Tiistai, viikko oli vasta alussa ja minua jo töiden jälkeen nukutti ihan pirusti. Helteestä johtuen kerkesinkin ottaa pienet tirsat, koska +26 astetta ei houkutellut lähtemään canicrossing lenkille mikä alunperin vähän oli suunnitelmissa.
Torkkujen jälkeen sitten lähdettiin Hilman ja Taunon kanssa ihan vaan kävellen hihnalenkillä tavoitteena panostaa ohituksiin ja käydä Taunon kanssa tokoilemassa matkan varrella.
Ohituksissahan on semmonen ongelma, et Riku-remmirähjän kanssa Taunokin pyrkii rähjäämään ja tämä ärsyttää minua suunnattomasti. Rikun kanssa en enää jaksaisi tai viitsisi rueta mihinkään älyttömiin koulutushommeleihin, kontaktissahan Riku ohittaa hyvin, mutta namien kanssa pelautuminen tuolla lenkillä kolmen kanssa on hitusen hankalaa.
Ilman Rikua Taunon ohitukset sujuvat pääsääntöisesti hiljaa, mutta kuin varkain Tauno on ruennut ohitustilanteissa kiskomaan ja tämä taas minua niin ärsyttää. Tahdon ehdottomasti ennen seuraavaa koiraa hoitaa nää ohitushommat kuntoon, vaikka mistään remmirähjäyksestä ei Taunon kohdalla onneksi ole kysymys. Selkeästi herkemmin Tauno reagoi remmissä meille rähjääviin koiriin, hiljaisten ohitukset menee jees. Samaten jos ei mennä läheltä homma sujuu mallikkaasti, mutta jos yhtään ei päästä kapealta pyörätieltä tien sivuun kulkemaan ja vielä jos vastaantulijalla sattuu olemaan vähän pidemmällä se oma sesse niin ne tilanteet ovat haastavia.
Tänään työstettiin hommaa siten, et Taunon bongatessa vastaantulevan koiran ja kiihtyessä siitä pyörähdin takaisin menosuuntaan ja sitten taas takaisin koiraa kohti. Näin sain Taunoa paremmin kuulolle, mutta kiskomista esiintyi silti. Koetan nyt tässä kovasti miettiä sitä linjaa millä tavalla tätä lähdettäisi työstämään. Kolinapurkki voisi Taunolla toimia, mutta Hilman ollessa mukana ei oikein voi kolisutella. Mietiskelen myös kuonopantaa, siis silleen ihan oikein käytettynä eikä talutusvälineenä, mutta jos yhdelle koiralle laittaa kaksi hihnaa ja muitakin on talutettavana niin mitä sitä siitäkin sitten tulee.
Tokihan voisin aloittaa harjoittelut Taunon kanssa kahdestaan kuonopannalla, mutta pitäisi varmaan vähän selvitellä missä meidän kannttaisi lähteä kävelemään sen kanssa. Välillä saatan kuitenkin tehdä tunnin-puolentoista lenkin tässä lähireiteillä ilman, että yhtään koiraa tulee vastaan.
Lenkin aikana tosiaan koettiin onneksi onnistumisiakin ja toisen koiran ollessa edempänä Tauno käyttäytyy mallikkaasti eikä ala edes kiskomaan. Tietysti minun tuurilla vapaan ollut irlannisetteri karkasi meidän luokse juuri, kun oltiin sitä ohittamassa (kulki muutaman metrin päässä polulla). Tiesin et koira on ystävällinen, mutta vetäsin kuitenkin Taunon & Hilman selän taakse ja komensin koiran pois, lähti kyselemättä. Harmillinen takaisku vaan hyvin sujuneella lenkillä tuo, kun Tauno koiraa niin hienon rauhallisesti oli ohittamassa.
Tokohommat sujuivat mukavasti. Sivulle tulo alkaa selkeästi mennä Taunon kovaan kalloon. Lisäksi otettiin maahan menoja, liikkeestä seisomista ja seuraamista. Mukava treenisessio.
Pappakoira joutui lenkin ajan meitä kotona odottelemaan, kun aamulla tehtiin kuitenkin pidempi aamulenkki ja kelikään ei mikään viileä ollut.
Keskiviikkoa sitten päädyin tilaamaan kokeeksi Taunolle nahkaisen kuonopannan ja monitoimihihnan, ei se ota jos ei annakkaan.
Siivouksen jälkeen lähdin sitten nuorempien koirien kanssa Canicrossing lenkille. Kävelen tosiaan aina ensin pyörätietä tuonne Repokallion ulkoilualueelle ja siellä vasta sitten laitetaan canicrossaus vermeet toimintakuntoon. Matkan koirat taittoivat treenipuolikurkkareissa ja nahkahihnoissa. Kaksi täydellistä ohitusta. Melkein vois luulla, et Tauno oli kuunnellut minun juttuja ja arveli et kait tässä on ruettava nätistä ohittamaan ennekuin tuo emäntä minua alkaa tosissaan asiassa kouluttamaan. Canicrossaus lenkki sujui mukavasti ja koirilla oli hyvä fiilis juosta.
Torstaina oltiin sitten agility-treeneissä Liperissä, pappa odotteli isäntää noin tunnin yksinään ja sai sitten käydä isännän kanssa pienellä kävelyllä sekä auto-ajelulla.
Treenikentältä ei vielä tyttöhajut ollet täysin hävinneet eli Taunon nenä kävi reippaasti ja välistä unohtui, että tänne on tultu treenaamaan.
Ratapätkä sisältä aitaneliön, jossa koiraa pyöriteltiin hypyillä sekä puomin ja putken. Putkeen mentiin kahdesta suunnasta ja taas se Taunon kirottu putkikulma ongelma tuli vastaan.
Muuten homma meni jees, puomin kontakti mukaan lukien.
Keinua mentiin yksittäisenä ja hyvin jo taittuu Taunolta Liperin kennelkerhonkin keinu. Lisämausteena treeneissä vesisade, joka ei Taunoa onneksi näyttänyt haittaavan.
Treenin jälkeen kumpikin koira kävi vuorollaan taakanvetohommissa, painoa vaihtelin matkan aikana siten, että 500 grammalla aloitettin, välistä 1 kg perässä ja sitten taas loppumatka jäähdytellen 500 gramman painon kanssa. Toinen käveli aina toisen taakkislenkin mukana ja lopuksi vielä tehtiin molempien kanssa jäähdyttelylenkki.
Jäähdyttelylenkin päätteeksi päästin Taunon irti, VIRHE. Oma moga, en lukenut koiraa riittävän hyvin ja sieltähän se pupu löytyi pöpeliköstä melkeimpä heti. Tauno jahtasi pupua aikansa ja palasi sitten takaisin. Vaaratilanne silti, koska autotiet sekä asutus tuolla lähellä, jatkossa tiedä olla viisaampi.
Perjantaina papparainen kävi munuaiskontrollissa tohtori Kontulla. Munuasia ei ultrattu, koska lääkäri ei pitänyt sitä tarpeellisena. Veriarvot olivat palautuneet normaaleihin lukemiin, erikoisruokavaliota jatketaan, mutta muuten ei pitäisi olla mitään hätää. Tokihan papan tilannetta on seurattava ja tässä elettävä ihan vain päivä kerrallaan. Talvi tulee olemaan papan kanssa vaikeaa aikaa, koska heikentyneen ääreisverenkierron takia se palelee ihan hirveästi ja vaatteiden pitäminenkään ei ole ihan ongelmatonta + oikasti pakkasella nekään eivät auta.
Hienoa kuitenkin, et vanhus saa vielä meidän kanssa hengailla ja nauttia eläkepäivistä.
Perjantai iltana kävin nuorempien kanssa heittämässä canicrossing lenkin ja pappa toimi sillävälin isännän seurana kotitekoisen pizzan paistumisen virallisena valvojana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti