Maanantai aamuna minulle sattui pieni tapaturma, polkaisin montuun ja nilkka taittui aika pahasti. Kenkkasin kuitenkin koirien kanssa siinä aamulenkin ja töihin lähtiessä nappasin buranan naamariin. Iltapäivällä tosiaan sitten tuli lenkkeiltyä kovasti Pyhäselän jäällä ilman suurempia kipuja. Ilalla kuitenkin nilkka oli reilusti turvonnut ja kovin kipeä, samaten tiistai aamuna, joten tiistaina päätin tarjota sille lepopäivän.
Alkuperäinen tarkoitus oli, että tiistaina mentäisi Siinan ja koirien kanssa hiihtämään.
Ihana Siina tarjoutui kuitenkin ottamaan Taunon mukaan juoksemaan metsään ja kyläilemään koirakavereiden kanssa sillävälin, kun minä pitäisin jalkaani kohasennossa sohvalla. Täydellistä. Miten hyvää tuolle nuorelle miehelle tekeekään joutua näihin uusin ja erilaisiin tilanteisiin ilman minua ja ilman laumanjäseniä.
Tungin Taunon vieraaseen autoon takakonttiin ja luukku lätkästiin kiinni. Melko heti auton liikkeelle lähdön jälkeen Tauno oli käynyt pitkäkseen, eli ilmeisesti arvellut et ahaa, tämmöistä tänään. Metsälenkillä hankeen menoa Tauno oli pikkuisen mietiskellyt, liekkö siinä vaiheessa ruennnut touhu vähän ihmetyttämään, että missäs on oman lauman koirat ja se emäntä. Siina oli kuitenkin saanut Taunon houkuteltua jatkamaan matkaa ja sitten vauhtia olikin riittänyt ihan kiitettävästi, kuvat puhukoot puolestaan =)
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
Isäntä vei sitten Hilman pitkälle hihnalenkille ja pappakoira lepäili minun kanssani kotosalla.
Lenkin jälkeen Tauno pääsi vielä Siinan mukana kyläilemään. Kyläpaikassa oli kaksi koirakaveria lisää. Hemaiseva lapinkoira rouva oli Taunosta ollut todella iiiiihana, juurikin siinä mielessä. Myökin corgi rouva oli kiehtonut kovasti, Tauno tykkää jämäköistä naisista, jotka sanovat kaapin paikan.
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
 |
| Kuva; Siina J |
Kerran Tauno oli pitänyt sisällä kieltää pidempiturkkisen rouvan astumisesta ja kerran oli pitänyt kuria vähän palauttaa Taunolle ja toveri Armaalle (brasilianterrieri) , kun oli äijiltä meinanneet mennä kupit nurin siinä naisten pyörityksessä. Sen jälkeen tilanne oli soljunut eteenpäin rauhallisena eikä urokset olleet toisiaan mitenkään kyräilleet.
Tervettä käytöstä siis molemmilta.
Koosteena voi siis todeta, että Tauno ei henkeäkään stressannut, pelännyt tai muuta vastavaa moisessa tilanteiden ristitulessa, ei voi muuta sanoa kuin wow mikä mies =) Hermot on rautaa! Tauno oli myös totellut Siinaa melkoisen mallikkaasti, eli ihan heti ei ainakaan rueta sikailemaan, kun emäntä katoaa näkyvistä.
Iltaruualla tiistaina oli tarjolla broilerin kauloja oikein muhkea määrä ja koiruuksiin upposi koko satsi. Tauno sai ihan extrasuuren annoksen, koska elämä on ollut aktiivista ja eilen ruoka ei syystä tai toisesta oikein maistunut.
Papasta ehtii harvoin saada kuvia, kun se on syömässä....koska ahmimisestaan tuo ei ole päässyt eroon vielä vanhoilla päivilläkään. Ahminen ei koskaan ole tuolle aiheuttanut mitään ongelmia, joten sillä ei ole tullut ahmimista estävää kuppia hankittua.....vaikka ei varmaan pahastakaan moinen olisi. Tyytyväisyys paistaa koiran ilmeestä, kun maha on pullollaan.
Kerran päivässä ruokinnassa olen huomannnut tämmöisen positiivisen puolen papan kohdalla, että kun se oikeasti saa syödä itsensä täyteen se ei sitten höyryä muiden ruokien perään vaan odottaa paljon entistä rauhallisemmin tossa takaoven edessä, että muut saavat syötyä.
Keskiviikko iltana oli sitten agilitytreenien vuoro. Minä pistin nilkan tukisiteeseen pitkävartisen vaelluskengän sisään ja kas, mitään ongelmia treenatessa ei tullut.
Treenien pääsisältönä oli irtoaminen ja kepit. Irtoaminen on Taunolle hankalaa, tai ei varsinaisesti irtoaminen vaan se, että miten irtoamisen saa tuolle koiralle kannattavaksi. Tauno siis irtoaa todella hyvin esteille silloin, kun se kokee sen kannattavaksi eli irtoaminen ei ole vaikeaa sen takia, että Tauno ei pystyisi tai tahtoisi minusta irtaantua. Tauno vaan yksinkertaisesti kokee, että sen nameja jakavan emännän lähellä on kannattavampaa pysyä kuin lähteä huitelemaan putkeen miten sattuu.
Harjoituskuvio näytti tältä ja koiran oli siis tarkoitus irrota noille putkille noiden viimeiseten aitojen kohdalta. Melkoisen hyviä onnistumisiakin saatiin aikaan, mutta harjoitusta tarvitaan ja paljon. Välistä laitettiin nami putken päähän ja välistä taas ei.
Torstaina siivottiin ja sitten vielä lenkkeiltiin semmoinen 7 kilsaa Siinan ja Ricon kanssa, pappa sai lepäillä kotona ja isäntä piti sille seuraa. Uskoisin imurin "tappamisen" olleen Rikulle tarpeeksi aktivoivaa tälle päivää aamu ja iltapissatuslenkkien lisäksi.
Lenkillä Tauno sai jonkinaikaa juoksennella myös irti Ricon kanssa koirien aitaamattomalla ulkoilutusalueella, Hilma joutui liikumaan kytkettynä koko lenkin.....hitsin pupuhimo.
Lenkin (ja imuroinnin) jälkeen kaikki koirat vaikuttivat vallan tyytyväisiltä oloonsa. Iltaruualla buudelit saivat maistella hanhea ensimmäistä kertaa. Tämän(kään) uuden "herkun" lisääminen ruokavalioon ei sujunut aivan ongelmitta, nimittäin Hilma oli ainut kenelle ruoka kelpasi. Tosin näytti neitikin vähän irvistelevän syödessään. Kummallista, minä koetan tarjota uusia eväitä noille ja toiset eikun pyrryyttää. Murh.
No jatkamme harjoituksia, hanhea ja peuraa löytyy pakastimesta vielä, joten ensiviikolla sitä löytyy kupista sitten uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti