Kevättä rinnassa

Niin paljon on kevättä, että on kuvailut ja blogin päivittelytkin vähän olleet huonolla tolalla.
Alkuviikko meni suurempaa rasitusta vältellessä perjantaisen hampaanpoiston takia, mutta jotain sentään tehtiin. Emännällä on tosiaan kovasti kevättä rinnassa, kun lumet hupenee ja aurinkokin useana päivänä paistellut. Aamulenkit on jokapäivä olleet vähintään 30 minuuttia pitkiä. Jotenkin olen oppinut tykkäämään noista kevyttahtisista, mutta koirille jo vallan mukavan pituisista aamu-ulkoiluista. Lenkeillä treenataan mm. kauniisti kulkemista Upin kanssa, ohituksia Taunon kanssa ja Upi saa juosta osan matkasta vapaana. Hyvä jättää koirat sitten kotiin koisimaan.

Katse on jo kesän treeneissä ja tavoitteissa. Upi pitäisi saada tokon alkeiskurssille, että tottuu työskentelemään myös kentällä muiden läsnäollessa eikä emännällekkään  kertaus pahaa tee. Jos myös BH-kurssi tulee niin sinnekkin ollaan Taunon ja/tai Upin kanssa kovasti tuppautumassa. Taunolla on elokussa agilityn tehotreeniä luvassa ihan kouluttajan opissa ja muuten agilitytreenit jatkuvat läpi kesän sekä Upikin alkaa opetella alkeita. Hilma siirtyy satunnaisesti pekoilevien ryhmään, koska treeniajat eivät yksinkertaisesti oikein meidän elämäämme tällähetkellä sovi. Tarkoitus kuitenkin olisi neitiä aktivoida satunnaisten treenien lisäksi omatoimitreeneillä ukkojen etsimisen ja mahdollisesti myös jälken merkeissä. Hajuerottelun opettelun aloittaminen myös ollut mielessä, mutta mietityttää, että osaanko opettaa itsenäisesti moista hommaa ja miten Hilman opettaisi ilmaisemaan oikean hajun. Nenäkosketus ei ehkä ole Hilman juttu ja naksuttimen käyttö Hilman koulutuksessa on haasteellista, koska ainakin viime kokeilun perusteella pelkäsi naksautusta.

Taunon kaverikoiratoiminnan aloituksen päätin siirtää ensi talveen, koska yksinkertaisesti nyt ei ole tarpeeksi aikaa sitoutua hommaan. Alussa kuitenkin monta koulutusta, katselmusta ja harjoitusvierailua käytävänä. Oman kunnon kohotusprojekti vie tietysti kans oman osansa ajasta, mutta canicrossaukseen toki aikuiset koirat pääsevät mukaan ja Upikin alkaa jo loppukesästä sitten harjoitella vedon alkeita kevyesti.

Maanantai iltana käytiin pimeässä metsässä tunti taapertamassa, koirat saivat kirmata vapaina ja kiipeillä soramontun rinteillä. Upi on melkoinen menijä tuolla soramontulla. Lenkin lisäksi ei sen kummepaa ohjelmaa ollutkaan.

Tiistaina Upi pääsi ihan privaatisti lenkille minun kanssa. Käpyteltiin lähikaupan ohi ja piipahdettiin lempparieläinlääkärin vastaanotolla puntarilla ja nameja syömässä. Upi on todella paljon reipastunut yksin lenkkeillessään, mutta vastaanotolla oli melkoisen jännää. Kiirettä emme pitäneet ja Upi ehti rentoutua täysin ennenkuin lähdettiin kotia kohti.  Puntariin Upi takoi lukeman 4,9 kg, vahvaluustoinen poika.

Upin lenkin jälkeen mie vähän kokkailen ja sitten käytiin koko lauman voimin rentoilulenkillä. Upi sai siis kirmata vapaana ja Hilma & Tauno flekseissä. Mentiin latupohjia pitkin, yleisille pyöräteille en fleksien kanssa lähde kulkemaan lauman kanssa.
Ennen nukkumaanmenoa Hilma teki vielä tasapainotyyny jumpan ja Upi treenaili vähän perusasentoa ja jääviä liikkeitä sekä palkkasin sitä kapulan katsomisesta. Taunolle pari kapulan nostoa ja perusasentotreeniä.

Keskiviikkona piti sitten laittaa koti kuntoon. Siivous ja vaatehuoneen järjestely. Illalla lähdin vielä myöhällä lenkille. Käveltiin parin kilometrin matka Niinivaaran koirapuistolle, kun arvelin, että tuskin siellä ketään enää siihen aikaan on. Ennenkuin päästiin aitojen sisäpuolelle meitä vastaan tuli irti oleva koira omistajineen. Koira ryntäsi meitä kohti haukkuen, kyseessä oli onneksi pikkukoira, niin tämä emäntä pysyi täysin rauhallisena. Omat koirat nykäisin selän taakse eikä niistä kuulunut pihaustakaan. Tilanne, jossa Taunon luulisi rähjäävän ja se on ihan hiljaa. Omistaja sai koiransa kiinni ja sen jälkeen tapahtui jotain odottamatonta, omistaja pyysi minuta ANTEEKSI ihan vilpittömästi ja aidosti pahoillaan olevana. Olin ihan ällikällä löyty. Meidän luokse on vuosien varrella tullut todella paljon irtokoiria ja tilanteet ovat oikeasti olleet vaarallisiakin välillä, mutta näiden isojen hallitsemattomien koirien omistajat ovat vaan jatkaneet matkaa, jotkut jopa vi***illee, kun olen huomauttanut vapaana pitämisestä ja hallinnan puutteesta. WOW!
Isäntäkin tuli sitten koirapuistoon meidän kanssa pyörimään, pitkän ei ehditty olemaan ja eihän nämä metsäläiset oikein puistosta nauti, kun ovat totuttuneet juoksemaan maastossa. Hilma bongasi sitten aidan ulkopuolelta jäniksen, ei hitsi sitä huutoa. Hilma siis kiljui aivan täydellä teholla ja siellä kerrostalojen ympäröimässä puistossa ääni oikein tuplaantui. Lähitalojena asukkaat varmana luulivat, että koiraa vähintäänkin potkitaan siellä puistossa. Sanoinkin sitten isännälle, että lähdetään ennenkuin joku soittaa poliisit.

Torstaina sitten töiden jälkeen uskaltauduin lopulta juoksulenkille. Hilman ja Taunon kanssa canicrossattiin 7,5 kilometriä aikaan 51 minuuttia.  Taunoa vähän häirtsivät kaikki lumien alta paljastuneet ihanat hajut tienpenkoilla eli muutamaan otteeseen jouduttiin neuvottelemaan, että ollaanko sitä töissä vai kenties koipea nostelemassa. Pientä särkyä lenkki aiheutti tuolla suun suunalla, mutta ei mitään vakavaa.
Seitsemältä suuntasin sitten Upin kanssa kahdestaan tokoilemaan. Tauno sai lepäillä perjantaina edessä olevan agilityvalmennuksen takia ja Upille tekee hyvää lähteä välistä ihan kahdestaan mamman kaa liikekannalle.
Halliin Upi astui jo tosi reippaasti eikä töiden tekeminenkään ongelma ollut. Luoksetuloja Upille kaksi kappaletta, hienosti meni. Muiden tehdessä luoksetuloja olisi Upista ollut kiva lähteä mukaan juoksemaan, mutta muuten reagoi enää verrattaen vähän muiden koirakoiden touhuihin, kapuloiden lentelyyn (muut treenasi noutoja) ja omistajien tuuletteluihin koiriensa kanssa. Muuten treenissä kapulan katsomista ja homman jatkojalostukseen saatiin kouluttajalta hyvät vinkit. Jääviä liikkeitä ja malttia vielä lisäksi, hyvä setti treeniä ja Upilla vaan häntä heilui.
 Treenin jälkeen lenkki Edy kamun kanssa vapaana.

Perjantaina oli sitten kauan odotettu agility valmennus Pro Perrolla Kuopiossa. Töiden jälkeen käytiin Taunon kanssa Sanna & Edy kyytiin ja huristeltiin Kuopioon. Pienen harhailun jälkeen (ei me mitään navigaattoria tarvita) päästiin perille Musti & Mirri areenalle. Mahtavat tilat ja mahtava kenttä, olin ihan kateudesta vihreänä, vitsi kun saisi aina treenata tuollaisissa tiloissa.
Rata oli pitkä ja haastava. Kaikki hypyt mentiin takaakiertoina, alussa erittäin vaikea irtoaminen putkeen jne. Tein myös elämäni hienoimman persjätön esteellä, mahtavaa. Taunolla oli virettä kohtuullisen hyvin ja sain kouluttajalta todella arvokkaita vinkkejä jatkoon. Minähän sen Taunon vireen olen latistanut, vaikka yritän olla treeneissä iloinen. Liikaa painetta koiralle ja esim. Taunoon koskeminen treeneissä lopetettava kokonaan. Myöskään kieltoja ei eikä kovia käskyjä, vaan positiivista ja iloista menoa. Estettä ei korjata vaan se teetetään vaan uudestaan niin monta kertaa kunnes onnistutaan, kädestä palkkaamista pitää ottaa myös mukaan ja Taunon pitää antaa riehua, pomppia ja ilakoida just niin paljon kuin se tahtoo. Haukahtelut, minua vasten pomppimiset ja kaikki on sitten jatkossa agilityssä sallittuja juttuja. Huhhuijaa, mitenkähän mä tästä suoriudun =)
Kuopiossa koitetaan nyt muutamaan otteeseen käydä säännöllisemmin treenaamassa. Ihanaa, että Taunon agilityongelmat on ratkaistavissa, yleensähhän se aina tuppaa näin olemaan, vika on hihnan yläpäässä.
Isäntä aktivoi illan Hilmaa ja Upia. Reilut pari tuntia olivat kyläilleet isännän kaverin luona ja sitten käyneet vielä kävelyllä.

Lauantai aloitettiin laiskasti takapihan ja pienen hihnakävelyn voimin, mutta iltapäivästä suunnattiin sitten metsätielle ja soramontulle ulkoilemaan puoleksitoista tuntia.