Tiistaita ja keskiviikkoa

Aamu aloitettiin tiistainakin maanantaiseen tapaan pidemmällä aamulenkillä, ei huono tapa ollenkaan ja pappakin jaksaa hyvin käpytellä, kun ei ole liian kuuma.
40 minuuttia siis hissukseen käpyteltiin ja sen jälkeen koirat jäivät työpäivää viettelemään kotiin.
Pappakoiran vointi on tosiaan ollut parempi kuin aikoihin. Lääkekuurit loppuvat torstaina ja aion siirtää perjantaille varattua kontrolliaikaa, koska kunnossa tuo vanhus on ja arvojen kontrolloinnilla ei siis ole mikään tulipalo kiire. Varailen ensiviikolla sitten aikaa tuohon "lähilekurille",  kun hän palailee lomalta. Samalla pitää sitten selvitellä Hilman kyynärkuvien kohtaloa, 1/1:sinähän ne lähti, mutta kennelliitolle kuvat eivät kelvanneet. Uutta nukutusta Hilmalle ei pelkän koiraNettiin tuloksen saamiseksi tehdä, mutta jotenkin minun on tietysti saatava rahani pelastettua, etteivät mene kennelliitolle hyväntekeväisyyteen.

Töiden jälkeen suuntasin agilityä treenaamaan Siinan ja siinan lauman kanssa.
Tauno ei oikein ollut parhaassa treenivireessä, mutta saatiin sentään jotain aikaan.
Ratapätkällä oli aitoja, kepit, A-este ja Taunolle vaikea putkeenmeno eli leikkasin putkella takaa. Aika monta toistoa vaati se putkeen meno, mutta saatiin lopulta onnistumaan. Kepit itsenäiset, mutta hitaat edelleen. Välistä myös halusi väenväkisin lähteä kepeillä keppien väärältä puolelta, en tajua, uusi ongelmako tässä? 
Tauno irtosi kohtuullisen hyvin hypyille, eli irtoamisongelma nyt on saatu jonkinverran kojaantumaan onneksi.

Treenin jälkeen käytiin tekemässä metsälenkki koko poppoon voimin. Demi taisi haista Taunosta aika tytölle, mutta hienosti mies kesti ja osasi ajetella lenkin aikana jopa jotain muutakin kuin Demiä.

Sekalainen seurakunta. 

Silta oli hutera, mutta vaikka rytkästiin kaksi naista, kaksi sakemannia ja kolme pienempää siihen samaan aikaan niin kestihän tuo kasassa.

Pappakoira vietti illalla taas isäntäaikaa pienen kävelylenkin ja autoilun merkeissä.

Juu, ehkä on vähän vaarallista pitää koiraa etupenkillä, mutta pappa nauttii ja turvavöissä se on toki kiinni.

Keskiviikkona tehtiin taas 40 min aamulenkki rauhalliseen tahtiin.  Tämä on hyvä tapa, mutta syksyn tullen töihin pitää pysäköintipaikan takia rueta joutumaan aikaisemmin, joten en tiedä voidaanko sittene nää pitää pidempiä aamulenkkejä ohjelmistossa.

Iltapäivällä kävin sitten pitkästä aikaa viristtelemässä canicrossing muistoja Hilman ja Taunon kanssa. Homma sujui hienosti, paitsi Tauno tietysti edelleen menee ravilla eikä kauheasti vedä....mutta kaikkea ei voi saada. 

Loppuilta sujui sitten siivouksen merkeissä.

Laiskottelua, pekoa ja tokoa

Lauantaina laiskoteltiin ja koirat saivat tyytyä vain kahteen pieneen hihnalenkkiin sekä takapihailuun.

Kukaan ei näyttänyt tästä nokkiinsa ottavan, vaan kaikki kuorsasivat pihalla ja meidän kanssa sohvalla minkä ehtivät.

Sunnuntaia sitten hihnalenkkeiltiin koko "perheen" voimin aamusta, pappakin pääsi pidemmälle lenkille. Hyvin vanhus jaksoi jolkotella, paitsi ihan loppumatkasta alkoi tulla vähän turhankin kuuma.

Lenkin jälkeen nuoriso maisteli Vauhtiraksulta aikanani tilaamiani tipuja. Pappa jäi toki ilman, kun munuaisdieetti ei nyt salli tämmöisiä herkkuja. Toisaalta harmittaa tavattomasti syöttää tuota kuivamuonaa sille, mutta toisaalta kun se melkein koko elämänsä kuivamuonaa on kuitenkin syönyt niin tuskin tuo enää mitään muuttaa.....pitää korkeintaan munuaisarvot kurissa ilman, et mun täytyy päivittäin miettiä annanko sille varmasti munuaisten kannalta oikeanlaista sapuskaa. Myönnän, nyt iski pupu pöksyyn raakailun kanssa tässä kohtaa.

Mikä mikä?

No jos mä maistan....ihan varovasti.

 Hilma ei oikein älynnyt mitä tipulle olisi pitänyt tehdä, joten se asettui sitten köllöttämään tipun viereen. Lopputuloksena Tauno söi siis molemmat tiput suihinsa.

Illalla suunnattiin Hilman peko-treeneihin raunioradalle. Tällä kertaa piiloon meni neljä ukkoa ja vähän tavallisuudesta poikkeaviin piiloihin. Ensimmäisen ukon Hilma kaiveli esiin penkkaan kaivetusta tunnelista, jossa oli pimeää. Rohkeasti neiti ovenraosta työntyi maalimiehen luokse. Seuraava ukko oli sitten maakuopassa peiton alla makaamassa. Tämä oli Hilmalle selkeästi tosi jännä paikka ja pikkusen piti miettiä et uskaltaako sinne ukon luo mennä. Häntä vispasi vimmatusti ihmisen hajun takia, mutta samalla heiluva peitto jännitti kamalasti. Haukkukin tuli, tuskin ilmaisumielessä, mutta kuitenkin =) Tämänkin ukon palkan Hilma kuitenkin otti reippaasti vastaan. Seuraava ukko löytyi sitten kaivonrenkaiden sisästä. Renkaissa oli aukko juuri niin korkealle et Hilma ylsi nenänsä sieltä näyttää maalimiehelle....ja taas tuli palkkaa. Viimeinen maalimies oli kannen alla maakuopassa ja sekin löytyi mallikkaasti. Todella tyytyväinen olen neidin työskentelyyn ja harmittaa suunattomasti, ettei tuon kanssa oikein kokeisiin asti voida edetä. Itse rauniotyöskentelyn puolesta joskus ehkä juu, mutta tottis ja ketteryysosuudet tulisivat olemaan lähes mahdottomia. 

Treenin lopuksi käytiin vielä ketteryystelineillä. Hilma meni tikapuut ja keinulaudan (tai mikä lie, erilainen keinulauta kuin agissa) mallikkaasti. Metalliputkenkin suoritti ja epämukavalla alustalla kulkemisen. Tosin siinä vaiheessa kun mentiin epämukavaa alustaa neiti arveli et nyt riitti ja kävi tekemässä pienen mutkan raunioiden puolella.

Taunolle otin tokotreeniä kevyessä häiriössä raunioradan kentällä, kentällä samaan aikaan yksi iso kaveri. Sivulletulossa on edistytty, vaikka ei se vielä hyvä ole. Maahanmenoa ja seuraamista sitten lisäksi sekä liikeiden vaihtoja eli istu, maahan ja seiso sahausta.

Sitten vielä käytiin 30 minuuttia metsässä kävelemässä, osan aikaa saivat koirat kirmata irti.

Maanantaia alkoi sitten arki. Tein vähän tavallista pidemmän aamulenkin, kun koirilla oli pitkästä aikaa edessä työpäivän mittainen yksinolo. Pappakin köpötteli tuon reilut 30 minuuttia reippaasti mukana.

Iltapäivällä jätin papan isännän kanssa kotiin ja suuntasin taas hihnalenkkeilemään nuorison kanssa.

Matkalla pysähdyttiin vähän tokoilemaan Taunon kanssa ja hyvin saatiin häiriötäkin, kun viereisellä kentällä oli jonkinmoinen lasten urheilukoulu. Sivulletuloa, maahan menoa, liikkeestä seisomista ja seuraamista otettiin. 

Olin juuri laittanut Taunon paikallaanmakuuseen, kun mies ja pikkupoika pallon kanssa kävelivät ihan vierestä.....ja hienosti Tauno kesti, vaikka pallokin pojalta käsistä tipahti. Namitan toki edelleen tosi paljon makuusta, mutta kuitenkin.

Lenkin lopuksi tavattiin vielä hirveä läjä kääkkätuttuja ja lenkkeiltiin vielä vähän lisää. Koiraohituksiakin oli tarkoitus treenata, mutta niitä ei nyt sitten tullut vastaan kuin yksi....ja siinä oli sit sen verran sitä häsäkkää ettei homma oikein mennyt putkeen. Turpa Taunolla sentään pysyy ummessa, mutta into mennä luokse olisi välillä turhankin kova. Tämä on vielä jännä et Tauno ei välitä toisista kentällä, treeneissä, pyöräillessä.....vain kävelylenkeillä. Kait mä jotenkin oon tän ite tehny, mutta kun tajuais vielä et miten? 

Parituntinen lenkillä tottiksineen vierähti ja sen jälkeen vielä nuoriso päästeli viimeiset höyryt ulos takapihalla.

Hilman edustuskuva, niin kaunis ja elegantti. Eikö?

Loman viimeisiä päiviä

Kesäloma alkaa olla lopuillaan, maanantaina minua ja isäntää kutsuvat työt.

Keskiviikkona täydennettiin pakastinta. Kävin hakemassa hevosen lihaa sekä Lemmikkiruoka Tessusta vähän kalkkunan- ja broilerin kauloja, lohta, broilerin lihaa ja naudan mahaa.


Mukaan tarttui myös noudon opettelu väline edulliseen hintaan 3,90. Jos saisin vielä kerättyä motivaatio aloittaa Taunon kanssa harjoitukset. Hilmallekkin tietysti voisi kokeilla opettaa. Tuo voisi olla talvipakkasten hommaa sitten kyllä, kun silloin muu treenaus on harmillisesti melko vähäistä.

Lihojen hankinnan lomassa myös kyläiltiin sekä lenkkeiltiin Hilman ja Taunon kanssa. Pappakoira köllötteli tämän aikaa yksin kotosalla. Aamulla otettiin vähän laatuaikaa ja käytiin kahdestaan fleksikävelyllä.

Torstaina sitten oli vuorossa agilityä ja taakkailua Hilmalle. Pappakin oli mukana treeneissä ja kävi suorittamassa harjoituksen innokkaasti ilman rimoja.

Taunolle pieni ratapätkä, jossa oli ideana pari harvemmin käytettyä estettä (pöytä ja pussi) sekä irtoaminen putkeen ja hakeminen hypylle.

 Pussiin Tauno sukelsi muittamutkitta. Pöydällä piti käyttää äänijänteitä ihan tosissaan, et sai koiran pysähtymään. Onnistuneita pöytiä kuitenkin saatiin tehtyä useampi ja hyvin Tauno sitten pöydällä pysyi käskyllä minun siirtyessä kohti seuraavaa estettä.

Kontaktit Tauno otti hyvin alustan ja hidastuskäskyn avulla.

Putkeen irtoamista piti vähän kokeilla, mutta sitten se sujui mallikkaasti. Yhdelle kierrokselle laitoin namialustan myös putken loppuun. Aidat Tauno haki hyvin putkesta tultuaan.

Onnistunut treeni siis kaikinpuolin.

Treenin jälkeen käpyteltiin ensin koko lauman voimin, sitten Hilman ja Taunon voimin siten, että Hilmalla oli taakka vedettävänä ja sitten vielä yksi lenkki ilman taakkaa. Onneksi treenikentän ympäristössä on mukavat metsäpolut lenkkeilyä ja taakkailua ajatellen.

Perjantaina suunnattiin taas treenimään. Lämmintä oli jo vähän reilummin, joten papalla viilennystakki hyvänä apuna jaksamisessa.

Treeninä otettiin vain keinua, keppejä ja välistävetoja aidoilla. Keinu menee jo kohtuullisen hyvin, mutta itsenäiseen suorittamiseen on  kuitenkin matkaa. Tällähetkellä keinulle nouseminen on Taunosta vastenmielistä, mutta keinun laskeutumisen herra taas ottaa täysin lunkisti. Tähän oli alunperin toisinpäin.

Viritystä.

Kepit menevät itsenäisesti kohtuu kivasti, vielä se vauhti pitäs vaan taikoa jostain mukaan menoon.

Ja loppuun vielä poseeraus.

Treeneistä suunnattiin metsään.

Pappakin jolkotteli mukana, vauhti oli papan mukainen ja välistä pappa pulahti viiileään puroon vilvoittelemaan.

Mun rakas koirajengi.

Perinteinen Suomunkierto

Pari sanaa ensin kuitenkin maanantain Peko treeneistä. Hilmalle kolme maalimiestä, joista kaksi haamuna ja yksi sitten näkölähdöllä. Viettiä ja intoa siis nostettiin, vaikka Hilmalla sitä nyt tuppaa olemaan muutenkin. Lisäksi harjoiteltiin keinulautaa.
Taunokin oli treeneissä mukana, mutta ukonilman takia jouduttiin sitten Hilman treenien päätyttyä suuntaamaan suoraan kotiin eli Tauno vietti aikapitkälle lepopäivän eilen.

Tiistai aamuna sitten suuntasin auton keulan kohti Lieksaa. Pappakoira meni päivähoitoon veljeni perheeseen ja Iitintiltun Riitan, Iiriksen, Lyylin, Helmen, Hilman sekä Taunon kanssa suunnattiin jo perinteeksi muodostuneelle patikkareissulle Suomunkierrolle. Ohjelmassa oli siis 15 km tiukkaa patikointia ja vielä tiukempaa mukavien jutustelua.

 Onni on kyllä näin mahtavat vaellusmaisemat, porukkaakin reitillä oli enemmän kuin koskaan ennen liikenteessä. Onni on siis myös omistaa kohtuullisen hyvän luoksetulon omaavat kääpiöpinserit, koska koiriakin tuli reitillä vastaan kokonaista 4 kappaletta.

Kuva; Riita T

Kuva; Riitta T

 Päivän paras otos Riitan kamerasta. Kuvassa Tauno hepulin kourissa.

Kuva; Riita T

Kuva; Riitta T

Mukanamme oli myös seniori, eli mahtikunnossa porskuttava Iitintiltun Karjalan Helmi 12-vuotta. Helmi kirmasi into piukeena joukon kärjessä vielä loppumatkastakin.

Pakolliset makkarat, tai tässä tapauksessa nakit. Nuotiopaikalla oli tulet jo valmiina kun tultiin, en tiedä mitä tapahtui, mutta onnistuttiin kuitenkin sammuttamaan se valmis nuotio ja piti viritellä uusi tilalle.

 Mahtava päivä ja hyvässä seurassa 15 kilometriä ei oikeastaan tuntunut missään. Kääkät ovat olleet mukavan väsyneitä kotiinpaluun jälkeen. 

Pappakoira läähätteli hitusen kotimatkalla, mutta kotiin päästyämme rauhoittui. Hoitopäivän pappa oli ollut iloinen ja reipas.