Kuka bloggaa?

Ilokseni olen huomannut, että täällä blogissa on aika paljon kävijöitä......tai sitte kaikki mun facebook kaverit klikkaa kohteliaisuudesta mun linkkiä, kun sen sinne aina laitan. Sen tiedän, että ainakin isännän äiti käy ahkerasti koirien kuulumisia täällä katselemassa, terkkuja koirilta Kaijalle =)

Mitä, ketä ja miksi?
Olisi hauska tietää ja saada kommentteja. Rakentava ja negatiivinenkaan palaute ei minua riko. Mukava olisi kuulla kommentteja ja ehkä sekin, miksi kukakin täällä käy minun sepustuksia lukemassa ja kuvia katsomassa. Jotkut vaan tykkää lukea, ei kommentoida ja sekin on vallan okei eli ei ole tarkoitus patistella ketään kommentoimaan =) Jokainen tavallaan, pääasia ettei ihan omaksi iloksi tätä tarvii tehdä.

Jos jollain myös juolahtaa jotain mieleen mistä tänne voisin kirjoitella, niin ehdotuksia saa laittaa myöskin. Semmoista omaa näkemystä kääpiöpinseristä rotuna olen ajatellut kirjustella jossain vaiheessa, mielipide kirjoitus kääpiöpinsereiden jalostuksesta myös suunnitteilla sekä siitä, miten juuri meillä barffataan on myös tulossa tarkempi selostus.

Mutta tosiaan, itsestäni ja tämän blogin synnystä en ole vielä erityisemmin kirjoitellut eli sen teen nyt. Reilu peli, jos tekin blogin lukijat heittäisitte kommenttia=)

Emäntä ja Riku vuonna 2006

Tämä blogi keskittyy pääasiassa koiriin ja koiraharrastamiseen, mutta itseasiassa minulla oli pitkään haave lifestyle/muoti blogin perustamisesta. Vaatteet, kengät, kosmetiikka ja kaiken maailman kalliit hiushoitoaine törpöt ovat siis lähennä sydäntäni (blogin kuvista voisi ehkä päätellä jotain aivan muuta, verkkarit jalassa ja pipo/lippis päässä aina). Sisustaminen on myös minulle tärkeää ja tässä nykyisessä kodissamme olen saanut sen osalta itseäni toteuttaa. Suomalainen design on myös intohimo, sen edustusta ei tosin vielä kodissa kauheasti ole astioiden ja yhden Eero Aarnion taidonnäytten lisäksi. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kaikki rahani hupenevat koiriin? Vai onko?

Emäntä 2010

Siihen perinteiseen blogityyliin olisin halunnut esitellä päivän asuja, tehdä päiväni kuvina postauksia, esitellä laukun sisältöä  ja sen sellaisia juttuja. Lopulta ajatusta riittävän pitkään kehiteltyäni tajusin muutamia seikkoja; Ensinnäkin, minullahan työpäivän jälkeen ja viikonloppusin päällä lähinnä ulkoiluvaatteet ja olen metsässä/treenaamassa koirien kanssa/koirapuistossa/kyläilemässä koirien kanssa jne. Laukkunani on tällöin treenikassi, joka sisältää aktivointilelun, makupaloja, kreppejä, koirien matkavesipullon.....mielenkiintoista eikö? Töissä, asioilla ja illanvietossa käytän toki käsilaukkua, jonka sisältö on myös melkoisen tylsä, eli sisältää välttämättömät.

Isännän kanssa juhannuksena 2011

Missäs välissä mä sitten niitä hienoja asu-kuvia ottaisin? Mitä ne mun päiväni kuvina postaukset sitten olisivat? Aamulla menin töihin, iltapäivällä tulin töistä (kaksi samannäköistä kuvaa, joissa törötän eteisessä). Sitten yksi kuva minusta tuulipuvussa koirien hihnat kädessä (jälleen eteisessä) ja seuraavaksi sitten pesemässä hampaita illalla klo 22.00 (tälläkertaa vessassa). Todella mielenkiintoinen lifestyle/muoti blogi. Toki minulla on itselleni sopivassa suhteessa myös muuta elämää kuin koirat. Tykkään käydä yöelämässä sillointällöin lipittämässä kuivaa omenasiideriä sekä käydä ulkona syömässä, elokuvissa ja tavata myös ystäviä vaikka shoppailun/kahvittelun  merkeissä. Elän siis hitusen muillekkin asioille kuin koirille =)

Emäntä 2009

Toinen, että en ole ehkä kuitenkaan niin voimakkaasti valmis tuomaan itseäni ja elämääni sen muilta kuin koiriin littyviltä osa-alueilta "julkisuuteen" mitä lifestyle blogin pitäminen olisi vaatinnut. Toki tännekkin olen kuvannut kotiamme sekä myös itseäni, mutta ensimmäistä kuitenkin koirien näkökulmasta ja toista lähinnä takaapäin (paras puoli).

Kesällä 2011

Tajusin sitten lopulta, että mun "lifestyle" ovat nämä koirat ja näin tämä blogi sai alkunsa. Koirien ympärille on nyt siis kietounut aikalailla koko minun elämäni ja harrastukset; Valokuvaaminen, kirjoittaminen ja liikkuminen luonnossa sekä tietysti kaikki tällähetkellä jo aika lukuisat koiraharrasteet. Pidän asioista niiden ollessa tällä tavalla, elämä koirilla höystettynä on hyvää elämää. En voisi kuvitella eläväni ilman koiria.

Elokuussa 2012

Minähän en ole ihan tämmöinen iältäni keskivertobloggari, koska 30 on reilusti lähempänä kuin 20. Mutta ei se ole niin justiinsa, en monessa muussakaan asiassa koe olevani lähellä kolmekymmentä, joten miksi ikä sulkisi tämän harrasteen pois. Sitäpaitsi (kauheaa et mä kirjoitan näin), ei mun nuoruudessa vielä kukaan blogannu. Mä tein ylä-asteella Rikulle nettisivut, sekin oli jo ihan wow- juttu silloin. Opettajan kohelluksen johdosta sivut eivät kuitenkaan koskaan päätyneet nettiin ja milläpäs rahkeilla  mä niitä olisin päivitellyt.  Nettisivujen väsääminen ja moni muukin koneella tehtävä asia on tuttua, koska ammatiltani olen (tättärää) tietokoneohjelmoija ( it- tradenomi). Noita töitä en kuitenkaan ole päivääkään tehnyt ja viihdyn nykyisessä työssäni toimistossa vallan mainiosti. Virastotyöaika sopii itselle hyvin, toki koirille olisi ehkä edullisempaa, että oltaisiin joskus isännän kanssa eriaikaan töissä ja esim. talvisaikaan ehtisi paremmin valoisalla ulkoilla koirien kanssa, kun välistä olisi iltavuorossa. En kuitekaan valita, näin on hyvä tässäkin asiassa.

Valmistujaisjuhlissa 2008

Noh, miten minusta sitten kasvoi koiraihminen. Se on suorastaan pieni mysteeri, kotonani ei lapsena ollut koiraa enkä ollut lapsena oikeastaan tekemisissä koirien kanssa. Koin aina suurta viehtymystä sukulaisten metsästyskoiriin, puhumattakaan niistä irtokoirista, jotka joskus kesäpaikkamme pihaan eksyivät. Itkun kanssa ne sitten palautettiin kotiinsa. Muistan kerran kesäpaikan pihaan tulleen koiran. Tarjosin koiralle vettä ja se tykkäsi hakea keppiä, olin aivan myyty. Valitettavasti koira piti kytkeä narulla puuhun ja ilmoittaa sen omistajille (liekkö ollut numero pannassa), että mistä koiran voi noutaa. Muistan pyydelleeni isältä useaan otteeseen, että eikö me voitais muutamaa päivää pitää sitä koiraa. Ei voitu.
Halusin koiraa tulen palavasti ja muutettuani kotoa aika nuorena, sain sitten lopulta koiran, Rikun. Siitä tämä sitten lähti, tähän on tultu ja loppua ei näy.

Kesällä 2012

Koiriin littyvissä asioissa (ja muissakin) minulla on vahvat ja omat mielipiteet, otan vastaan kritiikkiä ja neuvoja, mutta jossain asioissa olen hyvinkin itsepäinen. Olen vähän oman tieni kulkija monissa jutuissa, eli olen löytänyt itselleni sopivan tavan toimia ja noudatan sitä, vaikka ehkä joku toinen tapa voisi olla järkevämpikin. Hyvin yksinkertaisena ja pienenä esimerkkinä  koiran palkkaus, jonka pitäisi koulutusoppien mukaan tapahtua aina koiranpuoleisella kädellä. Mie silti palkkaan sitkeästi oikealla, koska olen sillä oppinut koiran palkkaamaan ja toiseksikin olen niin vahvasti oikeakätinen, että vasemmalla kädellä toimiminen on minulle todella vaikeaa. En halua käyttää treeniaikaa siihen, että opettelen käyttämään vasenta kättäni. Tämä voi olla idioottimaista ja itsepäistä, mutta näin se vaan nyt on =) Toisaalta esim. agilityssä jos treenikaveri huomauttaa, et sä teet ton muuten tosi tyhmästi niin kuulen mielelläni miten sen voisi tehdä paremmin. Tykkään siitä, että minulle sanotaan asiat suoraan eikä sitten jäkikäteen voivotella et ; "juu, mä vähän mietinkin sitä sun touhua katellessa, et se ois kyl parempi tehdä toisella tapaa".  Kunnioitan niitä joilla on enemmän kokemusta, osaamista tai tietoa jostain asiasta ja olen innokas oppimaan uutta ja saamaan uusia näkökulmia asioihin.

Tiedän koiriin littyvistä asioista aika paljon, mutta en koskaan väitä, että tietäisin tarpeeksi. Olen avoin asioille ja päätän sitten omassa päässäni miten asiaan suhtaudun ja sovellanko sitä omassa toiminnassani. En myöskään pidä omaa tapaani toimia aina sinä ainoana oikeana tapana toimia, ainakaan kaikissa asioissa. Hyvänä esimerkkinä vaikka tuo ruokinta, että vaikka meillä barffataan ja olen täysin tyytyväinen tähän en silti sano, etteikö koira voisi voida hyvin kuivamuonallakin. Kuivamuonan on toki oltava laadukasta, ei mitään markettikamaa. 

Mitäs tässä nyt vielä paljastais.
Tulevaisuudessa.....koiria tulee olemaan, neljä on maksimi tässä asunnossa. Neljä pientä siis, iso koira meille ehkä joskus tulee kääkkien oheen, mutta vasta omakotitaloon. Toisaalta nää pienet vaan on niin mun juttu, vasinkin, kun ei nää henkisesti ole pieniä.
Haluan pitää koiramäärän sellaisena, että kaikille riittää aikaa ja rakkautta riittävästi.

Talvella 2012

 Haaveenani on teettää joskus myös kääpiöpinseri pentue, barffata emä ja pennut täysin ja tuottaa maailmalle kauniita sekä terveitä kääkkiä. Painotus erityisesti luonteessa, koska siihen pitäisi mielestäni kiinnittää jalostusvalinnoissa enemmän huomiota.  Saas nähdä, tuleeko se aika sitten koskaan, mutta haaveita pitää ihmisellä olla.

Bloggaamista ja koirien kuvaamista jatkan niin kauan kuin hyvältä tuntuu, tällähetkellä tämä on ainakin vielä tosi kivaa....olen koukussa. 

Hilman kanssa syksyllä 2011

Ilosaarirokkailemassa kesällä 2012

Kiitos kaikille lukijoille ja toivottavasti jaksatte lukea jatkossakin =)