Maraton postaus kesälomareissusta

 Sunnuntaina siis matkattiin Viekijärven rannalle maalaismaisemiin mökkeilemään. Järvenreannalla nautiskeltiin monenmoista touhuista keskiviikkoon saakka. Koirilla oli lysti ja tuli vähän toko-treeniä sekä ärsyke harjoituksia erityisesti Taunolle otettua. Hilma pääsi myös vähän hakuilemaan.

 Suurin ärsyke varmaan ovat mökkitietämme kulkevat autot, tien päässä on vielä toinen talo. Taunoa ei näköjään autot kiinnosta pätkääkään, ellei Riku tai Hilma hälyytä. Hilman reagoidessa Taunokin reagoi ja Hilmaa taas sen herkkänahkaisuuden takia on vaikea saada reagoimattomaksi. Vaaratilanteita ei kuitenkaan käytännössä onneksi päässyt syntymään eli kerkesin ottaa koirat hanskaan aina ajoissa.

Pappakoira oli sunnuntaina pirteä, mutta maanantaina todella väsynyt. Pappa sai lepäillä pihalle nostetussa avoimessa häkissä mielensä mukaan. Reippaasti vanhaherra ulkoili pihapiirissä, mutta pidemmille kävelyille se ei tahtonut lähteä. Juhannuksena papparainen  kävi vielä reippaasti kävelyllä läheiselle niemellä, mutta ei enää tällä reissulla.

Taunosta kuoriutui esiin myös kunnon vartiokoira, kun mökkitiellämme sattuikin poikkeuksellisesti olemaan vieraita liikkujia. Koirat olivat keskenään ulkona sianselkiä järsimässä ja sinnehän sitten Hilma ja Tauno hyökkäsivät ihmisten luokse tonttia suojelemaan. Hilmahan piti turvalliseksi katsomansa välimatkan ihmisiin, mutta Tauno näytti tosiaan olevan pysäytyshommissa eikä meinannut käskytkään mennä perille. Itse toki aloin myös häseltää yllättävässä tilanteessa, mutta lopulta kun itse lähdin vaan toiseen suuntaan tulivat koiratkin perässä. Pappa ei osallistunut tähän showhun onneksi ollenkaan.

Tauno auringonlaskussa.

Perinteiseen reissutyyliin koirat saivat nauttia luksuksesta eli meidän vieressä nukkumisesta.

 Puupinossa oli takuulla jotain, varmana....ainakin Hilman mielestä.

Serkkuni tytär ihastui koiriin kovasti ja halusi ehdottomasti Taunoa talutella, vaikka eivät hihnoja tuolla tarvitse niin lapsen ilon takia joutuivat kääkät narujen jatkoiksi vähänksi aikaa.

Tiistai iltana käväistiin Lieksan Agility-poppoon möllikisoissa. Kovasti minua jännitti edellisen FLOPIN jälkeen viedä Taunoa mölleihin, mutta häiriötä tuolla oli verrattaen vähän ja Tauno pysyi radalla kuten kuuluikin. Mölliradalta saatiin yksi vitonen ja se oli ihan mun moga, harmittaa, mutta toisia oltiin silti....tosin osallistujiakin oli vaan kaksi =)

Kisaavien radallekkin osallistuttiin ja kokonaisuutena rata meni ihan jees, mutta hyllytettiin kuitenkin. Ei haitannut, koska tavoite eli Taunon kisatilanteen kesto testi saattiin suoritettua.

Tauno ja ekat agi-mölli palkinnot.

"Huhuu, pääsäiskö joku sisään"

Keskiviikko iltana hurautettiin sitten yhdeksi yöksi isännän vanhempien luokse. Geisha-kääkkä otti juoksukaverit innolla vastaan ja metsälenkit tehtiin nuorempien koiren kansa sekä keskiviikko iltana että torstai aamuna. Pappakoira ei täälläkään ollut innokas lähtemään metsään käpyttelemään, mutta hihnalenkkeiltiin sitten tienvartta pitkin jonkinverran.

Hilma hierottavana.

Riku sai keskiviikko iltana samanlaisen levottomuus/läähätys kohtauksen kuin viime lauantaina. Soitin sitten tänä  aamuna eläinlääkärille ja Rikulle tehtiin pieniä muutoksia sydänlääkitykseen sekä aloitettiin kipulääkitys. Epäilen noiden kohtausten olevan sydänperäisiä, mutta ei se kipulääkkeen kokeilu ainakaan haittaa ja mistäs sen tietää jos oireiden taustalla jokin kipu sitten onkin. Välistä Riku on myös vaikuttanut jotenkin "hämmentyneeltä" ja esim. vesikupin paikan varmuudenvuoksi jouduin kummassakin kyläpaikassa sille näyttämään, kun tuntui ettei se oikein lähde kuppia etsimään. Ilosaarirockin osalta tehtiin sellainen muutos, että Rikulla  käy täällä kotona hoitaja ja Hilma & Tauno menevät molemmat siinan riesaksi iloksi. Rikulle on nyt parempi, ettei sitä viedä tutusta ympäristöstä mihinkään. Toivon todella, että uusi lääkitys poistaisi kohtaukset. Tänään papparainen on ollut tosi pirteä eikä ole seuraillut/läähätellyt ollenkaan.

Torstai iltana käytiin vielä Taunon kanssa (ja Hilma turistina) koirakoulu Napakan agi-mölleissä ja koulutuksessa. Möllit menivät ihan penkin alle ja tästäkin voin taas syyttää oikeastaan vain itseäni. Taunoltahan lopetettiin kädestä palkkaus agilityn yhteydessä kokonaan, koska "roikkuu" kädessä. Olen palkannut vain alustalta/purkista ja ollaan edistytty hienosti, irtoaminen esteille on välistä ollut suorastaan silmiä hivelevää. Noh, tiistain mölleissä palkkasin kädestä ja tänään varmistelin nameilla et pysyy lähdössä......VIRHE. Tuo varmistelu siis sen takia, kun häiriötä oli aikapaljon enemmän kuin Lieksan mölleissä. Tauno pysyi kuitenkin taas radalla eikä osoittanut mitään merkkejä ritoloiden ottamisesta. Ehkä mä nyt uskon, ärsyketreeni on tuottanut tulosta ja koira pysyy lapasessa.....nyt voidaankin jatkaa ton palkkauksen siirtämistä takaisin alustalle ja sitäkautta sitten työstämään taas sitä irtoamista. Välistä tää harrastaminen on kyllä, kuin  päätä seinään hakkaisi, mutta toisaalta......on se niin mukavaa. Koulutuksessa opiskelin sitten päällejuoksua ja valssia, joka tehdään niinkuin esteen edessä, mikähän sen nimi oli? Tekniikka tekniikkaa, sitä pitäisi opiskella.