HELLETTÄ, uimista, juoksemista, treeniä, rullaluistelua ja pyöräilyä -siitäpä se viikko on taas tehty

Tähän alkuun on todettava, että vaikka minä miten tykkään kesästä ja lämmöstä on tämä tämmöinen pitkäkestoinen helle koirien kanssa vähän hankala juttu. Univelka kasvaa kilometrin mittaiseksi, koska kaikki rankempi liikunta pitää toteuttaa vasta myöhään illalla ja päiväsaikaan ulkona treenaamista ei oikeastaan voi edes harkita eli erityisesti tokon treenaaminen kärsii.

 Maanantaina seitsemän maissa suunnattiin ensin uimaan. Mentiin sellaiselle rannalle missä on on lupa uittaa koiria ja missä mie itsekkin pääsen uimaan, arvelin, että joutaa jo tuo talviturkki pois omastakin niskasta.

Paikka on todella lähellä isoa tietä, eli Tauno ja Hilma joutuivat olemaan liinojen jatkoina, jos pupuja sattuu lähialueilla hengailemaan.

Ensimmäisenä Hilma pääsi uimaoppiin. Vapaaehtoisesti neitiä ei veteen saanut tulemaan, kun vastaranta oli turhan  kaukana, mutta kannnoin sen 7 kertaa niin syvälle, että itsellä oli vettä melkein kaulaan asti ja laskin sitten uimaan. Pitelin Hilmaa siten, että sen takapää ei päässyt painumaan alas ja vallan rauhallisesti neiti jo ui. Selkeästi paniikki ja hirveä räpistelyt ovat jääneet jo pois.

Seuraavana otin uimaan Taunon ja lopulta Upi pääsi myös kirmailemaan vapaana, kun vieras (selkeästi vähän ärhäkämmän oloinen) koira lähti pois rannalta. Tauno ui monta pitkää lenkkiä. 

Ja Upikin polskutteli useamman kunnon kierroksen minun perässä.

Rannalle saapui jonkinaikaa uiskenneltuamme uimaan myös tuttu koiruus Ali-vihikoira. Laitoin ensin kääkät autoon, mutta sitten ajattelin, että Upille tekisi hyvää tutustua tähän maailman kilteimpään jättiläiseen. Ensin Upi oli aivan kauhuissaan, että mikä hyllyvä vesihirviö tuo on ja vähän meinasi puolustustakin heitää päälle (toimintakykyhän Upilla säilyy, ei panikoi, mutta puolustaa).  Sitten aivan kuin silmän räpäyksessä Upi rentoutui ja leikki Alin kanssa kuin olisi aina kyseisen koiran tuntenut.

Uimasta suunnattiin vielä vajaaksi tunniksi juoksuttamaan koiria toiseen paikkaan,  että kaikki saavat juosta vapaina.

Ah, kesäillat, auringonlasku ja onnelliset koirat.....mie niin tykkään.

Tiistaina sitten suunnattiin kentälle treenaamaan agilityä. Lämminhän se keli oli, mutta pidettiin treeni kevyenä ja pätkät lyhyinä. 

Taunolle vahvisteltiin lähinnä keppejä ja keinua, lisänä sitten muutama hyppy, pituus ja putki.

Kepit Tauno suoritti yhtä kertaa lukuunottamatta kunnolla ja sai jokakerta palkan alustalta. Keinulla pientä empimistä ekalla kerralla, mutta sitten meni kuin aina ennenkin. Mitähän ihmettä se liene siellä Pro Perrolla viimeviikolla säätänyt keppien ja keinun kanssa?

Ehkä Tauno haluaa munata minut aina noissa oikeissa koulutuksissa ja esittää ettei se osaa mitään....ei edes olennaisinta eli kaikkia esteitä. Kouluttajat sitten miettii, että hullu tuokin akka ku täysin keskeneräisellä koiralla käy tämmösissä koulutuksissa ja kuvittelee vielä pärjäävänsä kisoissa. No tiedän, että kouluttaja noin mieti oikeesti.

Upi teki pituutta yhdellä kappaleella, hyppyjä, putkea sekä kokeili keinun suorittamista ensimmäistä kertaa.

Putki on Upin lemppari ja todella vahva este sille. Irtoaa putkeen todella kaukaa ja suorittaa innokkaasti.

Hyppytekniikka treeni olisi kyllä tarpeen. Upi on ketterä ja vauhdika koira, mutta hyppytekniikan puutteiden takia aina jonkinverran pyrkii kiertämään esteitä, joissa rima on ns. normaalikorkeudessa. Osan rimoistahan pidän vielä madallettuna Upin iän huomioon ottaen, mutta yksittäisinä on kokeiltu jo normaalikorkuisiakin hyppyjä.

Pituus yhdellä kappaleella oli Upille mieluinen ja saatiin ihan oikeaa ohjaustakin aikaa hyppy-pituus-putki suoralla.

Keinua mentiin muutaman kerran yhdessä tuumin siten, että isäntä oli laskemassa keinua sitten alas. Upi ei kuitenkaan liikkestä ollut moksiskaan, mutta varovasti kuitenkin edetään, ettei mitään säikähtämisiä pääsisi tapahtumaan.

Treenin jälkeen kaikki pääsivät fleksilenkille metsäpoluille ja kotiin saavuttuamme isäntä kävi rullaluistelemassa viilenneessä illassa ensin Hilman ja sitten Upin kanssa. Tauno kävi sitten ravaamassa kevyen kolmekilometrisen pyörän ja minun kanssa.

Tarkoituksena ja ajatuksena olisi saada lisättyä tuota ravia jokaisen koiran liikuntaan vielä ennen talvikautta. Epäilen, että Upille tämä on aika vieras askellaji, Taunoa pitäisi opettaa juoksemaan pientareella ja Hilman ravi taas on niin hidasta, että pyörä hädintuskin pysyy pystyssä.....voinemme siis todeta, että koirat pääsevät ravilenkeille vuorotellen.

Keskiviikkona siivottiin ja häädettiin takapihan rappusten alle pesiytyneitä ampiaisia.  Myöhäisenä iltapäivänä tein koirien kanssa puolentunnin hihnakäpyttelyn ja vielä kymmenen maissa suunnatiin uimaan koko porukan voimin.

Uimaskapa Taunon kanssa, melkein näytti, etten mä pärjää sille.

Hilma sanoo, että viis helteestä....uinnin jälkeen pitää kaivautua viltin alle.

Torstaina ohjelmassa oli sitten mitäpäs muutakaan kuin tokoa. Hallissa on ilmastointi eli kuumuuskaan ei haittaa treenejä. Ensin halliin pääsi Upi. Seuraamista ja seisomaan jäämisiä sekä maahan menoja naksutellen. Myös paikkamakuu pihalla kahden treenikaverikoiran kanssa ja se oli kyllä aivan WOW. Jäin ensin vähän lähemmäs ja kävin palkkamassa, sitten siirryin jo todella kauaksi ja niin se vaan pikkumies makasi kaksiminuuttisen paikallaan yhdellä välipalkkauksella.
Taunolle otetiin kapulahommia ja kas, johan saatiin uutta onglemaa kehiin. Tauno on alkanut pureskella kapulaa, en tiedä missä vaiheessa ja miksi, mutta virhehhän se kokeessa on se kapulan natustelu. Ihana treenikaveri näytti meille vinkkejä oman koiransa kanssa miten meidän pitäisi tuota kapulahommaa työstää ja millä opeilla voitais saada tuo pureskelu pois.
Lopuksi Upi vielä sitten halliin ottamaan ensin pikatreeni näyttelyhommien merkeissä. Pöydällä siis seisotus, hampaiden katsominen ja mittaus. Sujui hyvin, vaikka saattoi se katsojakin vähän olla tuttu.....mutta ei kauheen pahasti.
Lisäksi luoksepäästävyyden treenaamista oikein tehokuurina. Treenikaveri käytti tosi paljon aikaa meidän avustamiseen ja saatiin mooooonta toistoa luoksepäästävyyttä kokeneen tokoihmisen neuvojen saattelemana. Aivan mahtavaa.
Perusasento laitetaan Upilla nyt tiukkaan treeniin, koska sain erittäin tärkeän palautteen, koiralla ei ole käsky selkärangassa vaan enemmänkin käsi/vartaloapu on se millä se tietää mitä mie haluan.
Lisäksi Upi tarjoaa maahan menoa aivan joka väliin, huoh. Treenikaverin mukaan epävarmuutta tämä eli kun ei tiedä mitä minä siltä vaadin niin tarjoaa sitä liikettä mikä on sille vahvin ja varmin.....erittäin loogista. Tuollaiset treenikaverit ovat kyllä kullan arvoisia, jotka jaksavat neuvoa meitä aloittelijoita.
Iltalenkin koirat saivat vielä sitten kirmata vapaina.

Perjantaina koirat pitivät lepopäivää eikä tehty mitään ihmeellisyyksiä normaalien hihnalenkkien ja takapihaleikkien lisäksi.

 Lauantai hengailtiin taas ihan rauhassa pienen hihnakäpyttelyn ja takapihailun voimalla lämmön pysyessä +30 asteen tuntumassa. Koirapuistoon suunnattin vasta iltayhdeksän jälkeen vähän jaloittelemaan, mutta siltikin koirilla meinasi olla turhankin kuuma, kun eivät päässeet veteen viilentymään. Koirapuistoja emme normaalisti käytä ollenkaan eli olihan tuokin koirille vähän tavallisuudesta poikkeavaa touhua, ainakin hajuja oli jos jonkinlaisia nuuskittavaksi.

Sunnuntaina käytiin päivällä uimassa, mutta eipä paljoa ehditty pulikoida, kun rannalle tuli uimaan 5 kappaletta hevosia. Yksi minun suurista heikkouksistahan on se, että minä oikeasti meinaan vähän pelätä hevosia. Ovat minusta arvaattomia ja aivan turhan suuria. Vaikka me oltiin ensin uimassa eivät hevostelijat jääneet mitenkään sivuun vaan kansoittivat rannan ihan kokonaan. Eipä siinä sitten tehnyt enää mieli pukoida. Onneksi sentään jokainen koira ehti käydä viilentymässä.
Illalla käytiin sitten vapaa lenkillä kelin viilennyttyä ja Upia koetettiin saada vähän poseeraamaan.

Upi melkein 9 kk

 Forecan mukaan helteet jatkuat vielä ainakin seuraavat 10 päivää, huoh.
Ensiviikko onkin jännittävä viikko. Taunon kanssa startataan agilitykurssilla ja Upi debytoi Kuopio KV:ssä junnuluokassa.