Taas menossa

Eilen lauantaina koirilla oli lepopäivä, eli lojuttiin porukalla sohvalla ja lenkkeiltiin vain kevyt tunnin hihalenkki. Koko porukka otti levon kiitollisena vastaan ja yöksikin unta vielä riitti.

Tänään sitten suunnattiin metsään. Ensin otettiin motivaatiovetoja hiihtäen ja sitten juostiin vapaina.
Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että Taunon vetohaluttomuuden taustalla on ihan puhdas motivaation puute eli motivaatiota ja virettä pitäisi nyt vaan saada nostettua.
Tein tälläkertaa silleen, et vein palkan alustalle jonkinmatkan päähän ja sitten hiihdettiin palkan luo, myös isäntä palkkasi sitten toiseen suuntaan. Meno sujui selkeästi paremmin kuin viimeksi, mutta työstämistä kuitenkin riittää. Missään tapauksessa en aio luovuttaa, sen verta hieno harrastus tässä kyseessä.

Ja tosiaan, sitten kun vauhtiin päästiin ni sit mentiin lujaa ilman mitään empimistä ja näytti koirilla oikeasti olevan vallan hauskaakin.

Sitten pääsi taas pupujen kauhu Hilma vauhtiin, eli käpyteltiin vielä metsätietä reilu 5 km ja koirat saivat kirmailla vapaana.

Hilmalle nämä metsälenkit käyvät kyllä kunnon treenistä, kun se noilla tappijaloillaan ponnistelee ojien kautta takisin tielle ja juoksee muuten mahaansa myöten tuolla hangessa suurimman osan lenkistä.

Tauno vetää kyllä hangessa ihan hyvänä kakkosena, vaikka se taitaa enemmän juosta juoksemisen ilosta kuin jahdata pupuja. Pupun papanat näyttää kyllä maistuvan.

Osasi se Tauno vielä poseeratakkin, vaikka kyseistä hommaa ei kyllä ole tullut viimeaikoina treenattua.

Pitkäperjantai

Aamulla nukuttiin pitkään (ainakin minun mittapuulla) ja sitten leikittiin sisällä ja takapihalla koirien kanssa. Aurinko paistoi täydeltä terältä.
Pappakoiran kanssa tein kahdenkeskisen fleksilenkin aamusta, koska toisena päivänä peräkkäin en ota sitä mukaan metsäretkille. Ei pidä liikaa rasittaa vanhusta, vaikka se kevätaurinkoa niin kovin rakastaankin.

Puolenpäivän aikaan sitten oli aika lähteä retkeilemään ja nauttimaan ihanasta kelistä. Meinattiin ensin hurauttaa Kolvananuurolle, mutta päädyttiin sitten kuitenkin Kalliojärven kierrokseen, koska ei tiedetty miten hyvin polut ovat Kolvananuurolla tampattuja.
Pakattiin reppuun ihan eväätkin mukaan.
Alueella oli muitakin retkeilemässä, mutta rauhassa saatiin kulkea ja koirat eivät karkailleen ihmisten luo, vaikka niitä näköpiirissä välistä olikin.  Laavulla koirat toki joutuivat olemaan kytkettyinä, että muut saivat syödä makkaransa rauhassa tai ylipäätänsä syödä itse ne omat makkaransa.

Tauno löysi matkalta myös välipalaa. Pupu oli kohdannut tiensä pään ja jokin lintu varmaan oli kantanut palan pupua polulle. Pupun jalan palanen katosi Taunon kituseen karvoineen päivineen ja hyvää näytti olevan. Ekana nuorimies vähän näytti pohdiskelevan et tohtiiko tuota syödä, kun on karvat ja kaikki, mutta sitten ujous haihtui ja luut vaan rutisivat. 

Takaisinpäin tullessa kuljettiin laavun ohi uudestaan ja Tauno meni kattelemaan, että eikös tässä nyt vielä oteta toinen kierros eväitä =) 

Vaikka välistä tuntuu, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden on tää silti ollut tosi antoisa talvi. On opeteltu hiihtojutut (ainut et nyt kauden loppua kohti on Taunon fiiliskin vähän laskenut) ja saatu nauttia tosi paljon metsälenkeistä, kun kovia pakkasia on kuitenkin ollut verrattaen vähän.
Huomenna olisi tarkoitus pitää vähän lepopäivää koirille, mutta saas nähdä maltetaanko =)