Viikonlopun touhut

Lauantai aamu otettiin rauhallisesti ja iltapäivällä suunnattiin metsään. Liikuttiin rauhallista vauhtia (siis me ihmiset), kun kauheasti ei saisi noiden viisauden hampaan poistojen takia itseä rasittaa. Pari tuntia metsässä melkein aikaa vierähti, kilometrejä ihmisille vaan 5, mutta koirille moninkertaisesti.

Hilma oli vähän järkyttynyt, kun hanki ei kantanut. Hilma on sen verta kevyt, että suurimman osan talvesta se saa aina kirmailla hankien päällä Taunon kahlatessa vatsaansa myöten hangessa.

Taunohan oli taas löytänyt jonkin ihanan paskan, josta oli pitänyt käydä itseenkin hankaamassa vähän sulotuoksuja. Sinällään onni, että huomioliivit unohtuivat kotiin, lumella sai hyvin koiran puhdistettua.

Upi kiipeili reippaasti puupinon päällä ja ratkaisi myös ongelman miten sieltä tullaan alas.

Taunon näkemys komeasta poseerauksesta kivellä. Kuvaajalla ei myöskään ihan koko koira sattunut kuvaan.

Laumakuvien päivä ei oikein ollut. Upi ei malttanut pysyä paikallaan ja Hilma töllötti aivan väärään suuntaan. Tauno sentään tässä kuvassa asiallinen.

Lenkin jälkeen aikuiset hautuivat BOT-takkien sisällä. Katsottiin vähän gossip girliä porukalla. Mä en tiedä mikä tuossa mun  torkkupeitossa koiria vetää puoleensa, mutta ne rakastavat sitä yli kaiken. Jokaisen on mahduttava peiton päälle, tai mieluiten alle, kun peiton kanssa olen sohvalla.

Sunnuntaina aloitettiin päivä kaikessa rauhassa, kun mihinkään ei ollut kiirettä. Missasin eilen Hilman peko-treenit, kun olivat yllättäen lauantaina enkä ollut ryhmää käynyt lukemassa. Ehkä metsälenkki nyt kuitenkin toimi Hilmalle korvauksena. 

Iltapäivällä tehtiin reilun puolentunnin hihnalenkki. Upille yksi koiraohitus vapaana (koira toki edempänä) ja muuten kolme onnistunutta ohitusta. Viimeisesä meinas Tauno vähän kiihtyä, mutta pienellä oikein ajoitetulla pakotteella rauhoittui. Upilla kokeilen ohituksia työstää positiivisen kautta, koska riehuminen niissä on puhtaasti Taunon käytöksen peilaamista eikä muuta. Et kontaktia kontaktia ja aika hyvin sujuu, vaikka itse sanonkin. Tyytyväinen sai olla. Lenkin jälkeen vähän leikittiin takapihalla ja sitten rauhoituttiin odottamaan illan agilitytreenejä ja lenkkiä hallin maastoissa.

Upi hepuloi.

Tauno vartioi pihamaata, vakuuttava eikö?

Illalla suuntasin sitten Taunon treeneihin koko lauma kyydissä. Taunon kanssa lähdettiin lyhyttä ratapätkää tekemään hyvällä draivilla ja hienolla kontaktien otolla, kunnes vastaan tulivat kepit. Tää on aivan kamalaa, mutta meillä on nyt todella paha keppiongelma enkä tiedä mitä sille tekisin, miten tästä edetään? Onneksi ensi perjantaina ollaan menossa Kuopioon kouluttautumaan eli jospa sieltä saisin neuvoja. Pidemmän aikaahan meillä on ollut satunnaisena ongelmana se, että Tauno lopettaa keppien suorittamisen toiseksiviimeiseen keppiväliin. Olen ajatellut tämän olevan vaan motivaation puutetta ja laittanut aina sitten alustaa kepeille, jolloin kepit onkin menneet hyvin. Taunohan siis myös on tehnyt välillä täydellisen itsenäiset ja nopeatkin kepit eli ongelma tuli vähän puun takaa. Motivaatio-ongelmahan taustalla on, mutta isoin ongelma on se, että tuossa toiseksi viimeisen keppivälin kohdalla Tauno näkee, ettei keppien jälkeen ole palkka-alustaa ja lopettaa siksi keppien tekemisen kesken. Sanomattakin selvää, ettei ongelmaa voi hoitaa palaamalla alustan käytöön ja olen vaan ruokkinut koiran "määrysvaltaa" tässä asiassa lisäämällä sen alustan sinne aina niissä treeneissä, kun Tauno on tuollalailla temppuillut. Miten ilman alustaa saan kepeistä motivoivat? Avustajan kanssa treenaaminen tuli itselle ekana mieleen, että toinen henkilö sitten laittaa Taunolle palkan keppien jälkeen satunnaisesti eli että koira ei tiedä tuleeko se palkka keppien jälkeen, keppejä seuraavan esteen jälkeen vai vasta radan lopussa. Toinen voisi olla, että satunnaisesti keppien jälkeen heitän jotain herkkua sisältävää koiralle. Semmosen täytettävän dummyn tms. voisi laittaa ostoslistalle. Pääsiäisenä olisi kisat, mutta näillä kepeillä ei kisoihin kyllä mennä. Huoh. Positiivista se, että kontaktit aikalailla priimaa, mutta mitäpä niillä tekee, kun koira ei suorita keppejä.

Upikin pääsi Taunon tauolla halliin touhuilemaan. Hallin toinen puoli oli poikkeuksellisesti vapaana, joten muiden treenatessa Upi teki tottista toisella puolella. Maahanmeno kylmälle hiekalle sujuu, perusasento kiva ja seiso-istu-maahan erottelu sujui myös hallissa. Seuraamisen alkeita myös otettiin. Pari hienoakin toistoa, jopa siten, että sain imutuskättä nostettua koiran nenänedestä. Lopuksi Upille vielä muutama toisto putkea ja putkihan näyttää olevan aika cool vekotin. Lumet ja jää, kadotkaa, että päästään täysillä ulos treenailemaan.

Luulin, että päästäisi treenien jälkeen jo kiertämään valaistu vitonen, mutta siellähän hiihdettiin vielä täyttä päätä. Mistä ne sen lumen sinne ladulle taikoo?

Aamulla arkeen.