Sunnuntaina nukuin Turun reissun rasitukset pois ja sitten suunnattiin Taunon ja Hilman kanssa ulkoilemaan Siinan tiluksille. Mukana menossa tavallisen sakemannit Demi ja Rico, brasilianterrieri Armas ja kääkät kokoonpanon lisäksi myös Siinan sijoituskoirapentunen Aamu.
Siinan extremereitit veivät meidät pelloilta metsään, jossa oli sellasia ojia et Hilma piti auttaa yli ja siitä sitten metsäautotielle (melkein naapuritalon pihalle) ja lopulta kohteeseen. Mukava lenkki.
Tauno yritti vähän olla komianakin, mutta eipä siitä nyt oikein mitään tullut.
Hilma ja Tauno pääsivät sitten vielä kahvillekkin sekä Tauno leikittämään loputtoman pariston omaavaa Aamua. On kyllä ihana sakemannineiti tämä.
Välissä käytiin vähän lepäämässä kotona ja sitten oli vuorossa Taunon agilitytreenit. Treenikaveri oli oikein kivan radanpätkän suunnitellut halliin; putkirevittelyä, kepit, puomi ja hyppyjä.
Taunolta oli enin veto poissa, mutta kerkesin kerrankin ohjatakkin....eh heh. Kepit alkaa olla aikalailla täydelliset niille hakemisen ja suorittamisen osalta, vielä kun saadaan sitä vauhtia. Kontakteja treenasin sitten ihan spessujuttuna vielä erikseen, alustan häivystä. Siihen nähden miten auttamattoman myöhässä alettiin tota 2 on 2 off:ia treenata olen vallan tyytyväinen. Vaikka aina ei tule asento ihan oikein niin ei se ainakaan leiskauttele niitä kontakteja enää.
Hilma oli meillä mukana turistina ja lähdin sitten olevinani kilometrin jäähdyttelylenkille, mutta koska mun muisti on huono ja kyky arvioida matkoja vielä huonompi taaperrettiin sitten kuitenkin 3 km ylämäkeä ja alamäkeä.
Totesinkin illalla, että kait noille koirille nyt tuli parinpäivän autossa kökkiminen korvattua.
Maanantaina Hilma taas pekoili ilmaisuharjoitusten muodossa. Neljä maalimiestä, kaksi puolelleen. Lähetys ekalle ja hitusen vaimea/vaikea haukahdus, seuraavalta maalimieheltä sitten suorapalkka ja kolmannelle sitten saattoi antaa ihan vahvat tuplahaukahdukset sitten. Olin ihan et wow mikä rääpäle! Sama viimeisellä maalimiehellä.
Hilma näyttää selkeästi tajunneen, että jos palkka ei tipahda eteen samantien niin silloin pitää haukahtaa eli ehkäpä jo ensi kesänä neiti tosiaan ilmaisee ne ukot sieltä metsästäkin.
Treeneistä huristeltiin kotiin, mutta isännän tultua lähdettiin vielä tekemään metsälenkki. Pikkupakkanen, tähtitaivas ja pimeä metsä, ihanaa. 45 minuuttia käveltiin kovalla kyydillä, koirat saivat juostakseen ja itselle jäi myös reipas fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti