Maanantaina alettiin palailla normaalin aktiviisuustason elämään. Töiden jälkeen pyörähdin kotoa koirat kyytiin ja ajeltiin Onttolan raunioradalle lenkille Katjan ja kepie-pentu Riion kanssa. Upista Riio oli heti tosi jees, Hilmasta Rio oli yllättävän jees ja Tauno ei ensinuuhkaisun jälkeen ollut näkevinäänkään.
Tänne sitä namia.
Liuskaa pitkin tötterön päälle reilu metrin korkeuteen, täysin oma-aloitteisesti ilman huolen häivää.
Rengaskasan päällä kiipeilyä.
Juoksemista ihan vaan. Tauno pysytteli fleksin jatkona, kun puput tuntuivat niin nenään tuoksuvan ja alueella liikkuu paljon koiraulkoiluttajia aurinkoisella kelillä keskipäivällä. Hilman päästin irti Upin ja Rion seuraksi. Koiran tullessa vastaan Hilma meni kyllä vähän liiankin läheltä katsomaan, mutta pysyi ääneti ja palasi sitten meidän luokse.
Betonilaatoilla ja niiden välissä kuljeskelua.
Upi meni myös Rion ja Katjan perässä reippaasti läpi maanalaisesta pimeästi betonitunnelista. Hieno pentu, ei uudet paikat, piemeys, ahtaus ja erilaiset alustat näytä paljoa kavahduttavan. Peltejäkin rämisyteltiin kunnolla, ei Upi peltien päälle tullut, mutta ei mitenkään panikoinut kunnon räminästä ja paukkeesta.
Lenkiltä suunnattiin sitten Hilman hierontaan. Tälläkertaa kroppa oli jo vähän parempana. Säännöllistä jumppaa ja BOT-manttelihoitoa nyt jatketaan. Fyssari suositti myös altaassa kahlaamista, eli siis koirien kuntoutukseen suunniteltu laite, jossa on pohjalla vettä ja ns. juoksumatto. Koira sitten kävelee ja kahlaa. Testattiin vettä ja laitetta ilman käynnistystä Hilmalle ja ainakaan tuossa ei tullut paniikkia. Touko-kesäkuussa voisi muutaman kerran sarjan neitiä tuolla käyttää kyllä.
Illasta vähän migreeni meinasi tulla kiusaksi, mutta isännän ollessa reissussa silmät ristissä sain vahdittua koirien raakaluiden syömiset ja tehtyä vielä iltalenkin.
Tiistaina sitten iski toinen migreenikohtaus työpäivän loppupuolella. Sain ajettua kotiin, nukuin pari tuntia ja lepäilin päivän. Koirien ohjelma rajoittui siis takapihailuun ja pariin pieneen hihnakävelyyn. Isäntä onneksi palasi illalla lumenetsntä reissultaan Kuusamosta.
Keskiviikkona isännällä oli lomaa ja minä kurvasin aamusta töihin. Isäntä oli tehnyt koirien kanssa puolentoistatunnin hihnalenkin päivällä sekä takapihatouhuja.
Koska migreeni saapui taas kahden jälkeen vieraakseni ja jouduin ihan loppupäiväksi saikulle töistä lähtemään koirat saivat vielä illalla tunnin hihnalenkin isännän kanssa, koska metsään eikä treenaamaan minusta ei ollut.
Onni on hyvä kennelpoika <3
Torstaina sitten alkoi vuosiloma ja 9 tunnin yöunien jälkeen suunnattiin kyläilemään Hammaslahteen koko perheen voimin.
Ensin rapsuteltiin aivan ihania 5,5 viikkoisia kääpiöpinserin pentuja. Pienet mustuaiset olivat super reippaita ja suloisia vekkuleita. Aikuiset eivät pentujen luokse päässeet, joten sen aikaa saivat odotella autossa. Pentukuumeen nostattamisen jälkeen suunnattiin meitä töllistelevien kesäluukkiin päässeiden lampaiden ohitse metsälenkille.
Lenkin kokoonpanona Hilman, Taunon ja Upin lisäksi rotikka Essi, labdador Piki ja kääkät Esko, Elsa ja Martta. Kaikki nauttivat kauniista lenkkeilyilmasta. Hilma heitti jo talviturkinkin arvioidessaan puron yli loikan vähän väärin ja molskahtaen puroon. Tauno näytti hetken päästä seuranneen samoja jalankälkiä märkyydestä päätellen.
Tauno leikittää siskopuoli Elsaa, joka otti vähän omaa aikaa naperoistaan lenkkeilemällä meidän kanssa. Hyvä se on äidinkin välistä levätä pikkuisen.
Reissun jälkeen kuulostelin omaa vointiani ja uskaltauduin sitten vielä illalla lähtemään tokoon. Mahtavat treenit eli kyllä kannatti.
Taunon kanssa treenattiin jääviä. Liikkeestä seiso vähän tökki, mutta liikkeestä maahan meni suorastaan jo hyvin. Muutamia onnistuneita toistoja, ei ahnehtimista.
Taunolle myös yksi pidempi paikkamakuu Edyn tehdessä töitä ja mun liikkuroidessa/kuvatessa. En tarkemmin kiinnittänyt huomiota koiraan koko aikana (sen verran toki, että tiesin sen paikallaan makaavan) ja siinä se makasi tämänkin about 5 min session jälkeen ja sain palkattua tän huippusuorituksen.
Lisäksi otettiin hyppyä ja se on Taunon kanssa palkkaneuvottelukysymys kyllä. Jätkä on liksan kanssa niin tarkka tässä kohtaa et huh hu, en tiedä miten tuon koekuntoon voi saada. Ainakin tarvittais oma hyppy kotiin. Nikkarointitaitoista edullista pakertajaa kaivataan?
Ja sitten treenasi pieni ilopilleri Upi. Halliin tultiin taas juosten ja häntä heiluen. Upi tutustui ekaa kertaa hyppyyn ja sinällään en edes kauheasti yllättänyt siitä, että kivaahan pikkujätkällä oli ja hyppääminen sujui.
Upille lisäksi muutama seuraamispätkä, perusasennon vahvistelua ja paikallaanmakuu harjoituksia. Jälkimmäisessä siis ollaan vasta vaiheessa muutama sekuntti, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti