Aktiivista elämää

Sunnuntaina tuuli puhalteli erittäin kylmästi, mutta muuten keli oli vallan mukava.

Aamulla nukuttiin pitkään, välistä toki heräsin pissattamaan koirat, mutta sitten jatkettiin kaikki unia pitkälle aamupäivään.

Päivä kulutettiin takapihalla leikkien, hihnalenkkeillen, nukkuen ja isännän äiti kävi myös vierailulla.

Upi ja springi. Upi on meidän saalislelu friikki. Springi ja flirtti ovat molemmat pikkumiehen mieleen, muut eivät niinkään ole vielä syttyneet.

 Aikuiset koettivat latautua aurinkoenergialla, mutta vielä aika viileää auringonpalvontaan ulkona.

Aukeammilla paikoilla hihnalenkillä meinasi lähteä lentoon, mutta hyvin kääkät kipitteli semmosen 45 minuuttia. Upi sai taas nauttia vapaudesta ison osan lenkistä, aikuiset hihnojen vankeina.

Illalla huristeltiin sitten agilityhallille treenaamaan. Taunon kanssa oltiin niin niin positiivisia, että siirappi valui korvista. Keppisulkeiset otin ensin. Edelleen toiseksi viimeisestä keppivälistä tuloa, mutta myös onnistumisia. Siirsin palkka-alustaa kauemmaksi keppien lopusta, mutta annoin sen kouluttajan ohjeiden mukaan kuitenkin olla. Toisella treenisessiolla keskityttiin sitten kontakteihin A-esteellä. Vahvistettiin 2 on 2 off -kontaktin paikkaa eli kävin sitten ihan käsin palkkaamassa koiran oikeasta asettumisesta sekä käytin alustaa. Vaihdoin myös jämäkän OTA karjauisin pehmeämpään Ota käskyyn.

 Lisäksi otettiin ihan 3-5 esteen sarjoja sisältäen putkia, hyppyjä, renkaan ja pussin. Hyvät treenit.

Upi kävi Taunon tauolla tekemässä hallissa tokoa. Jääviä, perusasentoa ja seuraamisa.

Treenin jälkeen tunnin käpyttely Upi vapaana ja aikuiset flekseissä. Kiivettiin hervottoman mäen päälle ja vasta ylhäällä muistin ajatella, että mitenkähän pääsen alas liukasta rinnettä, mutta vähän reunoja kulkien homma kuitenkin onnistui.

Maanantaina hurautin töiden jälkeen Siinan luokse kyläilemään. Kuvat jäivät vähän vähäisiksi, kun pääasiassa mentiin Siinan extreme reittejä eli risukkoisessa umpimetässä ojien yli hyppien. Ensimmäisellä lenkillä mukana Demi, Tauno, Hilma ja Upi. Peurojen hajuja riitti, joten Tauno vetäisi varmaan ihan hyvän kilometrisaldon eikä Hilmakaan paljoa huonommaksi jäänyt. Upi kirmaili reippaasti, mutta pysytteli kuitenkin 10 metrin säteellä minusta. Demi oli Upista kiva lenkkikamu ja hyvin osaa pikkumies pomppia ojienkin yli.

Toiselle lenkille pääsivät sitten Rico, Hilma ja Upi. Kivasti meni tämäkin lenkki, vaikka pimeä jo joutui ja risukkoinen metsä oli pimeässä vähän hankalakulkuinen. Tauno odotti meitä sisällä tämän vähän lyhyemmän kakkoslenkin ajan. 6 km yhteensä sporttrackeriin taaperrettiin. Pidettiin pojat vähän erillään, kun Demillä vähän sitä aikaa vuodesta ilmassa eli olisi voineet nuoret urokset olla vähän huono kombo. Portin läpi pojilla ei kuitenkaan ollut pahaa sanottavaa toisilleen.

Sitten vielä kahvia ja pullaa, Upille vähän rapusutuksia.....ja saivat Hilma ja Taunokin osansa.

Tiistaina kävin töiden jälkeen Upin kanssa kahdestaan tunnin lenkillä. Kuljeskeltiin lähikaupan ohi, katseltiin pihoissa haukkuvia koiria, ohitettiin koiria ja mentiin vilkasliikenteistä siltaa ja vaikka sun mitä. Upi alkaa yksinäisillä lenkeilläkin olla lähes yhtä reipas kuin laumassa lenkkeillessä. Osan matkaa pikkujätkä sai myös kipitellä vapaana. Lenkin lomassa paljon kontaktiharjoituksia sekä vapaana ollessa muutamia sivulle ja eteen tuloja. Hieno mies ja mikä ilo, kun saa tehdä ja tulla luokse.

Upi jäi sitten isännän kanssa kotiin, kun käytiin Hilman ja Taunon kanssa canicrossaamassa 7,5 km aikaan 51 minuuttia. Hienolla draivilla ravasi Tauno koko lenkin ja Hilmakin tikutti tappijaloillaan iloisesti. Mahtava fiilis moisesta liikuntapläjäyksestä, vaikka Upin kanssa tietysti ei kauhean kovaa vauhtia menty ja pysähdeltiin luopumaan sekä treenailemaan edellämainittuja.

Ennen nukkumaanmenoa Upille vielä poseeraus ja hampaiden katsomis treeni.

5,5 kk

Tauno tarkkaili Upin treeniä, komea olemus, eikö?

Hilma jumppasi tasapainotyynyllään.

Upi opetteli viipymään kapulan luona, pelkkä kosketus ei enää emännälle riitä.

Upi 2 on 2 -off.

Tauno ja kapula. Kouluttajan vinkkien mukaan vähensin painetta ja kas, kapulaa ei enää tarviikkaan viedä minusta poispäin. Onneksi on viisaampia, jotka jaksavat neuvoa  ja kouluttaa.