Viikonloppua ja viimeinen lomaviikko maalla

Lauantaina suunnattiin aamusta metsään lenkille jo hyvissä ajoin, koska minä olin illalla lähdössä Kuopioon toteuttamaan pitkäaikaista haavettani eli katsomaan Kaija Koon keikkaa. Isäntä jäi koiria hoitelemaan kotiin.

Yllätys yllätys vesisade yllätti taas lenkkeilijät, mutta eipä tuota onneksi olla sokerista.Kameran kastuminen meinaa aina vaan olla enemmmänkin se ongelma, nytkään kun ei oltu tajuttu kotona vallinneen auringonpaisteen takia verhoitua core-texiin.

Maanantai päivänä touhuiltiin ihan vaan kotihommeleita ja illasta ajeltiin sitten Viekijärven rannalle muutamaksi päiväksi kesälomaa viettämään. Koirillehhan maalaiselämä on yhtä juhlaa.

Tauno laikukkuutta tutkiskelin myös päivällä ja harmikseni jouduin toteamaan laikkujen lisääntyneen ja löysin myös Hilmalta neljännen laikun alun.

Maalle saavuttiin vasta illalla yhdeksän jälkeen. Biltemasta käväistiin mukaan vähä kompostiverkkoa, että saatiin tehtyä koirille aitaus niitä hetkiä varten, kun ovat ilman valvontaa tai kun leikataan ruohoa. Leikkimökki toimii näppäränä koirankoppina ja koirat viihtyivät "loma-asunnollaan" hyvin, menivät sinne köllöttelemään myös portin ollessa auki.

Koirat ottivat ilon irti maalaislomasta. Maanantai illasta torstai iltapäivään täyttä tykitystä ja ulkoilma elämää. Sisällä koirat kävivät vain nukkumassa yönsä.

Maanantaina koirat saivat semmoisen parisen tuntia juosta vapaina ennenkuin painuttiin pehkuihin. Tauno ja Hilma ottivat kunnon jänisajon pihan laitamilta ja olivat kadoksissa puolisentuntia. Meinasin jo pikkuisen huolestua, vaikka tiedän, että kyllä ne pihaan löytävät. Upi ei onneksi vieläkään osoita suurempia riistavietin merkkejä.

Puoliltaöin painuttiin nukkumaan ja kyllähän nuo koirat olivat jo itsensä rallanneet vallaan uuvuksiin.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstai aamupäivänä sitten riitti menoa, meininkiä ja ulkoilmaelämää. 

Linnunkakka houkutti Upin kierimään kaltevalla kalliolla ja näinhän siinä sitten kävi, useampi voltti. Jätkä ei onneksi ollut millänsäkään asiasta ja matka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 Helteisenä päivänä oli myös hyvä harjoitella vähän uimista Hilman kanssa. Hilmallahan ei tuo takapää meinaa pysyä uidessa pinnalla ja siihen uskon uimisen pelon liittyvän. Olen koettanut totuttaa, kehua ja palkita, että neiti pystyisi vedenvaraan joutuessaan sitten toimimaan mikäli sellainen vahinko pääsisi käymään.

Tauno on sitten vähän rennompi uimari.

Upi pääsi uimisen ohessa myös ihan rehelliselle pesulle, kun rantapusikosta oli löytynyt jotain oikein ilmelän hajuista pas***.

Jokaisena päivänä myös vähän treenattiin.

Koirat saivat jakaa nukkumapaikkanaan parisängyn verran tilaa, hyvin näytti kelpaavan.

Hilma teki kunnon kaivaukset myyrää etsien, valitettavasti se vaan sattui pääsemään karkuun ja minä olin näistä kolmesta suuresta metsästäjästä ainut, joka näki tämän ovelan vipeltäjän.

Torstaina palauduttiin sitten iltapäivästä kotiin parin kyläpaikan kautta. Koiria on vallan mukavasti unettanut.

Tauno kutisi mielestäni tiistaina paljon ja sitten kutina lakkasi. Laikkuja ei ole kumpaankaan (Hilmaan tai Taunoon) tullut enää lisää. Toivotaan, että Strongholdin tehostamisella tästä ongelmasta nyt päästäisiin ja ensiviikolla voidaan palata normaaliin treenirytmiin. Kapia kovasti veikkaan itse edelleen oireiden aiheuttajaksi lääkärin kielteisestä kannasta huolimatta.