Keskiviikkona siivottiin ja sitten canicrossattiin nuorempien koirien kanssa. Pappakoira teki pikkulenkit sekä ulkoili takapihalla.
Canicrossing lenkki sai jännittäviä piirteitä, kun juuri päästyämme pääkallopaikalle (kävellään reilu kilometri ensin tuohon Repokallion lenkkeilypolulle) ja kytkettyäni koirat vetovermeisiin alkoi kaatosade. Sadetta riitti sitten koko 4 km juoksumatkan. Kääkkien menoa sade ei haitannut, mutta laji muuttui hetkessä extrememmäksi, kun en nähnyt mitään. Silmälasit siis päässä eikä lippistä, joten ilman tuulilasinpyyhkijöitä näkyvyys hävisi totaalisesti. Loppulenkistä lätäkötkin alkoivat lenkkipolulla olla jo sen suuruisia, että jos ei halunnut mennä pöpelikön puolelle oli sama juosta läpi. Lenkki saatiin kuitenkin juostua ja minä selvisin ilman ruumiinvammoja.
Edelleen koen vähän huonoa omaatuntoa tästä kuivamuonan syöttämisestä, mutta toisaalta yritän ajatella, että tuskin papan elämä siitä mitenkän pilalle menee tai elinikä lyhenee.
Kotiruuan ja munuaisruokavalion kanssa pelautuessa sitten kuitenkin olisi se riski, että teen jotain väärin ja rehellisesti sanottuna olisihan siitä aikapaljon vaivaakin, kun pitäisi aina olla papalle eri raakaruoka ja sitten nuorisolle omansa.
Näillä nyt siis mennään, ainakin tälläerää.
Torstaina sitten suuntana Liperi ja agilitytreenit.
Tälläkertaa treeni onnistui vähän paremmin, mutta mitään suuria onnistumisen tunteita ei koettu. Harjoitukseen laitoin Taunolle vaikeita juttuja eli kepit, jotka piti ohjata ns. väärältä puolelta eli mun kulkea keppien vasemmalla puolella, vaikea putkikulma (tämä meni jokakerta nappiin) ja niisto yhdelle aidalle, joka ei meinannut ottaa onnistuakseen sitten millään. Treeniä treenä ja vieläkerran treeniä niin kyllä tämä tästä. Hovikuvaajaa ei taaskaan ollut treeneissä mukana, joten agilitykuvien saldo on pyöreä nolla. Treenin jälkeen käpyteltiin reilu puolituntia kenttää ympäröivillä metsäpoluilla, mutta viimeviikosta pupu kokemuksesta viisatuneena koirat pysyivät kytkettyinä.
Perjantaina sitten suuntasin töiden jälkeen New Limit`s kääpiöpinsereiden blogin ja tuotesuunnitteluhaasteen innoittamana Biltemaan ja eipä kaduta ollenkaan.
Mukaan siis tarttuivat nämä keinonahkaiset pedit toiseksi isoimmassa koossa sekä kolme uutta mustaa fleecevilttiä. Vein vanhan petikaukalorumiluksen takapihalle odottamaan jatkojalostusta ja vaihdoin koirahuoneeseen nämä silmää hivelevän tyylikkäät pedit, jotka istuvat myös muuten hyvin huoneeseen muotonsa takia. Toivottavasti ovat vielä kestävätkin.
Meitä odotellessa koirat ulkoilivat isännän kanssa takapihalla.
Vartiokoira vartiopaikallaan.
Näin heinänsyöjän käy.
Paras pappa.
Pappa pääsi omalle fleksilenkilleen ja sen jälkeen me suunnattiin metsään. Otettiin tälläkertaa pyörätkin mukaan ja mukavasti sai vauhdikkuutta lenkkiin, kun me pyöräiltin ja koirat kirmasivat vapaina. Metsätien päässä seisoskeltiin hyvä tovi ja koirat saivat kirmata metsässä sitten ihan omaa tahtiaan.
Lenkin jälkeen meillä on ollut taas rauhallista. Koirat pääsevät vielä iltahihnakäpyttelylle ja sitten ruokaa ja unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti