Tää oli Hilmalle suunniteltu juttu, mutta otin Taunonkin mukaan "varakoiraksi" jos Hilmalta olisi pahasti mennyt pupu pöksyyn.
Ensin käytiin koko porukan kanssa hihnoissa kävelemässä alueella ja jokainen treeniin osallituva koira sai tehdä pikaisen etsinnän eräästä tunnelista. Hilma teki homman hienosti, Tauno oli tällä kävelyllä mukana vain kokemusmielessä eli etsintähommiin se ei päässyt.
Sitten käytiin läpi pelastuskoirien ketteryysosuutta, tai osa siitä. Ketteryysesteitä ovat liikkuva tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, pituushyppy, tunnelin läpi kulkeminen, kauko-ohjaus (sivuttaiset paikanvaihdot), epämiellyttävällä alustalla liikkuminen ja ohjaana+ vieras henkilö kantavat koiraa. Tästä linkistä pääsee lukemaan mitä kaikkia ketteryysesteitä tähän hommaan kuuluu ja miten ne oikeaoppisesti pitää suorittaa.
Tämä telineen eli tikapuut vaakatasossa nähdessäni olin aivan varma, että Hilma ei tuota tule suorittamaan. Hilmapa sitten yllätti emännän ja meni "tikapuut" läpi enemmälti ihmettelemättä. Kyllä neitillä tietysti vähän oli jaloissaan järjestelemistä, kun Hilma on niin pieni ja tuo askelmien väli oli kuitenkin kohtuullisen iso.
Taunonkin kanssa kävin ketteryystelineitä kokeilemassa evästauon aikana.
Nämä "tikapuut" olivat Taunolle paha paikka. Tietysti kropan hallinta ei ole vielä nuorella koiralla ihan vielä täysin kunnossa. Mentiin stiten vain alku, palkkasin siihen ja nostin koiran pois. Ehtii vielä tuon opiskella aikanaan.
Peltitunnelin Hilma suoritti myös, vaikka ensin se tuota vähän epäröi (ei sinällään ihme koiralle, joka pelkää metallikuppia). Sain kuitenkin Hilman tuon putken suorittamaan ja ilmeisesti kun pelko tuli voitettua niin sitten saattoi mennä tuohon putkeen ihan samaan tapaan kuin agilityputkeenkin.
Taunolle tämä putki oli ihan iisi homma, reippasti menee putkeen samalla lailla kuin agilityssäkin, vaikka tuo materiaali onkin vähän "arveluttava".
Tämä oli sitten liikkua tynnyrisilta, eli tarkoitus oli hypätä tohon toiseen päähän, kipittää yli ja hypätä alas. Pikkuisen piti maanitella molempia hyppäämään, mutta kun älysivät niin sitten ei ongelmia ollut.
Näinden ketteryys esteiden lisäksi kokeilussa oli vielä pituushyppy, Tauno ei kokeillut ko. estettä ollenkaan ja Hilma ei odotetusti estettä ruennut suorittamaan. Hyppääminen vaan on niin out ton koiran mielestä, ettei oo tosikaan. Se siis pystyy hyppäämään halutessaan ja selkä & polvet on tutkittu terveiksi.
Sitten esillä olivat vielä kauko-ohjauksen avulla sivuttaisen paikanvaihdon treenaamiseen tarkoitettu pöydät. Pöydät oli siis sijoitettu yksi vasemmalle, yksi keskelle ja yksi oikealle (kuvassa taka-alalla).
Näin alussa niitä käytiin läpi seuraavasti. Jätin Hilman pöydälle pannasta pitelijän kanssa (kun ensin sain sen sinne hyppäämään) ja menin itse toisen pöydän luokse, jonne kutsuin koiran. Hilma ei oikein innokas ollut pöydällä hyppäämään, joten lopulta kiipesin pöydälle itse ja sain sen hyppäämään vauhdista sitten myöskin sinne. Seuraavan pöydän kohdalla minun ei enää tarvinnut pöydälle kiivetäkkään vaan riitti, kun kehoitin Hilmaa hyppäämään.
Tauno kans vähän ensin epäröi et tointaako tuohon pöydälle nyt hypätä, sain sen hyppäämään samalla taktiikalla kuin Hilmankin, jätin paikallaanoloon ja menin seuraavan pöydän taakse. Kutsusta Tauno tuli ja hyppäsi vielä pöydällekkin ilman mutinoita.
Ketteryyshommien jälkeen jokainen koria pääsi vuorollaan raunioille etsintä hommiin. Ensin kierrettiin porukalla rauniot siten, että koira oli irti mukana. Hilmalla meni pupu pöksyyn siinä vaiheesa, kun olisi pitänyt hypätä betoni elementin päältä toiselle ja myöskään maassa lojuvien peltien yli se ei suostunut kulemaan vaan sen piti keksiä vaihtoehtoinen reitti. Hilma meni vähän lukkoon tilanteessa, kun yritettiin porukalla houkutella sitä hyppäämään betonielementille. Palattiin sitten takaisin, pyydystin Hilman ja eka maalimies lähti piiloonsa niin, että Hilma näki lähdön. Laitoin Hilman etsimään ja pelot unohtuivat samantien. Hienosti Hilma maalimiehen luokse meni, ihan perille asti.
Tämän jälkeen Hilma etsi vielä raunioilta kaksi maalimiestä ja rohkeus lisääntyi kummasti. Hilma meni tunneliin betonilaattojen alle todella reippaastin maalimiehen luokse, vaikka vähän epäilin miten se noihin tunneleihin suhtautuu.
Lopuksi otettiin vielä lyhyet harjoitukset, jossa maalimies meni piiloon sellaisen puuhökötyksen sisään. Hilma etsi todella taitavasti ja tunki itsensä sitten oven raosta sinne puuhökötykseen sisälle maalimiehen luokse, todella positiivista.
Kokonaisuudessaan olin äärimmäisen tyytväinen Hilman suoritukseen. Hilmalle pitää asiat vääntää vähän rautalangasta, mutta näköjään sen saa tekemään. Nykyisin Hilma on tietysti hitusen motivoituneempi kuin ennen, sterilisaatio teki tehtävänsä eli liekkö sitten lisääntynyt miellyttämisen halu vai pelkkä ahneus....veikkaan jälkimmäistä. Etsiminen taas on ihan täysillä Hilman juttu, kovasti tässä nyt pohdiskelen, että olisiko se jopa enemmän Hilman juttu kuin mitä jälki. Ehdottomasti tulemme raunioilla käymään treenailemassa myös jatkossa.
Treenien lopuksi tehtiin vielä metsälenkki treeniemme vetäjän Sonjan kanssa, Tauno sai juostakseen, kun Esko ja Elsa kääpiöpinserit juoksuttivat. Hilmallekkin seura oli oikein mieluista, ei tarvinnut jännitellä ollenkaan.
Kotiin päästyämme Hilmalla ja Taunolla riitti unta.
Pappakoiralla oli ollut mukava päivä Lieksassa veljeni perheen luona hoidossa. Papparainen oli ollut reipas ja iloinen koko päivän, autoajelulle oli ainakin päässyt ja uusi lelukin kassista taas löytyi, kun Rikun tavaroita purin.
Tämmöisiä taideteoksia oli myös veljentyttöni latitanut mukaan =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti