Pekoa, jälleen vähän sairastamista ja uuden koiraharrasteen kokeilua

Maanantai iltana suunnattiin Suhmuran koululle Hilman ekoihin Peko-treeneihin. Aloitellaan treenit siis tuolla autiolla koululla rakennusetsinnöistä tai tarkemmin ehkä rakennuksessa liikkumiseen tutustumisella koirien kanssa.
Ekalla treenikerralla koirat vaan kävivät vuorotellen kiertelemässä rakennusta, portaita jne ja saivat jokainen tehdä pienen etsintäharjoituksen. Liukkaita lattioita ja portaita.....olin hitusen epäileväinen Hilman suhteen ja taas tuo yllätti. Ähisten ja puhisten innosta se juoksi pitkin koulurakennnusta ja portaita, ei tietoakaan jännittämisestä tai muusta vastaavasta. Harvoin tätä tulee kirjoitettua, mutta mahtava buudeli ellen sanoisi.
Etsintäharjoitus meni myös hienosti, ei ole neidiltä ihan unohtunut etsiskely hommelit. Oikein tormistautui kun sanoin et ukko ja sit revitettiin.
Tauno sai myös käydä vähän tutustumassa rakennukseen treenin lopuksi ja reippaasti liikkui nuorimieskin rakennuksessa, tosin kaverina oli siskopuoli Elsa.
Taunon kanssa vielä ihan ministi tottisteltiin koulun pihalla ja käytiin koko porukka juoksemassa peloilla Edy kääkän sekä kahden sakemannin kanssa.

Kuva; Siina J

Kuva: Siina J

Kuva; Siina J

Pappakoira pääsi nauttimaan luksuksesta treeniemme aikana eli kyläilemään isännän siskon perheen luokse. Oli ollut ohjelmassa rapsutuksia, vierihoitoa ja kevyitä ainoana koirana suoritettuna kävelylenkkejä.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä sitten iski minuun jäläkitauti tai mikä lie, eli jokin vatsapöpö. Sairauslomailua siis ohjelmassa ja vappujuomana Gefilus mehua. Meneehän tää näinkin =)

Tiistai päivä siis vietettiin pääasiassa kotosalla ihan vaan olla öllöttäen, isäntä toki oli töissä, lie se jo sairastanut tarpeeksi vai saakohan kenties vielä tämänkin pöpön?
Koiria näytti nukuttuvan ja kun  ulkonakin satoi vettä suurimman osan päivää niin lähinnä vaan olla öllötettiin päivä.
Illasta testailtiin meidän uusimpia harrastusvälineitä eli taakanvetovaljaita ihan pikkuisen omalla takapihalla, paljoa en jaksanut touhuta, mutta en malttanut olla testaamatta.

Hilma sai ekana uudet valjaat ja 500 gramman painon peräänsä ja kas, neitihän meni kuin vanha tekijä. Perässä tuleva paino ei neitiä häirinnyt, käytännössä näytti enemmänkin siltä kuin painoa ei olisikaan.

Taunoa uudet valjaat ja paino sitten ihmetyttivät hitusen enemmän, mutta saatiin herrakin liikkeelle. Taunon kanssa homma vaatii selkeästi rauhallista etenemistä, mutta Hilman kanssa taidetaan päästä heti ihan tositoimiin.

Tästä taakanvedosta sen verran, että meillähän tämä nyt on vaan kuntoilua oikeanlaisilla välineillä eli isoja "taakkoja" ei aiota rueta missään vaiheessa kiskomaan.
Koirille kuitenkin oivaa työskentelyä ja tätä voidaan toteuttaa ihan kotiympyröissä. Innolla odottelen minkälaisia vetohirmuja näistä vielä kuoriutuu.

Elämäni kääkät toivottaa vielä lopuksi kaikille lukijoille ja muuten tänne eksyneille;

HYVÄÄ VAPPUA!

Palailua normaaliin menoon ja meininkiin.

Perjantai päivä meni minulla vähän matkarasituksista ja tästä edelleen kiusaavasta viruksesta toipuessa. Koirat nautiskelivat ulkoilmasta takapihalla melkein koko päivän ja iltamassa sain raahattua itseni myös metsälenkille. Oli ihanaa kävellä luonnossa pitkästä aikaa ja kääkillä oli myös vauhti päällä.

Metsässä meitä vastaan tuli myös Geisha kääkkä ihmisineen.

Sekä Hilman heijastinliivin turvallisuus tuli testattua. Hilma tarttui kiinni risukkoon liivistään ja sai riudottua itsensä irti. Tämähän on ainakin meillä ideanakin, että jos niistä johonkin kiinni tarttuvat niin saisivat itsensä myös omatoimisesti irti. Tämä siis tärkeää sitä ajatellen, että koira sattuisi karkaamaan ja sitten jäisi johonkin metsässä kiinni liivistään.

Pappa lönkytteli rauhallisesti mukana, kunnes lenkin lopussa se yllätettiin keikkumasta tuolta kannon päältä, mikä lie nenään tuoksunut.

Lauantai päivä oli niinikään aika rauhallinen ja myös kameraton päivä.
Päivällä käytiin pienellä hihnakäpyttelyllä ja kevään ensimmäisellä pyöräilyharjoituksella Hilman & Taunon kanssa.
Laitoin molemmille vetovaljaat. Hihnajoustoista tein jakarin sitten fleksin päähän. "Yhdistelmälle" tuli pituutta aikalailla, mutta nyt harjoituksissa ihan hyvä et menevät kohtuu etäällä pyörästä.
Alussa talutin pyörää ja koirat ravasivat sivulla. Hilmaa pyörä vähän jännitti, vaikka sitä on pyöräilytetty aiemminkin. Hiljaa hyvä tulee, koetin olla kärsivällinen ja sitten lopulta pääsin itse hyppäämään pyörän selkään ja koirat menivät edellä. Ensimmäiseksi kokeiluksi ihan onnistunut lenkki tehtiin, lyhyt tietysti ja hidas, mutta kuitenkin. Yksi polkupyörä ja lenkkeilijä myös ohitettiin eivätkä koirat sykkyilleet mihinkään, vaikka läheltä kurvattiin. Koiraohitukset tällä yhdistelmällä varmaan vaativat aikapaljon harjoitusta, mutta ompa meillä aikaa treenata.

Iltapäivällä käväisin myös Taunon toko-kurssin infotilaisuudessa. Infoa uudenuutukaista ei nyt muuten kauheasti tullut, mutta treeniajat sovittiin ja nytpä sitten tietää, että on kiireinen toukokuu tulossa treenien osalta, kun kaikki harrastukset pyörähtävät kerrasta käyntiin.

Ilalla lähdettiin vielä pienelle metsälenkille. Poutaa riitti koko päivän, mutta meidän metsälenkin aikaan toki alkoi sataa kaatamalla. Sitkeästi kuitenkin taaperrettiin eikä noita koiria sade näyttänyt haittaavan. Tauno on kokenut jonkun vapaudenhurma heräyksen ja se juoksee tuolla metsässä kuin hullu.....kovaa ja kauaksi, heijastinliivi vain vilisee puiden välissä. Otetaan nyt tässä luoksetulon vahvistamista sitten, vaikka kohtuu hyvin jätkä tulee etempääkin luokse tulee, mutta tuota pitkän välimatkan ottamista meihin ei taida saada korjattua?
Tämä kyseinen ongelma on minua vainonnut kaikkien kääkkien kanssa niiden ollessa nuoria. Urhohan aina hävisi heti hihnasta päästyään metsään ja tuli sitten joskus, Riku teki myös retkiään ja noh, Hilmakin on kyllä välistä ollut vähän holtiton, mutta huolehtii kyllä et ihmiset ei katoa eli on siinä suhteessa kyllä varovaisempi.

Sunnuntai sitten valkeni harmaana, mutta onneksi aurinko alkoi lopulta paistaa. Minä olin tarmoa tulvillaan hyvin nukutun yön jäljiltä.  Aamu kuitenkin ihan vaan olla öllötettiin kotosalla, sitten pieni hihnakäpyttely koko laumalle ja koirille chillailua takapihalla.

 Pappakoira ollut nyt kahtena päivänä mukana metsälenkillä eli sillä tänään täyslepo, eli pelkät aamu ja iltakäpyttelyt ohjelmassa.
Iltapäivällä otettiin sitten takapihatottikset, niihin pappakin osallistui, erittäin huonolla menestyksellä:

Ekana hommiin pääsi Tauno.

Otettiin seuraamista......

Maahanmenoa..... 

Perusasentoa.....

Paikallaanmakuuta. 

Sekä luoksetulo. 

Paljonhan tuon kanssa on vielä työtä, ihan hirveästi suorastaan, mutta hyvällä alulla kuitenkin ollaan.


Pappa sitten, no eihän tuosta hommasta tullut yhtään mitään. Mitähän tolle koiralle on tapahtunut.....ennen se sentään jotenkin keskittyi. Nyt näytti siltä, ettei vanha-herra olisi koskaan kuullutkaan sanoja sivu tai seuraa.

Sitten tämä talouden toinen murheenkryyni Hilma, jonka kanssa olen  koettanut sitkeästi ottaa vähän näitä toko-hommiakin, vaikka suoraan sanottuna tuon kanssa piipertäminen muistuttaa erehdyttävästi pään seinään hakkaamista.

Sentään yksi onnistunut perusasento, tosin koira näyttää siltä, että se olisi sivulla olon sijaan pissalla.

Paikallaanolo otettiin istuen.......ja sehän meni ihan hienosti. 

...........Siihen asti kunnes aloin palata koiran luokse, silloin tapahtui tämmöinen muutos. Tyylikäs magnustiasento. 

Ja sitten lähdetiin pyörälenkille siten, että isäntä lähti kirittäjäksi ja motivaatiota lisäämään menoon.

Hyvä päivä siis takana ja aamulla täytyisi suunnistaa kahden viikon lomailun jälkeen töihin. Mikä se semmonen on, työ?

Tiukka treenikausi sitten käynnistyykin huomenna Hilman ekoilla Peko treeneillä, jatkuu torstaina Taunon agilityllä, lauantaina Taunon toko-kurssilla ja sunnuntaina ACE:n agi-valmennuksella ja tuota rataa mennäänkin sitten toukokuu.

Pitkästä aikaa.....

Tosiaan, terveiset Gran Canarialta.

Tarkemmin kohteena oli Playa Del Ingles. Lämmintä riitti ja lämpömittari kipusi jokapäivä reilusti yli 30 plus-asteeseen. 

Keuhkoputken tulehdus pikkuisen sotki minun matkaani, mutta jaksoin silti nauttia auringosta, yöelämästä ja kaikesta ihan sopivasti. 

Matkalla oli ihanaa, mutta ihana oli palata kotiinkin.

Koirat viettivät viikon isännän kanssa kotosalla. Isäntä sairasteli koko viikon, mutta pari metsälenkkiä kuitenkin tekivät ja vierailivat Outokummun näyttelyssä. Onneksi säät myös olivat suosineet siltä osin, että koirat saivat nauttia ulkoilusta omalla takapihalla.

Outokumpu RN meni Taunon osalta tuloksella JUN HYL.

Taunon ongelmana jälleen iso koko. Tuomari oli muuten tykännyt Taunosta paljon ja käynyt vielä Siinalle pahoittelemassa, että ei valitettavasti voi palkita koiraa mitenkään koon takia, mutta muuten tekisi sen enemmän kuin mielellään. 

Näyttelyssä tuomaroi; Pettersson Cindy, Ruotsi.

Taunon arvostelu vapaasti suomennettuna; "Ylisuuri koira, 35 cm, putoaa sen takia palkinnoilta. Vahva ihana pää, hyvät korvat. Täydellinen purenta edestä. Hyvä niska ja olkapäät. Kiva syvä rinta. Kivan lyhyt takaa. Hienot takakulmaukset. Liikkuu varpaillaan takaa, todella hienosti edestä. Valitettavasti palkinto jää saamatta koon takia". 

Minua harmittaa todella todella paljon tuo Taunon koko, joka ei nyt varmaan kuitenkaan ole ihan 35 cm, mutta kuitenkin. Tuomari näkee paljon samaa hyvää koirassa kuin itsekkin nään. Myöskin tuo luonnepuoli lämmittää niin paljon mieltä, koska vaikka Siina toki Taunon tuntee ja isäntä oli mukana näyttelyssä niin oli tilanne silti koiralle melkoinen eikä se ollut moksiskaan. Esiintyminen oli mennyt normaaliin malliin, tuomarin kohtaaminen hienosti ja muutenkin käytös oli ollut näyttelyalueella täyttää priimaa. Olen kovin ylpeä nuoresta miehestäni. 

Metsälenkeillä koirat olivat nauttineet lumien alta paljastuneesta luonnosta täysin siemauksin, Hilmaa näkyy kuvissa vähän, koska se oli pääosin viihtynyt metsän puolella. Ensimmäisellä metsälenkillä koirien kaverina oli juoksemassa myös Geisha-kääpiöpinseri.

Huomatkaa Geishan tyylikäs asento. Neiti oli hypännyt Taunon perässä ja hyppy jäänyt vähän lyhyeksi.

Vesi on Taunon mielestä erittäin mielenkiintoinen elementti, jospa tuosta vielä uimarin saisi.

Pappa oli myös urheillut syvemmän veden reunalla itsetuhoiseen tapaansa.

Auringonpaisteesta nautiskelu takapihalla oli kuulunut myös päivittäiseen ohjelmistoon. 

Ja toki takapihalla myös oli rallattu ja leikitty. 

Toisella metsälenkilläkin olivat koirat isännän kanssa käyneet. 

Pappakoira on aika äijä vieläkin.....

 Näin papparainen sitten otti minut vastaan, heti laukkuun nukkumaan.

Kokonaisuutena viikko oli mennyt aivan mahtavasti ja olisi varmasti mennyt vielä paremminkin, jos isäntä olisi ollut terveenä. Ei noi kuitenkaan aktiviteettien tai liikunnan puutteesta näytä kärsineen nää mun silmäterät.
Toisaalta nyt on tullut koirillekkin hyvä lepotauko treeneistä sun muista ja nyt voidaan käydä innolla treenaamisen ja kuntoilun kimppuun.