Mukavaa arkea ja mahtava päivävaellus

Alkuviikosta blogiin tullut anonyymi kommentti sai minut harkitsemaan vielä uudestaan blogin jatkoa. Ihmisten törkeydellä ei ole kyllä nykyisellään enää mitään rajaa eikä varsinkaan koiraihmisten. Kova piikki minä jonkin lihassa olen, koska henkilökohtaisuuksiin pitää mennä argumenttien muuten loppuessa. Onneksi nyt kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen, että minä elän koirineni näin ja kirjoitan mielipiteitäni näistä koira-asioista niin tänne kuin nettikeskusteluihin ja jos joku ei osaa erottaa koiriin liittyviä asioita henkilökohtaisesta loukkaamisesta vikaa on varmasti paljon enemmän jossain muualla kuin minussa. Anonyymille voin tässä vielä kertoa terveiset, että ehkä kannattaisi ihan vaan elää sitä omaa elämää ja KOIRIIN liittyvä kommentointi on toki enemmän kuin tervetullutta. Myös kivoja kommentteja sain, kiitos niitä.

Maanantaina saatiin vieraita ihan urakalla ja Tauno pääsi tutustumaan uuteen lajiin.

Heti töideni jälkeen kylään pyyhälsi Riitta, joka toi aivan ihanat mielenpiristys villasukat tuliaisina.

Koirat ottivat vieraan innolla vastaan. 

Viiden jälkeen Siina kävi siskonsa Sonjan kanssa hakemassa Taunon treenailemaan, hihna pinkeellä painui jätkä Siinan kanssa ulos ovesta. Tauno kävi siis testitreenillä, että josko Sonja pääsisi sen kanssa junior handler osakilpailuun. Vähän mä suhtauduin skeptisesti, että mitenkä se Tauno noissa näytelmähommissa, kun ei niitä sen kanssa olla enää pitkään pitkään aikaan tehty. Kuvista voi kuitenkin nähdä (ja videonkin sain, mutta en julkaisulupaa), että ei se Tauno ollenkaan huono ollut moisessa hommassa. Toki liikkeseen pitäisi saada vielä enemmän intoa jne, mutta ekalla treenikerralla ihan kaikkea ei voi vaatia. Mielenkiintoista päästä tutustumaan tuohonkin junior handler touhuun, jos Taunosta nyt tosiaan semmoinen lainakoira tulisi.

Minusta hienoja ominaisuuksia koirassa ovat nämä, että se pystyy lähtemään kotiovesta vieraan (tai no onhan Siina tuttu) mukaan ja paikanpäällä tekemään sitten treenin täysin tuikituntemattoman kanssa. Sonjasta nyt jatkossa toivottavasti tulee koirille ja erityisesti Taunolle hyvinkin tuttu =)
Muuten koirat elelivät takapihan ja perus hihnalenkkien varassa.

Hienosti se Tauno oli pönöttänyt.

Tiistaina sitten suunnattiin metsään.

Ensin käytiin hölkän ja reippaan kävelyn yhdistelmälenkillä, että koirat saivat lämmitellä. Upikin joutui lenkin ajaksi vetovaljaisiin. Sitten aikuiset saivat päälleen taakanvetovaljaat ja muutaman kilsan lenkki kuljettiin niiden kanssa.

Lopuksi vielä rallattelua ihan vapaana.Yhteensä parituntinen vietettiin metsässä eikä noita karhujakaan näkynyt, vaikka ihan keskenäni olin koirien kanssa liikenteessä.

Keskiviikkona sitten oli toiseksiviimeinen kerta Taunon tulevat tähdet agility kurssista. Eihän me taas koko rataa ehditty tehdä, mutta kivasti tuo alun ohjauskuvio saatiin opeteltua sekä kepeille tuli erittäin hyviä vinkkejä jatkotreeniä varten. Lämmittelylenkin lisäksi vielä kunnon lenkki lopuksi koirakavereiden kanssa ja Upi & Hilma saivat vapaina rallatella.

Torstaina parituntinen tokoa. Upilla oli paikkamakuussa jotain ongelmaa, nousi herkästi ylös, vaikka paikkis on ollut hyvä. Keskityimme siis paikkamakuuseen ja lisäksi seuraamista sekä perusasentoon hakeutumista. Mä oon antanut hirveesti vartaloapuja perusasennon opettamisessa (osittain tiedostamattani) ja nyt sitä sitten työnsarkaa riittää, kun opettelen pitämään kropan suorassa ja koirat käytännössä uudestaan tulemaan perusasentoon. Treenikaverilta saatiin mahtavia vinkkejä käännösten opetteluun, askellus on ensin opeteltava itse ja sitten vasta otettava koira mukaan kuvioon. 

Tauno teki myös perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. 

Lopuksi Upille vielä pöydällä kaksi harjoitusta, että ihminen vaan hengailee lähistöllä ja sitten yllättäen antaakin palkan. Lisäksi kaksi käsittelyä.

Treenin jälkeen tein Upin kanssa kahdestaan puolentunnin hihnalenkin ja perään sitten Hilma & Tauno kiersivät saman kierroksen.

Perjantaina oltiin laiskoja ja tehtiin vaan noin puolentoistaunnin hihnalenkki aamulenkin lisäksi eikä oikeastaan sitten mitään muuta ihmeempiä.

Lauantaina suuntasimme sitten Riitan ja kuuden kääpiöpinserin voimin Uimaharjuun patikoimaan. Kyseessä oli Ala-koitajoen erä- ja retkeilyreitti. Reitti oli todella ihana, mutta hivenen vaikeakulkuinen paikoitellen. Urheasti taivalsimme yhteensä semmoiset 16 kilometriä ja aikaa tapettiin 8 tuntia. Toki taukojakin pidettii ja maisemia kuvailtiin.

 Helmi mummo 13-vuotta ei hävinnyt nuoremmilleen maastossa kulkemisessa.

 

Kuva: Riitta T

Ja perinteitä kunnioittaen minä kaaduin. Pitkospuu oli pirun liukas ja en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennenkuin olin jo selällään. Riitta toki oli valmiina ikuistamaan tämän asian, aivankuin se olisi jotenkin osannut odottaa moisen tapahtuvan, kummaa.

Kuva, Riitta T

Kuva; Riitta T

Reitin varrella ylitettii kahden kunnan raja.

Rankempi sadekuurokin yllätti retkeilijät, sadetta pidettiin puun alla.

Kuva; Riitta T

Kuva; Riitta T

Muurahaisten ihmettelyä.

Kuva; Riitta T

Nuotio syttyi, kun minä vähän puhkuin ja puhalsin. Tästä me Riitan kanssa väittelemme jokaisella retkellä, että tarvitseeko puhkua ja puhaltaa vaiko ei. Joka kerta pidän pääni ja puhkun.

Ja makkara maistui sitten oiken hyvältä.

 Iltasella ajelimme vielä koirien kanssa Kuopioon ystäväni luokse kyläilemään. Kerrostalo elämä sujui koirilla vallan hyvin eikä kaverin rotikkakaan ollut ongelma, vaikka erillään koirat silti pidimme sisätiloissa. Ihan hetkellisesti olin taas ylpeä noista, että sopeutuvat lähes minne vaan ja miten vaan. Toki Upilla vähän vielä on tuo äänenkäyttö herkässä, mutta lähinnä enemmän silloin, kun se innostuu. Onni on kuitenkin omistaa koirat, joiden kanssa pystyy liikkumaan ja matkustelemaan ilman ongelmia.

Sunnuntaina vietettiin päivää Kuopiossa. Pari hihnalenkkiä siellä ja yksi vielä sitten kotona iltasella. Koirat olivat yllättävänkin väsyneitä, aina ne uudet kuviot vaan eritavalla väsyttävät, vaikka eivät olisi tuon kummempia.