30.3.2014

Mahtavia vapaapäiviä

Kuvia tästä postauksesta ei ainakaan puutu. Valo ja auringonpaiste motivoivat kuvaamaan.
Ihana kevät!
Perjantaina aurinko paistoi ja meillä ei ollut muuta kuin aikaa. Niimpä suunnattiin ensin Onttolan pelastuskoiraradalle ottamaan Hilmalle treenit ja tutustuttamaan Upia paikkoihin. Viime maanantainahan me tuolla raunioilla käytiinkin, mutta nyt pääsi Upi vielä enemmän tutkailemaan ja tälläkertaa aivan ilman koirakavereita.




Tiilikasan päällä.


Poseeraamista.


Taiteilua.



Pelti. Tämä oli Upille päivän haaste. Minä menin peltien toiselle puolelle niiden yli ja siinä sitten pikkumies pohti uskaltaako se ylittää nuo rämisevät, paukkuvat pellit.


Aikansa mietittyään pikkumies tuli luokse ja kun pelko kerran oli voitettu saattoi peltien yli kirmailla suuntaan ja toiseen ilman huolen häivää. 



Tunneleissa myös mentiin yhdessä ja erikseen. Upin mielestä tunneli ei ole mitenkään kummallinen juttu ja siellä saattaa kirmailla ihan normaalisti.





Betonilaatoilla.



Ja sitten kiipeilytelineillä. Kerran alastulolla vähä tassu lipesi, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja pikkumies muksahti kyljelleen pehmeään maahan. Parasta tipahtamisessa oli kuitenkin se, ettei mitään henkikisiä vaurioita jäänyt vaan heti maasta noustuaan saattoi kiivetä taas uudestaan.








Upin tutkimusmatkan lopuksi saatiin pikkumiehestä vielä napattua hieno 6 kk kuva. Isäntää pitää kyllä ihan kehaista tässä koiravalokuvauksessa kehittymisestä.


Upin kanssa raunioita kierrellessä katseltiin isännälle neljä piiloa, joista Hilma sitten pääsi pistotettuna etsimään isäntää. Otetiin helppoja näkölähtöjä, koska neidillä ollut taukoa treenaamisessa ja käytännössä ideana vaan, että neiti saa pitää hauskaa. 
Ensimmäinen ukko löytyi roskiksesta ja neiti ilmaisi tämän ihan kunnolla äänen kanssa.


Toinen sitten oli hankalammin yläpiilossa tukkien päällä. Tätä Hilma ei oikein ilmaissut, liekkö pupujen hajut sotkeneet. Otettiin sitten neiti kiinni ja ukko pois piilosta, kun kunnollista ilmaisua ei tullut.


Kolmas ukko löytyi talon raunioiden sisäpuolelta ja tämän etsimisen taikka löytämisen kanssa neidillä ei ollut mitään ongelmaa.



Neiti skarppina seuraa pakenevaa ukkoa.


Taunollekkin otettiin huvikseen pari helppoa näkölähtö ukkoa ja hyvällä draivillahan tuo jätkäkin perään lähti. Olen miettinyt, että jos Tauno ei tuon agilityn kanssa halua olla mun kisakoira niin voitaisi rueta pekoa treenaamaan tavoitteellisesti. Taunon kanssa kun taipuis sitten ne tottelevaisuusosuudetkin toisin kuin Hilman.



Lopuksi vähän tottistelua. Valitettavasti sulaa ja kohtuullisen kuivaa maata oli vielä sen verran vähän, ettei kunnollisia treenejä oikein päästy tekemään.


Taunollekkin poseeraamista, mutta ei nih ei. Tauno on todella ryhdikäs tuolla lenkeillä ja omaa pihaa vahtiessa, mutta poseeratessa ollaan aina vaan vähän sinnepäin.


Upikin pääsi autosta vähän vielä tokoilemaan, kun meinasi poseerauskuvan aikaan meno olla aika villiä. Nyt autosta ihan hihnassa ja hallitusti töihin.


Seuraamista.


Treenien jälkeen hurautettiin vielä Selkielle metsälenkille. Tuolla Onttolassa on aivan mahtavat lenkkipolut, mutta ajattelin kuitenkin, että mukavampi lenkkeillä tuolla alueella missä tietää, ettei vastaantulijoita käytännössä tule.
Tunti meni koirilla vielä raparallissa ja mukavaa näytti olevan.



















Lauantaina vietettiin kiireetöntä kotipäivää ja käytiin metsäautotiellä ja soramontulla ulkoilemassa puolitoistatuntinen.


























Sunnuntaina kerättiin päivä voimia illan treeneihin ja lenkkeilyihin.



 Iltapäivästä suuntasin sitten hallille ensin vetämään agilityn alkeet, sitten treenamaan itse ja lopuksi lenkkeilemään.
Taunon kanssa pientä ratapätkää, 2 on 2 off -vahvistelua ja keppejä. Aikalailla kivasti jätkä teki töitä, ei mitään kummepaa perseilyä. Edelleenkin koetin olla positiivinen, koskematta koiraan kesken treenin ja kieltämättä sitä mistään. Saattaa jopa toimia, vaikka en ajatellut kouluttajan vinkkien aivan oikotie onneen olevan. Kontaktit alkaa aika kivasti sujumaan, putkiinkin jätkä irtosi ja rengas sattui joka kerta ihan nappiin. Keinuakin mentiin muutaman kerran eikä siinäkään hitauden lisäksi mitään ongelmaa. 
Upi pääsi muiden treenatessa halliin sitten touhuilemaan. Tuo halli on Upista edelleen vähän jännä, ainakin kun muita treenaajia eli meteliä on runsaasti. Hienosti kuitenkin tehtiin pientä tottista eli lähinnä perusasentoa ja kontaktia sekä pari paikkaharjoitusta. Mieli tekisi jo agilityesteillekkin pikkumiehen kanssa päästä, mutta tarvitaan kaveria, joten vielä joudutaan vähän odottelemaan esteiden harjoittelua. Treeniaika ei tuolla hallissa riitä mitenkään. Onneksi kentät sulaa pikavauhtia ja kohta päästään täysillä treenailemaan ulos.
Treenien jälkeen käytiin 5 km mäkinen lenkki käpyttelemässä Hilma ja Tauno flekseissä ja Upi vapaana.
Ennen iltalenkkiä Hilma pääsi vielä jumppaamaan tasapainoalustalla ja Upin kanssa otetiin kapulan luose hakeutumista ja siellä pysymistä. Kohta pitäisi saada leuatkin aukeamaan kapulan ympärille, että iltapuhdehommia riittää.