Riku 12-vuotta

Niin se vaan tuo minun "elämäni koira" ikääntyy.

Olen niin kiitollinen näistä vuosista ja kaikesta siitä mitä tuo rakki on minun elämääni tuonut.
Muistan sen päivän, kun Rikun sain ekaa kertaa syliini. Pennun pienuus oli hämmentävää ja nykyisin uskallan tunnustaa, että empä kyllä yhtään tiennyt mihin pääni olin pistämässä. En ollut avannnut yhtään koirakirjaa muusta syystäå, kuin kuvia katsellakseni. Riku on siis kaiken alku ja juuri sekä kouluttanut minua varmaan yhtäpaljon (ellei enemmänkin) kuin minä sitä.

Alla kesällä 2006 tai 2007

Tässä ihan nuorena poikana, olisikohan  vuosi 2001.

Tässä kesältä 2003 

Hieno koira Rikusta kasvoi ja vaikka elämä silloin nuorempana oli välillä melkoista sekasotkua niin Riku on hienosti mukautunut aina uusiin tilanteisiin ja uskollisesti seurannut minua elämäntilanteesta ja paikasta toiseen.
Alla olevassa kuvassa tehdään muuttoa Kajaanista Joensuuhun. Asunnossani ei ollut enää muuta kuin mukaan lähtevät kalusteet, ei sohvaa eikä sänkyä. Rikunkin oma peti oli jo pakattuna, joten Rikulla oli sitten hätä keinot keksinyt.

Synttäripäivänään Riku on tähän mennessä ottanut rennosti;

Ruokaillut erittäin tylsän tavallisesti, eli kuivaruualla.

Ja ihmetellyt muutenvaan maailman menoa ja toisten touhuja;

Rikun 12 elinvuosi toi valitettavasti mukanaan vakavan sairastumisen eli tuon sydämen vajaatoiminnan ja sitä jo luultiin et nyt se on menoa.
Näillä kuitenkin mennään eteenpäin.

Aamulla otetaan puoli tablettia nesteenpostoläkke Furesista, Puoli tablettia sydänlääke Fortekoria ja kokonainen tabletti Vetmedin sydänlääkettä. Ilalla otetaan sama satsi, paitsi nesteenpoistoa kokonainen pilleri. Lääkitykset ovat 8-kiloisella koiralla nyt maksimissa eli enää ei vointia lääkityksen lisäyksellä voida korjata. Onneksi se on nyt ollut todella todella hyvä viimeaikoina, ainut et välillä Rikua vähän köhityttää.

Ja tosiaan, minä ostin koiralle dosetin. Asia, jotan en uskonut tekeväni koskaan=D Aamulla kun unenpöpperössä noita pillereitä koiralle antaa, niin näppärämpää ettei tarvitse rueta monesta paketista niitä kaivelemaan ja puolittelemaan jne.

Välistä tässä tietysti suru meinaa hiipiä puseroon, koska sairauden huomioon ottaen nämä hyvinkin todennäköisesti ovat Rikun viimeiset synttärit. Tietysti toivoahan voi, että asia ei näin olisi.

Tärkeintä on nyt tehdä Rikun jokaisesti elinpäivästä hyvä. Tätä enempää koiraa ei voi rakastaan, vaikka vähäisempiä nuo toisetkaan eivät tietenkään ole. Riku vaan on se ensimmäinen ja Rikuun on minulle muodostunut aivan erilainen tunneside. Samanalaista ei vaan koskaan voi muodostua yhteenkään toiseen koiraan.

Kiitos Riku näistä vuosista ja toivottavasti jatkoa on vielä luvassa paljon =)

Onnea 12-vuotiaalle.