Elämäni kääkät: Touhukasta arkea (maraton postauksen muodossa).

Tiistaina paluu arkeen oli raskas, mutta minkäs sille voi.
Töiden jälkeen mietiskelin et mitäs sitä koiruuksien kanssa tehtäis ja päädyttiin sitten hihnalenkille. Papparainen kävi isännän kanssa omalla lyhyemmällä versiollaan. Taunon ja Hilman kanssa käpyteltiin sitten pidemmälle ja päätettiin poiketa samalla Niinivaaran koirapuistossa.Ajatuksena oli, että jos puistossa on muita ei mennä vaan kävellään vaan ohi. Kyseisessä koirapuistossa ei ole erikseen isojen ja pieten koirien puolta ja en halua näille huonoja kokemuksia isommista koirista.
Puistoon sattui kuitenkin sakemannin pentu samaan aikaan ja Tauno sai sitten juosta rallia kaverin kanssa. Hilma pysytteli minun jaloissa, turvallisuussyistä omasta mielestään. Pennun ja Taunon välillä leiskui välillä kuumiakin tunteita, mutta lopulta poistuttiin rauhallisesti puistosta onnistuneen "suorituksen" jälkeen muiden isompien tieltä.
Molempiin suuntiin tuli koiraohituksia tehtyä ja yhtä lukuunottamatta kaikki menivät melkoisen hyvin. Mutta miten Tauno voi inhota beagleja? Ei nimittäin ollu eka beagle, jolle halusi rutista, kun ohitettiin. Koirapuistossakin kerran meni beaglen kanssa vähän sukset sekaisin. Mikähän niiden ulkomuodossa tuota niin ällöttää? Sen verran ovat lupsakoita kavereita kuitenkin yleensä, että tuskin antavat Taunolle mitään kauhean agreja signaaleja. Jälleen kerran, tuntemattomat ovat Taunon mielenliikkeet.

Keskiviikon koittaessa tämän viikon suunnitelmat menivät lopullisesti pipariksi, tarkoitushan oli siis agsata keskiviikkona ja hiihtää torstaina. Agilityhallia ei saatukaan tämän viikon keskiviikolle vuokralle, joten jäi ne treenit sitten pitämäti. Torstain hiihtolenkkikään ei ottanut tulta alleen, kun hiihtokaverilta puuttuu niinkin olennainen osa hommaa kuin sukset.
Noh, otettiin sitten korvaavaa toimintaa ja suunnattiin tottistelemaan sekä ulkoilemaan Siinan ( eli tämän suksensa unohtaneen hiihtokaverin) lauman kanssa.
Taunolle nyt kovasti meinaan yrittää opettaa alokasluokan toko-liikkeet, saa nyt sit nähdä. Sinne kurssillekkin tosiaan ilmoittauduttiin, mutta eihän nyt semmoselle voi mennä jos koira ei osaa jo niitä asioita....vai miten se meni? =)

Kuva; Siina J

Hienosti nuorimies seuraa, maahan menoa nyt opetellaan ja ja ja....tekemistä on vielä hirmuisesti. Paikka on Taunolla onneksi tosi vahva, et sen kanssa ei nyt kauheasti tarvii tehdä töitä. Yksi keskeinen asia on se, että lopultakin minun on nöyrryttävä ja opeteltava palkkaamaan koiraa vasemmalla kädellä, muuten menee asento vinoksi eli siinäpä sitä sitten työstämistä riittääkin. Ja toinen työstämisen kohde on tuo ilmaan pyrkiytyvä toinen etutassu.

Kuva; Siina J

Saatiin kuitenkin pari aika hyvääkin sivullaoloa aikaan, tosin emäntä on sitten vinossa....jos ei koira.

Kuva; Siina J

Tiukkojen tokoilujen jälkeen tyhjennettin Siinan kanssa Niinivaaran koirapuisto tällä sekalaisella seurakunnalla. Koirilla oli mukavaa ja ihana on kyllä huomata miten rento Hilma jo on Siinan lauman kanssa , melkein liiankin rento. Koetetaan pitää Demi ja Hilma turvallisen välimatkan päässä toisistaan, varmuudenvuoksi ja Demi ei Hilmaan otakkaan kontaktia.....mutta mitä tekee tämä arka neiti, alkaa itse hengailemaan toisen nenän edessä sitten muina naisina. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja koirat olivat rentoja keskenään.

Ricolla ja Taunolla riitti taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kuva; Siina J

Torstainahan oli tarkoitus sitten tosiaan hiihtää porukassa Siinan & Demin kanssa, mutta kun sukset puuttuivat niin mentiin hiihtämään sitten ihan omalla porukalla sekä tehtiin samalla pieni metsäelenkki. On se vaan kumma, siivouspäivänä tommosia touhuja.....mut kyl me sit siivottiinkin.

Tärkeintä ja parasta oli se, että tehtiin todella onnistunut vetotreeni. Ensin vein alustan jonkinmatkan päähän ja koirien kanssa lähdettiin liikenteeseen. Vähän homma ensin takkusi, mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin Taunonkin motivaatio olisi riittänyt taas vaikka mihin. Mentiin vaan hillitty matka ja käännyttiin takaisin, isäntä palkkasi sitten autolla.Tämän jälkeen otettiin vielä muutamia lyhyitä motivaatiopätkiä et mentiin ihan täysilla ja isäntä palkkasi. Huolehditaan isännänkin kuntoilun tarpeesta tässä samalla, kun se saa tuolla metsätiellä juosta edellä houkuttimeksi ja palkkaajaksi.

Vetojen jälkeen otettiin pappakin autosta mukaan ja lähdetiin metsätielle kävelylle. Nuoriso ei ehkä ihan jäähdyttelyn kannalta osannut ottaa lenkkiä pupujen hajujen viedessä, mutta tuskimpa se nyt on niin tarkkaa. Pääasia et liikkuivat, vapaasti.

Taunolla oli sit vielä illalla treffit Voltan (imuri) kanssa toistamiseen elämänsä aikana ja tämäkin tapaaminen sujui rauhallisissa tunnelmissa.

Perjantaina sitten pidettiin keskiviikolta väliin jääneet agilitytreenit. Tauno oli taitava, mutta ei meiltä hommat lopu jos tänävuonna meinattiin startata.
Taunon haastavaa putkikulmaa koutsi olikin radalla laittanut useamman kerran ja yllättävän hyvin homma alussa menikin. Sitten taas Tauno kuumui ja alkoi näykkiä minua hihasta näissä kohdissa. Kokeilin sitten huvikseen viedä Taunoa putkeen tästä haastavasta kulmasta, kieltää ei toivotusta käytöksestä napakasti ja sitten jatkaa ohjaamista. Tämähän toimi, eli tyylillä putkeen-EI-putkeen saatiin hyvää tulosta aikaan. Selkeästihän tuo hihan näykkiminen on jotain minulle kettuilua, koska tuo koira osaa tehdä ja tietää mitä minä siltä haluan, mutta silti se vaihtaa toiminnon moiseen. Tuo homma siis kitketään kokonaan pois ja sillä sipuli.

Pappa oli meillä kotona lepäilemässä, koska launataina se pääsee speciaalipäivää viettämään Lieksaan veljeni perheeseen. Ajattelin sitten ottaa Hilman käymään esteillä ihan kokeilumielessä. Halliin tuodessa Hilma meni siihen ihmeelliseen mielentilaan mihin se aina menee paineistuessaan eli paineistui alunperin jo pelkästä hallista. Kipitteli vaan ympäriinsä eikä antautunut minulle kiinni, väisti käden. Koetin olla rauhallinen ja sain Hilman houkuteltua luokse.
Mentiin muutamia aitoja, putkea, puomia ja A-estettä sarjoina ja kyllähän se neiti suortti, kannustettuna, mutta kuitenkin. Hypyt vaikeimpia ja puomi ehdoton lemppari, siinä keskitytään ja tehdään homma tosissaan.
Edelleenkin on todettava, että minun ja Hilman agilityura ei tästä ala urkenemaan, mutta hienoa kuitenkin, että tuo jotain tekee ja palautui nopeasti tuosta paineistumisestaan.

Kuva; Siina J


	Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Treenien jälkeen käytiin vielä koiria juoksuttamassa hallin lähistöllä. Hilmaa en ensin uskaltanut päästää irti, ettei lähde pupujahtiin, mutta lopulta sitten hellyin ja hyvinhän tuo pysytteli lähituntumassa.