ohjaukseeni ja koiraankin löytyi jo vauhtia.

Pussia pidetään nyt kuitenkin treeneissä mukana aktiivisemmin ja samaten hyödynnetään JOA:n mustaa putkea mutkaputkena, sellainen siellä muistaakseni ainakin on, jos kerran Tauno jotain värierottelua on päättänyt tehdä.

 AGILITY RATA-C

Tältä radalta kielto sekä yksi ratavirhe. Kielto tuli putkelta. Putkeen meno oli aivan ruokateltan vieressä ja ihmisiä seisoi noin puolen metrin päässä putken suusta. En tiedä haisiko Taunolla ruoka nenään vai muutenko vain kiinnosti, mutta jätkä otti katseen ja askeleet kohti ihmisiä, komensin kovasti ja sitten en saanut koiraa ekalla käskyllä putkeen. Arveli varmaan et häntä ei tarvii noin napakasti täällä radalla komennella, tee yksinäs! Tällä radalla minä aloin olla joltain osin aivokuollut, mutta muistin sentään radan. Ratavirhe tuli sitten siitä, kun Tauno lopetti kepit kesken, niin hyvin kuin ne kahdella ekalla radalla menikin. Korjasin kepit keskeltä vaikka jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt palata alkuun, korjata alusta saakka ja ottaa hylätty. Pää ei vaan toiminut..

Kontaktilla Tauno jäi vähän ylös ja kienulla ei pysähtynyt ajoissa, mutta kriteeri piti eli vasta käskyllä liikkeelle.

Jännä, hieno ja loppuunsa ihan onnistunut päivä, vaikka ei puhtaita ratoja tehtykään. Minä sain paljon varmuutta, koira pystyy tähän ja minä pystyn tähän, kuhan vain vähän treenataan. Halli oli meluisa, Tauno oli toista kertaa elämässään keinonurmella ja stratteihin tuli kiire.....eli siihen nähden koira ja emäntä suoriutuivat kaikesta hyvin. Isäntä oli myös erittäin taitava kennelpoika.

Kova kilpailemisen jano minulle jäi ja tämän vuoden aikana olisi vielä tarkoitus starttailla useammatkin kisat. 

Illalla on tuntunut ettei meillä koiria olekkaan, kaikkia nukuttaa niin maan pirusti.