Tauno tarttui heti toimeen reippaasti.
Hilma ei sitten ollutkaan ihan yhtä noheva. Ensin piti vähän kierrellä ja kaarrella, et mikäs se toi nyt on...
Sitten piti vähän katsella, maata ja haukahdella laudalle, josko ne namit sieltä alkais itsekseen pomppia käskyttämällä. Anovasti Hilma myös meitä tuijotteli, et kertokaa nyt hyvät ihmiset mitä tää on, namit tuoksuu, mutta missään niitä ei näy?
Pikkuisen (tai aika paljonkin) autettuna Hilmakin sitten sai parit nappulat kaadettua ja namit vedettyä huiviinsa. Ja kun aikamme sen touhuja katseltiin ja vähän auteltiin niin tyhjensi neiti lopulta koko laudan.
Hyvä hankinta kertakaikkiaan eikä 15 euron hintakaan päätä huimannut. Riku varmaan kyllä räjäyttää potin kerralla eli vetäsee koko lankun kumoon tassullaan ja saa namit, mutta näille muille oikein hyvää aivojen jumppaa.
Ennenkuin miinus 30 paukkuu mittarissa pitää hankkia näitä vielä erilaisia lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti