Maanantai oli tosiaan minulla tahmea. Sunnuntain ja maanantain väliset yöunet jäivät aika heikoiksi ja muutenkin väsytti hirmuisesti.
Positiivista maanantaissa, että Hilma yskäisi aamulla muutaman kerran ja muuten en kuullut sen yskivän, negatiivista se, että Hilma oli pitkästä aikaa pissannut koirahuoneen petiin.
Muuten uudet pedin ovat koirille todella mieluisat, joten tuskin Hilma ainakaan koetti vihjailla, että entiset rumilukset takas kiitos.
Karanteeni kuitenkin jatkui tuon kennelyskä epäilyn takia, joten treenejä ei ollut ohjelmassa. Illalla keräsin itseni ja lähdin Taunon kanssa pyörälenkille. Taitettiin useampi kilometri reippaalla ravilla, eiköhän lenkille nuoreltamieheltä enimmät energiat jääny. Ohituksia tehtiin useita ja sujuivat aivan mainosti, vaikka ohitettavana oli remmirähjää pikkukoiraa ja isompia lajitovereita.
Tiistaina kuulin Hilman yskäisevän kerran. Pikkuisen pidempi aamulenkki tehtiin ja se näytti olevan laumalle mieluinen, vaikka papan ollessa mukana emme tietenkään hirveän kovaa vauhtia pysty pitämään.
Illasta otettiin takapihatreeniä, kun ei oikein nyt muutakaan ole mahdollista touhuta.
Taunolle putkeen irtoamisia ja niitä erilaisia ohjauskuvioita tuossa aidalla. Kuvioiden hienoja nimiä en muista, mutta kyllä ne ihan oikeita ohjaustekniikoita varmasti oli, heh he. Koetan siis tosiaan oppia jopa ohjaamaan, hiljaa hyvä tulee. Tauno toimi kivasti, vaikka eihän takapiha otollisin treenipaikka ole ahtautensa takia.
Hilmakin meni putken pari kertaa ja loikkasi hypyn, mutta selkeesti neiti taas koetti ilmoittaa, että etkö sä pässi emäntä vieläkään tajua et agility ei oo mun laji. Koetetaan hyväksyä, hiljalleen.
Innokkain takapihatreenaaja oli ehdottomasti pappa.
Paikalleen kun koetin saada käskettyä niin antoi tassuakin varmuudenvuoksi, että josko sillä nami irtoaisi. Normaalisti munuaissairaat koirat nirsoilee noita nappuloitaan, mutta Rikusta ovat suurinta herkkua.
Treenin jälkeen kävin vielä Taunon kanssa canicrossing lenkillä. Vähän oli jätkä ensin ihmeissään, kun aisapari ei ollut mukana, mutta kyllä homma siitä sitten lähti kulkemaan.
Ohituksia tehtiin tälläkin lenkillä ja yksi erittäin onnistunutkin ennen juoksuun pyrähtämistä.
Keskiviikkona siivottiin koti ja koirat viettivät lepopäivää, tai siis Tauno, Hilmallahan lepoa on tässä ollutkin omiksi tarpeiksi.
Keskiviikko oli Hilman ensimmäinen yskimätön päivä (tai en ainakaan kuullut), joten kohti normaalia elämää on lähdetty kulkemaan.
Keskiviikon touhuilut rajoittuivat siis kahteen hihnakävelyyn ja takapihailuun, eivät näyttäneet elukat pistävän pahakseen, vaikka Hilma nyt tietysti olosuhteiden pakosta alkaa olla aika energinen.
Torstaina kävin kotimatkalla postipaketin, josta muiden tuotteide ohessa paljastuivat Hilman ja Taunon uudet huomioliivit (tai heijastinliivithän nuo ovat, mutta meillä toimittavat huomioliivien virkaa).
Taunon kanssa käytiin vetäisemässä reipas canicrossing lenkki ja sitten lähdin vielä erikseen kevyelle reilun puolentunnin hihnakäpyttelylle molempien nuorien kanssa. Vähän Hilmallekkin kevyttä liikuntaa aamu ja iltalenkkien lisäksi. Taunolle otin matkan varrella muutaman sivulletulon ja ohitettiin kuola lentäen hihnassa rähjännyt kultainennoutaja vallan onnistuneesti.
Papalle tein namien (tai siis munuaissairaa nappuloiden) piilotusta, vähän aivotoimintaa vanhuksellekkin.
Vähän alkaa tämä treenaamaton elämä käydä tylsäksi, vaikka kotona olen kyllä saanut aikaan vaikka mitä, kun enemmän on täällä tullut aikaa vietettyä.
Huomenna Taunon kanssa päästään sentään Sannan & Edyn privaattikentälle treenaamaan agilityä ja eiköhän sitä sitten ensiviikon loppupuolella palata muutenkin normaaliin rytmiin. Hilma ei ole tänäänkään yskinyt kertaakaan eivätkä muut koirat oireile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti