30.11.2013

Haaste; Liikuntapäiväkirja

Otettiin innolla Rähinäryhmän haaste vastaan elikkäs tämän viikon menot ja meiningit raportoituna vähän erilaisessa muodossa tälläkertaa. Kuvien osalta edelleen köyhää, pimeyttä, pimeyttä ja vieläkerran pimeyttä. Postausta viimeistellessä olen myös kuumeessa eli varmaan jotain hienoja aivopierukirjotusvirheitäkin löytyy.


Sunnuntai 24.11.2013

- 8.30  pikapissatus omalla pihalla.
-10.00 pikapissatus omalla pihalla.
- 11.15 kaverin ja kaverin lauman kanssa metsälenkki. Kesto noin 1,5 tuntia.
- 16.40  molempien  kanssa pieni hihnakäpyttely, noin 10 minuuttia.
- 17.00Taunon agilitytreenit.
- 18.00 hihnalenkki 3 km, reipas.
- 22.15 isännän tekemä rauhallinen iltakäpyttely noin 15 minuuttia.
-23.00 pikapissatus omalla pihalla.

Vapaapäivänä kerkesi vaikka sun mitä, varsinkin kun aamusta lähti liikenteeseen. Koirakavereiden kanssa juokseminen on Taunolle parasta menoa, koska se selkeästi kuvittelee olevansa yhtä suuri kuin lenkkikaveritkin. Lenkkimaasto oli vaihteleva; Metsässä, metsäautotiellä ja pelloilla. Agilityssä tuli kunnolla treeniä, vähempikin jopa olisi riittänyt. Hilma mukana turistina treeneissä,eli molemmat koirat olivat mukana kaikilla lenkeillä.


Maanantai 25.11.2013

- 6.15 pikapissatus omalla pihalla.
-7.15 aamulenkki, noin 20 minuuttia.
-16.15 pikapissatus omalla pihalla.
-17.45 Pieni hihnakäpyttely, noin 10 minuuttia.
- 18.00 Hilman pelastuskoiratreenit, ilmaisuharjoituksia kentällä.
-21.00lLenkki vapaana metsässä 45 min ja 4 km.
-23.00 pikapissatus omalla pihalla.

Aamulla ei valitettavasti ehditty tehdä pidempää aamulenkkiä eli nuuskuteltiin vain  menemään.
Maanantai illat menevät yleensä kokonaan pelastuskoiratreeneissä, mutta tietysti jos treenipaikka soveltuu koirien juoksuttamiseen pääsevät kaverukset aina myös lenkille. Ilmaisutreeni ei mahdollista juoksuttamista samalla, mutta lähdettiin sitten vielä iltamyöhällä kuitenkin metsään. Jos me kävellään 4 kilometria koirathan varmaan juoksee sen 15 kilometriä, nää siis tosiaan juoksee metsässä eikä jolkottele tietä pitkin. Peko treeni yksilöllistä aikaa Hilmalle, muuten molemmat koirat mukana kaikissa menoissa.


Tiistai 26.11.2013

- 06.15 pikapissatus omalla pihalla.
-07.05 aamulenkki 25 min ja 2 km.
-09.30 pikapissatus omalla pihalla.
- 16.15 pikapissatus omalla pihalla.
- 18.15 pikapissatus omalla pihalla.
- 21.00 metsälenkki vapaana. 30 minuuttia, 2,5 km, vauhti reipas.
- 23.00 pikapissatus omalla pihalla.

Aamulla ehdittiin tuolla vähän pidemmälle ja reippaammalle aamulenkille, mutta ihmeisiin en aamuisin kyllä pysty eli tuo on maksimi jos haluan kellon soivan vasta 6.15. Isännällä iltavuoro eli takapihakäynti vielä sitten isännän kanssa ennen yksin jäämistä.
Päivä meni vähän ihmetelessä maailman menoa ja jumitellessa, joten heräsin päivän liikuntatarpeeseen aivan liian myöhään. Lenkillä painettiin metsässä tuhatta ja sataa, koirat varmasti kyllä juoksivat hyvän matkan ja otettiimpa itsekkin muutama juoksuaskel, kun isomman koiran haukkua kuului vähän turhankin läheltä. Ketään ei näkynyt, mutta arvelin et paras edetä nopeammin pois siltä alueelta missä haukku kuului. Ikävää olisi syttää kääkät isolle koiralle metsässä, mutta se olisi varmasti vielä ikävämpää pilkkopimeässä metsässä.


Keskiviikko 27.11.2013

- 06.15 pikapissatus omalla pihalla.
- 07.15 aamulenkki noin 20 minuuttia, rauhallinen..
-16.15 pikapissatus omalla pihalla.
-17.00 ulkoilua omalla pihalla.
- 19.00 hihnalenkki vaihtelevassa maastossa 75 min, 7 km.
-22.00 isännän tekemä rauhallinen iltakäpyttely noin 15 min.
- 23.00 pikapissatus omalla pihalla.

Keskiviikon aamulenkki oli taas nuuskuttelulenkki. Iltasella suuntasin sitten kunnon hihnalenkille. Osa matkasta taitettiin mäkisessä maastossa ulkoilureitillä ja osa ihan normaaleilla pyöräteillä. Aina nopeasti tuli taaperrettua loppuunsa sohjosta ja liukkaudesta huolimatta.



Torstai 28.11.2013

- 6.15 pikapissatus omalla pihalla.
-7.05 aamulenkki 30 min ja 2 km.
-16.15 pikapissatus omalla pihalla.
-18.40  hihnakävely 15 min
-19.00 Taunon tokotreenit
-20.00  hihnakävely noin 30 min, reipas.
-22.15 isännän tekemä rauhallinen iltakäpyttely, 15 min.
-22.45 pikapissatus takapihalla.

Torstaina ehdittiin taas pidemmälle hihnalenkille aamusella. Illalla sitten Taunolla tokotreenit, herran yksilöllistä aikaa jälleen, mutta Hilma mukana turistina ja kävelyillä. 


Perjantai 29.11.2013

- 6.15 pikapissatus omalla pihalla.
- 7.10 aamulenkki 20 min, rauhallinen.
- 16.15 pikapissatus takapihalla.
-18.00 metäslenkki vapaana 55 min ja 5,2 km
- 22.30 isännän tekemä rauhallinen iltakäpyttely, 15 min.

Perjantain missio oli tehdä kunnon metsälenkki ja se saatiinkin tehdyksi.

Lauantai 30.11.2013

- 04.00 pikapissatus takapihalla.
- 09.00 pikapissatus takapihalla
- 11.30 hihnakäpyttely, rauhallinen noin 15 minuuttia.
- 13.15 pikapissatus takapihalla.
-19.30 reipas hihnalenkki, 60 min.
- 23.10 isännän tekemä rauhallinen iltakäpyttely, 15 min.
- 00.00 pikapissatus takapihalla


Lauantaina oli muutenkin tarkoitus jättää lenkkeilyt iltaan ja lötköpötköillä koirien kanssa sohvalla, mutta iltapäivällä yli 38 kimmonnut kuume kruunasi tilanteen. Onneksi isäntä kykeni lenkille, vaikka hihnalenkkeilyksihän se meni.


Tämä viikko on vähän pohjanoteeraus meidän menossa tai ainakin silleen mä tahdon itselleni tän asian selittää. Toki muutenkin vietetään vuoden rauhallisempia kuukausia tähän aikaan vuodesta, kun aina ei voi treenata ja liikkua täysillä. Kevät, kesä ja syksy ovat meidän aikaa, silloin tulee tehtyä, liikuttua ja treenattua paljon enemmän. Pimeys ja kylmyys häiritsee kuitenkin menoa, vaikka noita metsälenkkejä on nyt ruettu tekemään pimeässäkin. Kesällä Tauno treenasi kaksi kertaa viikossa agilityä ja Hilma kaksi kertaa viikossa pekoa sekä siihen vielä taakanvetohommelit, pyöräilyt ja canicrossailut päälle metsälenkkien lisäksi. Kesällä koirat myös viettävät valtavasti aikaa takapihalla torkkuen ja tarkkaillen ympäristöään. Talvella eivät pidempia aikoja viihdy, ellei itse olla seurana. Lumitöihin ja muihin pihahommiin kyllä osallistuvat talvellakin.
Koirat kuitenkin vaikuttavat vallan tyytyväisiltä vähemmästäkin menosta huolimatta ja treenit kuitenkin väsyttävät kovasti eli vaikka ne eivät ole liikuntaa (tai no agi ja peko tietysti ovat, paitsi pekon ilmaisutreenit), mutta kyllä Tauno kuorsaa tokotreenin jälkeen ihan yhtä kovasti kuin 2 tunnin metsälenkinkin jälkeen.
Noiden touhujen välilläkään eivät ole toimettomina vaan aamuisin töihin lähtiessä saavat kongit tai jotain ajavietepureskeltavaa ja sisällä kuitekin jonkinverran leikkivät sekä seurustelevat tietysti meidän ihmisten kanssa.

25.11.2013

Ja takaisin arkisiin touhuihin reissun jälkeen

Sunnuntaina nukuin Turun reissun rasitukset pois ja sitten suunnattiin Taunon ja Hilman kanssa ulkoilemaan Siinan tiluksille. Mukana menossa tavallisen sakemannit Demi ja Rico, brasilianterrieri Armas ja kääkät kokoonpanon lisäksi myös Siinan sijoituskoirapentunen Aamu. 
Siinan extremereitit veivät meidät pelloilta metsään, jossa oli sellasia ojia et Hilma piti auttaa yli ja siitä sitten metsäautotielle (melkein naapuritalon pihalle) ja lopulta kohteeseen.  Mukava lenkki.






Tauno yritti vähän olla komianakin, mutta eipä siitä nyt oikein mitään tullut.


Hilma ja Tauno pääsivät sitten vielä kahvillekkin sekä Tauno leikittämään loputtoman pariston omaavaa Aamua. On kyllä ihana sakemannineiti tämä.



Välissä käytiin vähän lepäämässä kotona ja sitten oli vuorossa Taunon agilitytreenit. Treenikaveri oli oikein kivan radanpätkän suunnitellut halliin; putkirevittelyä, kepit, puomi ja hyppyjä.
Taunolta oli enin veto poissa, mutta kerkesin kerrankin ohjatakkin....eh heh. Kepit alkaa olla aikalailla täydelliset niille hakemisen ja suorittamisen osalta, vielä kun saadaan sitä vauhtia. Kontakteja treenasin sitten ihan spessujuttuna vielä erikseen, alustan häivystä. Siihen nähden miten auttamattoman myöhässä alettiin tota 2 on 2 off:ia treenata olen vallan tyytyväinen. Vaikka aina ei tule asento ihan oikein niin ei se ainakaan leiskauttele niitä kontakteja enää.
Hilma oli meillä mukana turistina ja lähdin sitten olevinani kilometrin jäähdyttelylenkille, mutta koska mun muisti on huono ja kyky arvioida matkoja vielä huonompi taaperrettiin sitten kuitenkin 3 km ylämäkeä ja alamäkeä.
Totesinkin illalla, että kait noille koirille nyt tuli parinpäivän autossa kökkiminen korvattua.

Maanantaina Hilma taas pekoili ilmaisuharjoitusten muodossa. Neljä maalimiestä, kaksi puolelleen. Lähetys ekalle ja hitusen vaimea/vaikea haukahdus, seuraavalta maalimieheltä sitten suorapalkka ja kolmannelle sitten saattoi antaa ihan vahvat tuplahaukahdukset sitten. Olin ihan et wow mikä rääpäle! Sama viimeisellä maalimiehellä. 
Hilma näyttää selkeästi tajunneen, että jos palkka ei tipahda eteen samantien niin silloin pitää haukahtaa eli ehkäpä jo ensi kesänä neiti tosiaan ilmaisee ne ukot sieltä metsästäkin.
Treeneistä huristeltiin kotiin, mutta isännän tultua lähdettiin vielä tekemään metsälenkki. Pikkupakkanen, tähtitaivas ja pimeä metsä, ihanaa. 45 minuuttia käveltiin kovalla kyydillä, koirat saivat juostakseen ja itselle jäi myös reipas fiilis.

24.11.2013

Kääkät on the road ja uutisia


Perjantaina isäntä lähti töistä aikaisemmin ja teki kunnon lenkin nuorison kanssa. Tämän jälkeen hypättiin autoon ja lähdetiin huristelemaan kohti Turkua. Pari kertaa matkalla pysähdytiin huoloasemille ja koirat pääsivät jaloittelemaan, mutta muuten matka oli semmoinen reilun 7 tunnin tiukka projekti.
Minä ihan ite ton hotellin varasin, Turun ydinkeskustasta perjantaina pikkujouluaikaan ja saapumisaikahan tosiaan oli siinä puolenyön kiepettä. Oli vähän hassu olo talutella koiria siellä baarikansan seassa etsien jonkinlaista pusikkoa, että saisivat tehtyä tarpeensa. Perjantai iltana löydettiinkin sitä nurmea tosiaan vaan sellainen noin 2 metrin kaistale, jota sitten kuljettiin edestakas. Hilmakin onneksi lopulta suostui asiansa hoitamaan humalaisten huutaessa. Noh, ensikerralla ehkä mietin tuon hotellin kanssa vähän tarkemmin, jos koirien kanssa tulee hotelleissa majoituttua ja hotelliin saapuminen menee yöhön saakka viikonloppuna. Valmiiksi olisi voinut myös katsoa mistä sitä jonkinsortin puistoa löytyy, ette yöllä silmät ristissä olisi tarvinnut hortoilla. Hotelli oli sinällään ok, vaikka ulkoa äänet kovast sisälle kantautuivatkin.

Koirilla oli kylmälaukussa mukana lihaisat ilta-ateriat ja nehän maistui.


Muuten koirat ottivat ilon irti hotelliin majoittumisesta, reissaamisesta ja muusta oheistoiminnasta. Hissillä kulkemiset, iso kaupunkikeskusta ja pitkät automatkat eivät tuottaneet näille koiruuksille mitään ongelmia.







Lauantaina aamulenkillä löysin sitä puistoaluetta vähän enemmän, eli maalaiskääkät Aurajoen rannalla aamulenkillä.




Käytiin itsekkin aamupalalla ja sen aikaa koirat viettivät hotellihuoneessa kahdestaan luita syöden, vähän oli Tauno jemmannut meidän tuloonkin saakka luuta.


Sitten päästäänkin reissumme pointtiin, johon (yllätys yllätys) liittyvät kääpiöpinserit ja eräät Turkulaiset kasvattajat, eli kennel Pinserella`s. Olen Pinserella`s pentua miettinyt jo joskus vuosia sitten ja nyt otin sitten yhteyttä tuossa loppukesästä Turun suuntaan toivoen alla esitellyn yhdistelmän toteutuvan vielä uusintana. Molempien koirien ulkomuoto ja sukutaulu miellyttävät ja pentueen isää olen katsellut sillä silmällä jo pidemmän aikaa.
 Käytiin siis tapaamassa kasvattajia sekä kasvatteja ihan kunnolla. Mukavia ja avoimia koiria nähtiinkin sitten ihan reilu määrä sekä tietysti pentueen emä ja isä.

Treffit olivat kasvattajan yrityksen tiloissa, jossa sitten tapaamisen jälkeen otettiin vielä osaa Pinserellas pikkujouluihin.
Odotellessa käpyteltiin, kuvaltiin ja treenailtiin.



Taunolle reissutreeninä seuraamista.


Perusasentoa.


Pari luoksetuloa, huomatkaa vauhti, jes. Vauhti tosin aiheuttaa edelleen sen, että koira joku pomppaa mun kohdalla tai sitten juoksee reilusti ohi palaten siitä sitten perusasentoon.


Ja nopeita maahanmenoja.


Hilmakin pääsi vähän aivojumpalle.
Seuraamista.


Perusasentoa.


Luoksetulo.


Ja maahanmenoja.


Jos kaikki siis menee hyvin ja tilauksessa oleva punainen urospentu syntyy meille muuttaa helmikuussa 2014 pentu tämmöisestä hienosta yhdistelmästä.



Kuvat; Kennel Pinserella`s.




















21.11.2013

Pimeän ajan kuvattomuutta

Pimeää aamulla, pimeää illalla eli kuvia on tähänkin postaukseen liitettävänä ihan ruhtinaallinen määrä eli melkein puhdas nolla. Päivätyöläinen kun ei kerkeä nähdä valoa kuin ruokatunnilla ja työpaikan ikkunasta.

Maanantaina oli pekossa vuorossa ilmaisutreenit Hilmalle.
Niittylahden kentällä kolme maalimiestä puolelleen lyhyen matkan päähän ja jokaiselle tarkoituksena haukahtaa ennenkuin  palkka tulee. Hilmasta siis lopulta tosiaan tarkoitus tehdä haukulla ilmaiseva koira, vaikka rullakoirasta vähän haaveilin. Jokaiselle maalimiehelle Hilma myös haukahti yllättävän kivuttomasti. Tarjosi vähän muitakin temppuja, kuten maahanmenon, vaikka se ei todellakaan ole Hilmalla mitenkään vahva, hädintuskin osaa.
Todella tyytyväinen neitiin olin kyllä, nyt vaan pitäisi paljon muistaa ottaa ilmaisutreeniä tuolle, mutta jostakin pitäisi löytää myös aikaa, kun oma piha ei kuitenkaan sovellu harjoitteluun ja kaverinkin toki tuohon hommaan tarvitsen.
Hilman treenien jälkeen Taunolle vähän tokoilua kentällä. Seuraamista ja perusasentoa sekä pari luoksetuloa. Häiriötäkin saatiin vähän treenikaverin koirista, Taunon ei voi sanoa merkittävästi häiriintyneen, hyvä niin. Sivulle tuloa on nyt ruettu rakentamaan uudestaan ja näyttäisi siltä, että homma ottaa vähän tulta alleen. Vaihdoin siis käskyn ja alettiin homma tavallaan kokonaan alusta. Sivu-käskyn kanssa jokin meni pahasti pieleen ja koira ei tykännyt eikä näyttänyt oppivankaan. Kummaa, mutta näin kuulemma voi joskus käydä.
Lopuksi vielä hurautettiin tyhjään Reijolan koirapuistoon, jossa taapersin aikani ympyrää koirien juostessa.


Tiistaina lähdettiin sitten koirien kanssa treffaamaan Marikaa ja tanskandoggi Kössiä ekaa kertaa (tai no Kössiä siis ekaa kertaa). Tehtiin hihnalenkki. Tauno oli ensin vähän tyypilliseen tapaansa räiskisräiskis (näissä hihnakohtaamisissa tätä ongelmaa valitettavasti jonkinverran esiintyy, työstössä kyllä), mutta rauhoittui nopeasti ja halusi sitten jo leikkiä Kössin kanssa. Hilmaa vähän jännitti tämä astetta isompi kaveri. Taunoa en valitettavasti uskaltanut lenkkireitillämme päästää irti ison autotien läheisyydestä johtuen, innolla odotamme kun päästään tätä kokoonpanoa testaamaan maasto-olosuhteissa. Kahvillakin käytiin ja koirat saivat hyvää hallintatreeniä. Pikkusen lipsahti leikin puolelle jätkillä, vaikka tilanpuutteen takia tätä koetettiin välttää ja sitten Tauno jäi tyypillisesti alle pikkutilassa ja vähän hermostui Kössille. Rauhoittui kuitenkin aika kivasti ihan pelkällä käskyllä eli ei jäänyt kiukku päälle ja sittempä ei taas mitään ongelmaa ollut. Kössi köllötteli omalla paikallaan ja Tauno keittiön pöydän alla. Selkeästi Taunon olisi vähän tehnyt mieli haistatella Kössille, että mä oon kovempi äijä ku sie, mutta Kössipä ei moiseen ottautunut ja Taunokin sai sitten käskyn siirtyä takavasemmalle moista sikailua harjoittamasta. Leikin kautta Tauno kuitenkin lähestyi Kössiä pääsäntöisesti ja tilan ollessa riittävä olisi leikki ja juokseminen varmasti sujunut.
Hilmakin uskalsi nenätellä Kössiä ihan vapaaehtoisesti, mukavan rauhallinen kaveri.
Sisällä olisi tietysti jonkinnäköisen kuvankin saanut, mutta eipähän leikannut sitten ollenkaan kaivella edes puhelinta taskusta.

Keskiviikkona siivottiin koti ja sitten suunnattin metsälenkille pimeyteen. Yhden vähän pidemmän jänisajon Tauno ja Hilma ottivat, näkölähtö taisi olla, mutta muuten meni kivasti ja aikaa hurahti puolisentoista tuntia. Mä olen suorastaan innostunut tosta pimeäretkeilystä, mukavaa ja rauhallista seurata kääkkien valojen vilkkumista pimeässä metsässä.

 Torstaina vuorossa Taunon toko treenit Poks:in hallissa. Hallille ajellessa päätin et nyt mä luotan siihen koiraan enkä härvää mitään turhaa ja kas, tällähän oli selkeä vaikutus koiran toimintaan. Lisättäköön, että vaikka Tauno oli irti ahtaassa hallissa usean muun koiran kanssa ei se edes näyttänyt siltä, että olisi menossa johonkin.  Perusasennon uudelleenrakentelua jatkettiin ja nopeita maahanmenoja tehtiin ohjattujen juttujen lisäksi.
Ohjattuna ensin paikallaanmakuu häiriössä. Hyvin Tauno pysyi, otin ihan kunnolla välimatkaa ja pidensin aikaa, mutta miksi pirussa se pitää nousta kun mä alan tulla kohti? Pari kertaa siis jouduin palauttamaan Taunon maahan ja poistumaan koiran luota palkkaamatta, mutta lopulta sitten onnistuttiin. Häiriö (koirien ympärillä kävellyt ihminen) ja muut koirat eivät näyttäneet olevan ongelma, vaan enemmänkin minä ja minun liikkeet. 
Seuraavana sitten tehtiin koirakuja, jonka keskellä jokainen otti luoksetulon. Taunolla oli suuria vaikeuksia pitää perusasentoa pitkään (reunoilla odottavat koirat perusasennossa ja kontaktissa). Maahanmenoa tarjosi varmaan sen sun 30 kertaa ja kontakti tippuili, palkkasin tiheään ja ehkä loppua kohden suoritus alkoi parantua. Tuollaista ei ole kyllä tullut koiralta vaadittakkaan, pistetään perusasennossa pysyminen rauhallisena ilman ylimääräisiä muuveja opeteltavien asioiden listalle. Itse luoksetulo meni Taunolla hyvin. Yksi paikka käsky (toiset koirat todella lähellä), minä toiseen päähän hallia. Nopeasti Tauno tuli ja melkein sattui sivullekkin oikeaan paikkaan. Se hitsin pomppu piti Taunon toki efektoida tuohon muuten niin sujuvaan ja Taunon mielestä selkeästi tylsään liikkeeseen, huoh.
Onnistunut treeni kuitenkin kaikenkaikkiaan. Kokeisiin on vielä hirveä matka, mutta onneksi meillä on tuota aikaakin. Tämä lämmin halli talveksi oli kyllä loistojuttu.


Postauksen pappakuva.
Tässä huonolaatuisessa kuvassa Riku-pappa nuorena (vasemmalla) ja toinen edesmennyt sekä kotia vaihtanut kääkkäni Urho. Kuva vuodelta 2003.


Viikonlopuksi meillä onkin jännää ohjelmaa luvassa, kertoilemma siitä sitten vähän myöhemmin =)

17.11.2013

Laiskahko loppuviikko

Perjantaina tehtiin vaan hihnalenkit, aamulla 30 minuuttia, päivällä 30 minuuttia ja illalla vielä 20 minuuttia. Joskus tulee aina hirveän huono omatunto, jos mennään vaan tämmösillä lenkeillä päivä......mutta tuleehan tuossa jo yl tunti ulkoilua laiskottelupäivänäkin takapihailun lisäksi. Moni koira ei valitettavasti koskaan ulkoile tuon enempää eli ehkä mun omatunnon ääni oli turha.

Lauantaina vietettiin myöskin kotipäivää hihnakäpyttelyn ja takapihatouhujen voimalla. Iltapäivällä leikittiin hyvä tovi takapihalla. 
Isännän saapuessa illalla kotiin käytiin taas tekemässä pimeä metsälenkki, että koirat pääsivät kunnolla juoksemaan. Jännä, että tuossa pimeällä metsään lenkille menossa on ollut jonkinmoinen kynnys, mutta nytpä ei enää olla pimeän vankeja näinäkään talvikuukausina.

Päivällä Hilma irvisteli kilpaa vinkupallonsa kanssa.





 Tauno hoiti tärkeitä pihanvartiointi tehtäviä.



Sunnuntaina meillä tuuli, kuten ilmeisesti monessa muussakin suomen kolkassa. 
Aamulla Tauno lauloi tunnepitoista serenaadia, kun läheiseltä koirahoitolalta kuului pikkukoiran hätääntynyttä haukkua. Tauno alkoi kiertää pihamaata, vinkua ja selkeästi katseli aitaakin ekaa kertaa elämässään silläsilmällä, et pääsisköhän tuosta ylitse. Piti äkkiä kutsua nuormies sisällä. Sisällä tämä sisäisen sankarinsa löytänyt uros sitten istui sohvalle, tuijotti ikkunasta ulos ja ulvoi. Käytiin sitten tsekkaamassa tilanne uudestaan ja koska koiran huuto oli loppunut rauhoittui Taunokin. Kummallinen ötökkä, aidan vierestä lähteävä jänis tai kissakaan ei aiheuta moista reaktiota. Jäi ihan mietityttämään miksi se noin käyttäytyi? Normaalia koiranhaukkuahan tässä kuuluu paljonkin eikä se aiheuta minkäänlaista rektiota Taunossakaan, mikä siinä pikkukoiran rääkymisessä aiheutti moisen?
Päivä vietettiin ihan vaa rauhassa kotosalla ja kolmen maissa lähdin ajelemaan  Joensuun Agilityurheilijoiden hallille vetämään agilityn alkeiskurssia, treenaamaan itse ja lenkkeilemään. 
Tauno oli treeneissä todella todella pätevä ja vauhtia riitti. Treenaamisen vähentyminen on tehnyt herralle todella hyvää ja melkein jo arvelin, et käviskö tuota 1.12 kokeilemassa mölleissä et miten homma sujuu. Kepit meni hienosti, kepeille hakeminen meni hienosti, putkeen irtoamiset olivat aivan mahtavia ja eivät ne kontaktikkaan ihan perseellään ole, vaikka niissä on vielä työstöä eli alustan häivytystä paljon edessä.  Toisaalta nuo kontaktit kannattais ehkä hioa kuntoon ennen minkäänlaisia startteja.
Mahtava fiilis jäi treeneistä kertakaikkiaan. 
Treenin jälkeen läpyttelin vielä 5 km valaistun lenkin koirat pitkissä liinoissa kirmaten  ja ennen treeniäkin ehdittiin ulkoilla kunnolla hallia ympäröivillä poluilla eli sai Hilmakin osansa päivän liikuntapaletista. Pikkusen siellä pimeässä metsän keskellä yksin tarpoessani mietiskelin, että mitenkäs sit jos katkeaa sähköt tän tuulen takia sieltä reitiltä. Onneksi muistin, et onhan mulla puhelimessa sentään taskulamppu ja täysikuukin valaisi aika hyvin.

Kuvaköyhää tämä tähän aikaan vuodesta bloggaaminen valitettavasti on, kun ei kartakaikkiaan tuota valoa riitä kuvaamiseen. Tänään oli päivällä tarkoitus koettaa ottaa Taunosta poseerauskuva, mutta semmonen tuulen tuivertama kääkkä ei ehkä olisi ollut kovinkaan komia.

Päivän pappa muistelo vielä tähän.
Tässä kuvassa papparainen Viekijärvellä koiratarhansa kopin katolla.
Vuosi luultavasti 2005 (kyllä, pappa harmaantui aikaisin).
Pappa tykkäsi hirveästi omasta koiratarhastaan ja isäni rakentamista kopista, maalla lomailun luksusta.


14.11.2013

Arkea kahden voimin

Niin pyörähti sitten käyntiin arki kahden koiran voimin. Vain kaksi koiraa aamulenkillä, ei kukaan makuuhuoneessa odottamssa töistä tullessa, ei ketään kaverina aamulla vessassa meikatessa. Aamuisin pyörin keittiössä vähän hölömönä et mitäs mä nyt tekisin, avasimpa kerran sen kaapinkin missä Rikun lääkkeitä säilytin. Parin vuoden ajan kuitenkin rutiinina on ollut antaa aamulla ensimmäisenä Rikulle sydänlääkkeet heti takapihapissien jälkeen.
 Kyllä tämä tästä, enemmänkin sellaista yleistä surumielisyyttä ja aloitekyvyttömyyttä edelleen ilmassa. 
Päätin kuitenkin, etten anna valtaa sille, että en tee mitään eli jää suruun rypemään. Surusyöpöttelyn päätin myös lopettaa maanantai aamuun, vaikka rasvaa tirisevät suruherkut kyllä edelleenkin tekisivät kauppansa. Mä oon tunnesyöppö pahimmasta päästä. 
Hilma ja Tauno eivät varsinaisesti näytä reagoineen Rikun poistumiseen laumastamme, toisaalta Riku olikin enemmän ihmisten koira kuin laumakoira eli elivät rauhanomaista rinnakkaiseloa, mutta eivät kauheasti kuitenkaan tehneet mitään yhdessä.
Aamulenkit ovat muuttuneet vauhdikkaiksi, koska emme mene enää pappavauhtia ja koiruudet ovatkin nauttineet joka aamu pidemmästä aamulenkistä, positiivista varmaan koirien mielestä. Minä tuijotan kelloa ja ihmettelen, että vieläkin ehditään kävellä lisää.
Valoa kuitenkin tunnelin päässä. Papan muisto tulee kulkemaan mukana aina, mutta elämän on vaan jatkuttava.

Maanantaina lähdin Hilman kanssa peko treeneihin ihan kahdestaan. Tauno jäi isännän kanssa kotiiin ja kävi tietysti päivälenkillä, autoajelulla ja kyläilemässä isännän kanssa.
Hilmalle neljä ukkoa maatalon pihapiirissä. Ensimmäinen navetassa. Koira joutui hyppäämään lankkujen päälle ja mm. kulkemaan jätesäkkikasan yli ukon löytääkseen ja kas kummaa, neiti meni kuin vettä vaan. Seuraavat kaksi ukkoa olivat navetan toisessa osassa samassa tilassa, molemmat löytyivät moitteetta eikä Hilma jättänyt lopputilaa tarkastamatta, vaikka ensimmäinen ukko löytyi aika läheltä sisääntulo ovea. Neljäs ukko oli sitten maakellarissa toisella puolen pihaa. Tässä vaiheessa Hilma kävi vähän pidemmällä mm. möllistelemässä viereisellä pellolla olleita valkeita pyöröpaaleja. Kutsusta kuitenkin palasi töihin ja viimeinenkin ukko löytyi.
Hieno neiti kertakaikkiaan ja tosi hyvin kuulolla. 

Tiistaina yllätys yllätys satoi. Yhtään ei innostanut lähteä pimeään ja märkään lenkkeilemään, mutta saimpas itseni kuitenkin patistettua. Ensin tehtiin puolentunnin reppulenkki. Käytiin välissä jättämässä reput kotiin ja jatkettiin vielä 45 minuuttia lisää. 
Hilmalle taas sateen ja repun yhdistelmä näytti olevan vastenmielinen, sama efekti kuin pyöräillessä viimeviikolla kaatosateessa. Edellisellä reppulenkillä Hilma meni hienosti, pyöräilystä on normaalisti innoissaan jne. Pelastuskoiratreeneissä toimii, vaikks sataisi pieniä akkoja, samaten juoksee metsälenkillä. Onko nämä tekemiset kuitenkin Hilmalla siinä rajoilla kivaa/liian jännää, et sade on jo sitten liikaa. Kummallinen elukka, sitä se on aina ollut. 


Taunoa taas ohuesti ärsytti, kun hipiä oli märkä. Ensimmäiset 10 minuuttia piti siis käyttää kropan läpinuolentaan.


Hilma tyytyi vaan hankaamaan itsensä kuivaksi fleecepeittoihin.


Ja kaivautumaan sitten peitonalle nukkumaan Taunon projektin jatkuessa. Koirahuoneesta kuuluneen Hilman komentamisen perusteella voisin olettaa Taunon tarjonneen auttavan kielensä myös Hilman nuolemiseen. Neiti ei oikein täysin aina ymmärrä Taunon hoivaviettiä ja kait sen pitäs vähän toisinpäin ollakkin jos tota sukupuolta ajattelee.


Keskiviikkona kurkkuni kipeytyi töissä ja muutenkin olo oli kuin katujyrän alle jäänyt. Hammaskin on kipiä, maanantaina hammaslääkäri. Kaiken tämän seurauksena delegoin pidemmän lenkin isännälle ja siirsin siivouksen tulevaisuuteen. Koirat kipittelivät isännän kanssa 1,5 tunnin hihnalenkin.

 Torstai aamuna kurkkukipu oli sitten kadonnut ja tunsin itseni kohtuullisen virkeäksikin vielä. Kummaa, mutta kuulemma jotain tälläista virusta on liikkeellä eli et ensin vähän varottelee ja sitten ottaa takapakkia ennenkuin iskee kunnolla päälle. Jännityksellä siis odotamme.
Päivä kului siivoilun ja vähän rästiintymään päässeiden kotihommien merkeissä. Koirat etsivät nameja takapihalta imuroinnin ajan ja yhdeksältä illalla hypättiin vielä autoon ja hurautettiin metsään iltalenkille. Koirille valot ja ihmisille taskulamput käteen, oikein hyvä oli taapertaa ja koirat saivat nauttia vapaudesta. Yksin minusta ei ehkä tuohon ole, vaikka toisaalta sama metsähän se on pimeällä kuin valoisallakin.
 
Pappa saa kulkea vielä blogin mukana, koska ajattelin julkaista joka postauksen päätteeksi "päivän pappakuvan" eli käydä läpi nuo vanhat kuva-arkistot pappaa muistellen ja sen parhaita kuvia julkaisten.

Tässä lumipallofanaattinen papparainen jäälenkillä talvella 2009.

10.11.2013

Elämän on jatkuttava, vaikka välistä tökkiikin kovasti

Lauantaina iltapäivästä ajeltiin ensin hakemaan Rikun uurna pieneläintuhkaamosta ja sitten hakemaan nuoremmat koirat Siinan luota hoidosta.
Hoidossa koirat olivat viihtyneet hyvin. Hilmakin oli ollut vallan reipasta neitiä ja Tauno tietysti oma itsensä eli reipas, mutta käytös oli pikkusen yöllä rakoillut, muuten ei senkään kanssa ongelmia eli kissojen syöntiyritykset ja vastaavat olivat ilmeisesti jääneet nyt unholaan kesän jälkeen. Hienot koirat ja hieno Siina puolisoineen, kun noita kestävät =)

Kuva: Siina J
Hilma oli ottanut ilon irti rapusttelusta ja ihmiset heti omikseen. Pieni närästyskohtaus neitiä oli kiusannut, mutta onneksi mennyt nopeasti ohi.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
 Yöllä Taunon oli pitänyt vähän ilmoitella vanhan omakotitalon äänistä. Kissojen ja yläkerran asukkaan liikkeet lähinnä olivat herättäneet nuoressa miehessä kummastusta ja niiden olemassaolosta oli pitänyt äänen kera ilmoittaa. Tuo koira on tietysti aina asunut vaan tässä eli rivitalossa, jossa seinät on niin paksua betonia etten tietäisi naapureiden vauva ikäisistä lapsista esimerkiksi mitään, ellen tietäisi niitä tuolla olevan ja rivarissa ei tietysti kukaan liiku siellä yläpuolellakaan. Kissat myös edelleen vähän vieras juttu.

Lenkkeiltiin koko koiraporukan voimin vielä kunnon lenkki, että nuoriso sai juostakseen kunnolla. Koirien aamu kun kului autoajelulla, olivat kannustamassa Siinaa ja Demiä tokokokeessa. Tarkennettakoon ennen kuvia, että nämä saksanpaimenet eivät missään nimessä ole vihaisia ja sen takia kopatettuja. Varmuudenvarmuuden varmistamiseksi ainoastaan kopat, koska kaksi aikuista narttua ja kaksi teini-ikäistä urosta isolla kokoerolla pistetty yhteen. Erityisenä huolenaiheena tuo jälkimmäinen, mutta käytännössä mitään ongelmia ei ollut nuortenmiesten kesken. Onkohan Taunolle tullut järkeä päähän, wuhuu?  Armaankaan kanssa ei ollut tullut mitään konfliktejä, vaikka kesällä kovastikkin oli pitänyt neuvotella. Ainut tilanne missä Tauno oli vähän tulistunut oli Hilman saama närästyskohtaus, oli herra arvellut ettei Armaan tarvii tulla töllistelemään hänen narttunsa kakomista. Palaute ja maanpinalle, sit ei mitään. Jos tuo nyt ei vielä ihan täydellinen niin ainakin selkeästi kehityskelpoinen ja siis tarkoitan tuon nuppiin nouseen egon ja Hilman puolustamisen osalta.



Kuva; Siina J




Kuva; Siina J


Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Riku-pappa katselee meitä nyt uurnastaan olohuoneessa, ainakin toistaiseksi. En ole vielä saanut päätettyä sirottelenko tuhkat johonkin Rikulle tärkeään paikkaan vai säilytänkö niitä uurnassa pidempäänkin. Toisaalta tuo uurna on kaunis ja sopii tuohon vitriinin päälle. Pysyypähän Riku jollaintapaa läsnä. Toisaalta kun katselin tuossa seiniä, tauluja ja valokuvia niin papan läsnäolon häviämisestä ei ole pelkoa eikä niin missään nimessä kuulu käydäkkään.


Ja lauantai iltana kynttilä paloi takapihalla papan muistolle.


Sunnuntaina ajelimme Lieksaan isänpäivä visiitille. Nuoremmat koirat viettivät päivän isännän sekä isännän perheen kanssa ja minä vietin päivän omien vanhempieni luona keskustassa.Koirilla mukavampaa tuolla maaseudun rauhassa ja äitini on koirille jonkinverran allerginen, niin yleensä en koiria ota tuohon heidän kaupunkiasunnolle mukaan, ellei ole aivan pakko.


Metäslenkillekkin nuoriso oli päässyt vapaana kirmaamaan.








Ja sitten tämä. Nämä koirat nukkuvat pedeissään koirahuoneessa, vaikka söisimme pizzaa elokuvaa töllöttäen sohvalla. Tässä oli sitten isännän isä tarjonnut keitettyjä porkkanoita ja toiset aivan liekeissä kerjäämässä. Kummia otuksia erittäin kummalla maulla varustettuna.


Veljentyttöni, jolle Riku oli äärimmäisen tärkeä ja tunne oli ehdottoman molemminpuolinen, oli tehnyt Rikulle hienon muistokirjoitus piirrustuksen. Tämä kehystetään koirahuoneen seinälle.
Tekstinä on tytön lempibändin One Directionin kappaleen sanat, jotka sopivat kyllä tuohon kuin nakutettu. Oli se vaan niin rakastettu pappakoira kuin vaan voi olla.


Iltaruuaksi nuoriso nautti sian selkiä, hyvin kelpasi touhukkaan päivän päälle.



Ikävä on läsnä jokaisessa hetkessä, mutta eteenpäin on koetettava mennä näiden nuorempien koirien ja oman itsensä takia. Riku eli pitkän koiran elämän, teki elämässään varmasti kaikkea, mitä kunnon koiran kuuluukin. Jatkossa voin Rikun muistoa kunnioittaen keskittyä siihen, että jokainen koirani saa elää yhtä hienon elämän.