Torstain kuulumisia ja kuvia

Eilen oltiin agilitytreeneissä ja juoksenneltiin sitten vapaina pelloilla Pyhäselän koiraharrastajien treenipaikalla. Mahtava kyllä, kun treenien jälkeen voi päästää koirat kirmailemaan vapaina.

Kuvat; Siina J, 2012

Tauno tapasi Brasilianterrieri Armaan ja kovin oli tämä äijä kiinnostava. Yleensä Tauno on kauhean tarkka Hilmasta, mutta nyt näytti et Hilma unohtui ihan kokonaan, kun Armaan touhuja piti vaan katella.

Kuvat; Siina J, 2012

Riku ja Armaskin tulivat hyvin juttuun, tai eivät siis toisinsanoen olleet huomaavinaan toisiaan.

Hilman ja Armaan kohtaamisesta kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaan.

 Heh, ei se nyt kokoajan tuollaista ollut. Tässä Armas kävi vaa Hilman mielestä liian tuttavallisesti eli halusi toisinsanoen leikkiä herkkähipiäisen neidin kanssa. Hilma on tehnyt päätöksensä, leikkikaveriksi kelpaa ainoastaan Tauno ja sillä sipuli.


Treeneissähän toimin siis lähinnä vetäjänä, mutta Riku sai tehdä pienen ratapätkän ja Tauno mennä putkea.

Kuvat Siina J, 2012

Kiitos palon kuvaajalle näistä ylläolevista kuvista ja niiden lainasta tänne bloginkin puolelle=)

 Hilma jäi nyt treenitä, mutta valeraskaus ei varmaan ainaan olisi lisännyt tuon muutenkin agilitystä erittäin epäkiinnostuneen neidin mielenkiintoa. Syksyllä sitten streriloidutaan ja päästään eroon juoksuista sekä mielikuvitusvauvoista. Toiveet on korkealla, että sterkkaus vaikuttaisi Hilmaan positiivisesti monellakin tapaa.


Tänään kuvailtiin vähän takapihalla hihnalenkin päälle noita koiruuksia;

Ihana on kyllä seurata tuota, miten paljon iloa Taunosta on Hilmalle ja toisinpäin. 

Rikulla on uusi vartiopaikka.

Jokapäivä jännittää milloin korva nousee kokonaan pystyyn, tänään vielä ei ollut se päivä. 

Mutta kuva kuvalta se vaan miellyttää enemmän ja enemmän omaa silmää (ja sehän tärkeintä). Kunnon Jytky. Luonnepuolellakin niin paljon samaa kuin Rikussa. Rohkeutta, reippautta ja miellyttämisen halua. Tauno ottaa minuun hienosti jo katsekontaktin esim. luokse tullessaan ja luokse kutsuttaessa tulee salamana, huulia vaan nuoleskelee juostessaan. Seisomista, hampaiden katsomista ja istumista on myös treenailtu melkeimpä päivittäin. 

Hilma halusi myös osoittaa, miten hieno hän on. Ja onhan se=)

Kuvia kuvia

Maanantaina töiden jälkeen suunnitellulle metsälenkille pääsy näytti aika heikolta, kun vettä tuli kaatamalla. Vähän ennen kahdeksaa sade onneksi taukosi ja sitte mentiin.

Ei se märkä metsä nyt itselle mikään mieluisin juttu ole, mutta koiria ei näyttänyt haittaavan.


Tänään kuvailtiin noita paineja, on ne vaan hassut kaverukset.

Taunon korvatkin taitavat onneksi nousta pystyyn ilman apuvälineitä, näyttää ainakin lupaavalta.

 Hilman korvat taisivat tököttää jämäkästi pystyssä jo 10-viikkoisena. Toisaalta kiva, että pentu pysyy vähän pidempään söpönä luppakorvana.

Riku-pappa oli taas nuorison touhuista kovin kovin tyrmistynyt, "miten te kehtaatte rymytä kokoajan?".

Sunnuntain kuvailuja

Viikonloppu on vierähtänyt koirilla aikalailla hihnalenkkien ja omalla takapihalla temmeltämisen merkeissä perjantaisin kääkämiitin jälkeen. Hilma jättääkin sitten huomenna arkitottistreenit väliin ja lähdetään metsään irroittelemaan.

Vaikka pihanurmikkoni talvesta huonosti selvisikin, on sinne jo koirille vähän syötäviä nurmitupsuja kasvanut.

Tauno kyllä miellyttää omaa silmää, niin ryhdikäs ja vahvan oloinen poika.

....ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Korvat ovat Taunolla taas matkalla ylöspäin, jospa ne nyt suostuis pikkuhiljaa nousemaan ihan kokonaan.

Riku sai "palkkansa" heinän syönnistä.

Hilma keskittyy hoitamaan vartiointitehtäviä.

Isompaa piha-aitausta odotellessa, sitten Rikullekkin saa oikein kunnolla viskata tuota palloa.