Mennyttä viikkoa koosteena

Maanantaina mua taas väsytti ihan hirmuisesti, mutta illasta vielä ehdittiin metsälenkille. Hilma sai olla fleksin jatkona vielä tämän lenkin ajan ja pappakin otettiin mukaan. Tauno nautti vapaudesta täysin siemauksin. Hämärä meinasi jo ehtiä laskeutua, joten kuvasaldo on laiha ja surkea.

Kauheinta lenkissä olivat kuitenkin hirvikärpäset, niitä oli aivan järjettömän paljon. Valehtelematta voin kertoa tappaneeni niitä päästäni noin 50-80 kpl lenkin aikana, kotimatkalla ja kotona. Melkein jo teki mieli sanoa, että onko koirien juoksuttaminen tämän arvoista? No on se, mutta seuraavalle metsälenkille kyllä varustaudun kunnollisilla suojatamineilla.

Nuo uudet Hurtan heijastinliivit vaikuttavat todella hyviltä ja onhan ne tyylikkätkin. Hyvä hankinta.

 Hilmaa fleksin jatkona olo kettutti aivan hirveästi ja voi sitä kiljumisen määrää, kun Tauno hätyytti metsäkanalintuja parven lentoon metsästä. Niin epäreilua, totesi neiti. Sairausloma onneksi jo lopuillaan ja lupasin Hilmalle, että viimeistään perjantaina mennään metsään juoksemaan oikein kunnolla.

Tiistaina suunnittelin canicrossing lenkkiä, mutta päädyin sitten 1,5 tunnin hihnalenkkiin Hilman & Taunon kanssa. Tauno sai myös tottistella Niinivaaran koululla ja minusta tuntuu, että sivulle tulo alkaa lopultakin olla kivaa. Tauno on tosin efektoinut nyt liikkeen hypyllä, mutta ehkä se saadaan kitkettyä pois. Projektin nimihän oli, että sivulle tulo on kivaa. Muutenkin Tauno toimi hienosti ja häiriökin oli ympäristössä ihan läheltä kulkevia koiria myöten.

Keskiviikkona sitten siivous ja canicrossing. Hilmakin pääsi nyt jo mukaan "raskaammalle" lenkille ja ilo oli silminnähtävä. Itsellä juoksu kulki todella hyvin, joten tehtiin "enkat" eli juoksulla taitettin tästä noin 6 km kilsan pituisesta lenkistä noin 5 kilsaa. Yhden todella jyrkän mäen kävelin ja kerran jouduin pysähtymään, kun Taunolla oli tarve päästä puskan puolelle. Jalkaa meillä ei siis kesken hommien nostella, mutta tästä ei ollut kyse.

Torstaina oli vuorossa Taunon agilitytreenit Liperin kennelkerhon kentällä. 

Tauno teki hienosti töitä mukavalla ratapätkällä, johon oli sijoitettu keinu, kepit, putkeen irtoaminen sekä pöytä, pituus, muuri ja normaaleja hyppyjä. Tyytyväinen sai ihan olla. 

Pappakoirakin kävi kepit, putken ja keinun suorittamassa.

Treenin jälkeen kävin vielä Hilman ja Taunon kanssa yhdistetyllä canicrossing ja kävelylenkillä. Hyvin sujui meno ja itselläkin oli edelleen hyvä juoksudraivi päällä.

Perjantaina sitten mentiin metsään ja saatiin jopa muutama kuvakin. Aikaa lenkillä vierähti tunti ja 45 minuuttia ja koirien juoksumatkaa voi vain arvailla. Hilma nautti silminnähden. Tauno meinaa aina kyllä turhankin pitkää lenkkiä heittää, Pitää vaan olla kylmäverinen ja pysyä itse liikkeesä, jospa se alkaisi oppia et porukan mukana pysyminen vaatii vähän enemmän läsnäoloa.

Minulta on kadonnut itsesensuuri näköjään kokonaan, liekkö ikä tekee tehtävänsä? Mutta näin mä siis tuolla hirvikärpäsiltä suojautuneena ja niska/hartia jumitukseen turhautuneena sitten sauvakävelin ne osuudet, missä sauvoja pystyi käyttämään. 

Nuo teleskooppisauvat (alunperin luminkenkäilyyn hankittu) meinasivat vaan välistä kaivata vähän säätöä.

Mukava lenkki ja viikkokin paketissa. Huomenna koirien lempityttö, eli veljentyttöni Erika, tulee meille yökylään ja sunnuntaina pitäisi uskaltautua epävirallisiin agilitykisoihin Taunon kanssa. Maanataina sitten lomapäivä.

Sunnuntai

Viikonloput menevät kyllä aivan liian nopeasti, taas sunnuntaikin  hurahti semmoita vauhtia ettei oikein ehtinyt kissaa sanoa.

Päivä (aamusta ei ehkä voi puhua, kun unta riitti) aloitettin kevyellä hihnalenkillä koko "perheen" voimin ja samalla vauhdilla käytiin sitten hakemasta pakastimen täytettä Vauhti-raksun autolta. Valitettavasti Taunon suuri herkku eli kananrasva oli ollut lopussa eli tilauksemme jäi tätä erittäin hyvää tuotetta köyhemmäksi. Taunon vyötärölinja kun kaipaisi vähän tuota lisärasvaa, pojalla kova energiankulutus.

Iltapäivällä oli ohjelmassa Taunolle kotiagilitytreeniä.

 Hilmalle tarjoiltiin aivojumppaa aktivointipallon avulla.

Illalla käytiin vielä Taunon kansa tekemässä reipas 30 minuutin pyörälenkki ja sen jälkeen Tauno sai hautua BOT-manttelin sisässä. 

Pitäisi tilata ne fleece BOT-manttelit sisäkäyttöön, mutta pitäisi kait vähän hillitä itseään näissä koirahankinnoissa ja löytyyhän meiltä jo nuo yhdet mallit BOT-takkeja. Tulossa kuitenkin useita agility-koulutuksia, epävirallisia kisoja, mahdollisesti oikeitakin kisoja, MH-luonnekuvaus ja paljon muuta.

Hilma on edelleen ollut yskimätön, kuten myös muu lauma. Alan jo olla aika luottavainen, että tästä mahdollisesti kennelyskästää selvittiin vain yhden koiran oireilulla ja ilman lääkärireissua. Viikon loppupuolella alamme kyllä siirtyä jo normaaliin menoon treenien ja Hilman liikunnan osalta. 

Viikonlopun tunnelmia

Perjantaina töiden jälkeen otettiin vähän kotiaktivointia Rikulle ja Hilmalle ennekuin kaverukset lähtivät isännän kanssa autoajelulle ja kävelylle.

Taunon kanssa suunnattiin Sannan ja Edyn luokse agilityä treenailemaan.

Treenit sujuivat hyvin. Tehtiin muunmuassa keinua siten, että Tauno tuli kovalla vauhdilla putkesta keinulle. Sujui hyvin. Keppejä myös sahattiin ja sainkin Taunosta irti yhden todellisen huippusuorituksen ja sen jälkeen jätettiin kepit rauhaan. 

Kontakteja myös hiottiin ja kotetaan nyt saada niitä varmemmiksi. Juu, tiedän...olin vähän typerä, kun en suoraan lähtenyt Taunolle opettamaan kontakteja järkevästi.

Illalla saatiin vieraaksi ystäväni ja koirat saivat tietenkin nauttia sitten vieraan humiosta sekä yöllä vieraan vieressä nukkumisesta.

Lauantaina tehtiin ystäväni kanssa aamupäivästä reilun puolentunnin hihnakäpyttely ja illasta suunnattiiin sitten vielä soramntuille isännän kanssa. Pappa ulkoilu mukana hetkenaikaa ja palautettiin se sitten autolle meitä odottamaan. Hilma joutui vielä kennelyskän parantumisvaiheen takia olemaan fleksin jatkona, kovat olisi ollut menohalut.

 Lenkin jälkeen Hilma ja Tauno nautiskelivat vielä sianselät takapihalla iltaruuaksi, eli jospa aktivointi tuli tältäkin päivältä hoidettua.

Tahmea maanantai ja muut viikon kuulumiset

Maanantai oli tosiaan minulla tahmea. Sunnuntain ja maanantain väliset yöunet jäivät aika heikoiksi ja muutenkin väsytti hirmuisesti.

Positiivista maanantaissa, että Hilma yskäisi aamulla muutaman kerran ja muuten en kuullut sen yskivän, negatiivista se, että Hilma oli pitkästä aikaa pissannut koirahuoneen petiin.

Muuten uudet pedin ovat koirille todella mieluisat, joten tuskin Hilma ainakaan koetti vihjailla, että entiset rumilukset takas kiitos.

Karanteeni kuitenkin jatkui tuon kennelyskä epäilyn takia, joten treenejä ei ollut ohjelmassa. Illalla keräsin itseni ja lähdin Taunon kanssa pyörälenkille. Taitettiin useampi kilometri reippaalla ravilla, eiköhän lenkille nuoreltamieheltä enimmät energiat jääny. Ohituksia tehtiin useita ja sujuivat aivan mainosti, vaikka ohitettavana oli remmirähjää pikkukoiraa ja isompia lajitovereita.

Tiistaina kuulin Hilman yskäisevän kerran. Pikkuisen pidempi aamulenkki tehtiin ja se näytti olevan laumalle mieluinen, vaikka papan ollessa mukana emme tietenkään hirveän kovaa vauhtia pysty pitämään.

Illasta otettiin takapihatreeniä, kun ei oikein nyt muutakaan ole mahdollista touhuta.

Taunolle putkeen irtoamisia ja niitä erilaisia ohjauskuvioita tuossa aidalla. Kuvioiden hienoja nimiä en muista, mutta kyllä ne ihan oikeita ohjaustekniikoita varmasti oli, heh he. Koetan siis tosiaan oppia jopa ohjaamaan, hiljaa hyvä tulee. Tauno toimi kivasti, vaikka eihän takapiha otollisin treenipaikka ole ahtautensa takia. 

Hilmakin meni putken pari kertaa ja loikkasi hypyn, mutta selkeesti neiti taas koetti ilmoittaa, että etkö sä pässi emäntä vieläkään tajua et agility ei oo mun laji. Koetetaan hyväksyä, hiljalleen.

Innokkain takapihatreenaaja oli ehdottomasti pappa. 

Paikalleen kun koetin saada käskettyä niin antoi tassuakin varmuudenvuoksi, että josko sillä nami irtoaisi. Normaalisti munuaissairaat koirat nirsoilee noita nappuloitaan, mutta Rikusta ovat suurinta herkkua. 

Treenin jälkeen kävin vielä Taunon kanssa canicrossing lenkillä. Vähän oli jätkä ensin ihmeissään, kun aisapari ei ollut mukana, mutta kyllä homma siitä sitten lähti kulkemaan.

Ohituksia tehtiin tälläkin lenkillä ja yksi erittäin onnistunutkin ennen juoksuun pyrähtämistä.

Keskiviikkona siivottiin koti ja koirat viettivät lepopäivää, tai siis Tauno, Hilmallahan lepoa on tässä ollutkin omiksi tarpeiksi.

Keskiviikko oli Hilman ensimmäinen yskimätön päivä (tai en ainakaan kuullut), joten kohti normaalia elämää on lähdetty kulkemaan.

Keskiviikon touhuilut rajoittuivat siis kahteen hihnakävelyyn ja takapihailuun, eivät näyttäneet elukat pistävän pahakseen, vaikka Hilma nyt tietysti olosuhteiden pakosta alkaa olla aika energinen.

Torstaina kävin kotimatkalla postipaketin, josta muiden tuotteide ohessa paljastuivat Hilman ja Taunon uudet huomioliivit (tai heijastinliivithän nuo ovat, mutta meillä toimittavat huomioliivien virkaa).

Taunon kanssa käytiin vetäisemässä reipas canicrossing lenkki ja sitten lähdin vielä erikseen kevyelle reilun puolentunnin hihnakäpyttelylle molempien nuorien kanssa. Vähän  Hilmallekkin kevyttä liikuntaa aamu ja iltalenkkien lisäksi. Taunolle otin matkan varrella muutaman sivulletulon ja ohitettiin kuola lentäen hihnassa rähjännyt kultainennoutaja vallan onnistuneesti.

Papalle tein namien (tai siis munuaissairaa nappuloiden) piilotusta, vähän aivotoimintaa vanhuksellekkin. 

Vähän alkaa tämä treenaamaton elämä käydä tylsäksi, vaikka kotona olen kyllä saanut aikaan vaikka mitä, kun enemmän on täällä tullut aikaa vietettyä. 

Huomenna Taunon kanssa päästään sentään Sannan & Edyn privaattikentälle treenaamaan agilityä ja eiköhän sitä sitten ensiviikon loppupuolella palata muutenkin normaaliin rytmiin. Hilma ei ole tänäänkään yskinyt kertaakaan eivätkä muut koirat oireile.