Aamusta meillä kävi vieraita kylässä ja koirat toki ottivat vieraat ilolla vastaan. Hilmakin on nykyisin ihanan avoin ja ryntäsi heti syliin Taunosta ja Rikusta nyt puhumattakaan.
Iltapäivällä sitten vielä käytiin kuitenkin metsäautotiellä lenkillä ilman mitään sen kummempia touhuja ja löydettiin soramontulta jo ihan näkyvissä olevaa hiekkaakin. Ilmeisesti koirillakin oli tätä elementtiä ollut ikävä, kuten kuvista voi päätellä.
Lisäjännitystä lenkkiin toi takaa kovalla vauhdilla tullut mönkijä. Kuultiin aikalailla viimetingassa vasta et nyt lähestyy joku vehje ja kovaa. Minä nappasin kiinni Rikun ja isäntä Hilman, Taunoa ei ehditty napata, mutta tämäpä nuorimies osoitti jälleen kerran outoja ja ihmeen fiksuja piirteitään....eli piti suunsa kiinni ja väisti mönkijän reilusti. Ei pelännyt, mutta ei myöskään räyhännyt tai syöksynyt vehjettä kohti. Tosi outo kääkkä =D
Etsiskelen juuri netistä Hilmalle ja Taunolle selkäreppuja, että saataisiin vähän aina tehoja noihin lenkkeihin lisää. Arvotavaroita en ehkä anna noille kannettaviksi, mutta vesipulloja voisivat kesällä esim. kannella eli näin saataisiin ihan hyötykäyttöönkin ne reput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti