Meillä oli järjestetty koiruuksille hoito viikonlopun ajaksi, kiitos tätäkin kautta näille ihanille ihmisille.
Hilma ja Tauno olivat Siinan hellässä huomassa ja pappakoiraa kävi Edyn omistaja Sanna täällä meillä hoivaassa.
Pappakoiran vointi on lääkitysmuutoksen jälkeen ollut melko hyvä, ei ole saanut läähätyskohtauksia eikä seuraillut minua fanaattisesti. Kipulääkitystä tietenkään ei nyt kuukausisotalla voi jatkaa, mutta katsotaan nyt tilannetta vielä jonkinaikaa. Lauantaina sekä sunnuntaina pappa oli ottanut Sannan vastaan hienosti ja iloisesti. Vähän mietitytti noiden heikentyneiden aistien kanssa, että onko miten epäluuloinen, kun vieraampi ihminen tänne kotiin tulee. Pappa pääsi Sannan kanssa lenkille kumpanakin iltana sekä sai lääkkeet ja ruuan. Molemmat hommat hoituivat hienosti eli pappa sai hoitajaltaan täydet pointsit käytöksestä. Pappa on muuten nauttinut ainoana koirana olosta silminnähden, aktivointipallo pyöri takapihalla kumpanakin aamuna ennen meidän rokkiin lähtöä ja lenkkeily omaan rauhalliseen tahtiin fleksin jatkona näytti olevan huippukivaa.
Hilma ja Tauno jäivät hoitoon lauantaina 5 km metsälenkin jälkeen, joka tehtiin Sannan ja Edyn kanssa isännän pitäessä seuraa Rikulle kotosalla sekä lenkkeillen sen kanssa. Edy ja Tauno ottaa räväyttivät vähän yhteen lenkin alkumetreillä, mutta kurinpalautuksen jälkeen juostiin sitten yhdessä kylkikyljessä pitkin metsätietä. Minä unohdin TAAS kameran kotiin, pitää tosissaan trempata.
Hilma oli mun lähdön jälkeen ensimmäiset 10 minuuttia ravannut ympäriinsä fiilisten lähennellessä paniikkia ja sitten ilmeisesti tajunnut, et ei tähän nyt taida kuollakkaan ja rentoutunut.
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
Taunon hoidossa olo onkin pitkä ja vaihderikas tarina, oli jätkä ottanut sen asenteen et kun mamma on poissa näkyvistä niin kokeillaan sit ihan kunnolla. Tauno oli siis muunmuassa pitänyt kissaa saaliseläimenä, varastanut ruokaa ja ihan kunnolla kyseenalaistanut Armaan auktoriteettia. Koipikin oli noussut sisätiloissa ja tuotahan ei ole tapahtunut viime joulukuun jälkeen missään kyläpaikoissa ja kotona ei edelleenkään koskaan. Onneksi Siina oli tilanteen tasalla ja Tauno sai hyvin tiukkaa palautetta sikailustaan. Hiljaa, mutta varmasti, nuorimies oli uskonut ettei hän oo pomo hoitopaikassakaan ja oli taantunut normaaliksi mukavaksi itsekseen. Armaan kanssakkin hautasivat sotakirveet ja kissakin oli enää mulkaisun arvoinen, ei syötäväksi tarkoitettu.
Maanantaina me ei tietenkään enää rokkailtu, mutta nuoremmat koirat viettivät vielä päivän Siinan porukan mukana maalla. Väsyneitä koiria sai siis illalla hakea kotiin.
 |
| Kuva; Siina J |
Tämä viisihenkinen porukka oli pärjännyt hienosti yhdessä maalla kokopäivän.
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
Heiiiii, meidät on unohdettu tänne ulos?
Hilma oli ollu kunnon lellikki ja päässy aina sisään, kun muut joutuivat jäämään ulos odottelemaan.
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
Siinan blogiin ja lisäkuviin tästä; KLIK!
Maanantaina myös veljeni perhe kävi pikaisesti kylässä, koska veljentytölläni oli pappakoiralle tuliaisia kesälomareissulta. Näin hienot lahjat pappa sai ja vieraiden lähtiessä olisi kävellut samalla ovenavauksella perässä, eli kova kyty oli lempitytön mukaan päästä.
Pitäisi varmaan laittaa koiria hoitoon vähän useammin, kun kerta niillä on noinkin siistä ja Taunokin oppii, että sikailulla ei pitkälle pötkitä. Hilmasta olen todella ylpeä, pärjäsi täysin yli odotusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti