Pimeää aamulla, pimeää illalla eli kuvia on tähänkin postaukseen liitettävänä ihan ruhtinaallinen määrä eli melkein puhdas nolla. Päivätyöläinen kun ei kerkeä nähdä valoa kuin ruokatunnilla ja työpaikan ikkunasta.
Maanantaina oli pekossa vuorossa ilmaisutreenit Hilmalle.
Niittylahden kentällä kolme maalimiestä puolelleen lyhyen matkan päähän ja jokaiselle tarkoituksena haukahtaa ennenkuin palkka tulee. Hilmasta siis lopulta tosiaan tarkoitus tehdä haukulla ilmaiseva koira, vaikka rullakoirasta vähän haaveilin. Jokaiselle maalimiehelle Hilma myös haukahti yllättävän kivuttomasti. Tarjosi vähän muitakin temppuja, kuten maahanmenon, vaikka se ei todellakaan ole Hilmalla mitenkään vahva, hädintuskin osaa.
Todella tyytyväinen neitiin olin kyllä, nyt vaan pitäisi paljon muistaa ottaa ilmaisutreeniä tuolle, mutta jostakin pitäisi löytää myös aikaa, kun oma piha ei kuitenkaan sovellu harjoitteluun ja kaverinkin toki tuohon hommaan tarvitsen.
Hilman treenien jälkeen Taunolle vähän tokoilua kentällä. Seuraamista ja perusasentoa sekä pari luoksetuloa. Häiriötäkin saatiin vähän treenikaverin koirista, Taunon ei voi sanoa merkittävästi häiriintyneen, hyvä niin. Sivulle tuloa on nyt ruettu rakentamaan uudestaan ja näyttäisi siltä, että homma ottaa vähän tulta alleen. Vaihdoin siis käskyn ja alettiin homma tavallaan kokonaan alusta. Sivu-käskyn kanssa jokin meni pahasti pieleen ja koira ei tykännyt eikä näyttänyt oppivankaan. Kummaa, mutta näin kuulemma voi joskus käydä.
Lopuksi vielä hurautettiin tyhjään Reijolan koirapuistoon, jossa taapersin aikani ympyrää koirien juostessa.
Tiistaina lähdettiin sitten koirien kanssa treffaamaan Marikaa ja tanskandoggi Kössiä ekaa kertaa (tai no Kössiä siis ekaa kertaa). Tehtiin hihnalenkki. Tauno oli ensin vähän tyypilliseen tapaansa räiskisräiskis (näissä hihnakohtaamisissa tätä ongelmaa valitettavasti jonkinverran esiintyy, työstössä kyllä), mutta rauhoittui nopeasti ja halusi sitten jo leikkiä Kössin kanssa. Hilmaa vähän jännitti tämä astetta isompi kaveri. Taunoa en valitettavasti uskaltanut lenkkireitillämme päästää irti ison autotien läheisyydestä johtuen, innolla odotamme kun päästään tätä kokoonpanoa testaamaan maasto-olosuhteissa. Kahvillakin käytiin ja koirat saivat hyvää hallintatreeniä. Pikkusen lipsahti leikin puolelle jätkillä, vaikka tilanpuutteen takia tätä koetettiin välttää ja sitten Tauno jäi tyypillisesti alle pikkutilassa ja vähän hermostui Kössille. Rauhoittui kuitenkin aika kivasti ihan pelkällä käskyllä eli ei jäänyt kiukku päälle ja sittempä ei taas mitään ongelmaa ollut. Kössi köllötteli omalla paikallaan ja Tauno keittiön pöydän alla. Selkeästi Taunon olisi vähän tehnyt mieli haistatella Kössille, että mä oon kovempi äijä ku sie, mutta Kössipä ei moiseen ottautunut ja Taunokin sai sitten käskyn siirtyä takavasemmalle moista sikailua harjoittamasta. Leikin kautta Tauno kuitenkin lähestyi Kössiä pääsäntöisesti ja tilan ollessa riittävä olisi leikki ja juokseminen varmasti sujunut.
Hilmakin uskalsi nenätellä Kössiä ihan vapaaehtoisesti, mukavan rauhallinen kaveri.
Sisällä olisi tietysti jonkinnäköisen kuvankin saanut, mutta eipähän leikannut sitten ollenkaan kaivella edes puhelinta taskusta.
Keskiviikkona siivottiin koti ja sitten suunnattin metsälenkille pimeyteen. Yhden vähän pidemmän jänisajon Tauno ja Hilma ottivat, näkölähtö taisi olla, mutta muuten meni kivasti ja aikaa hurahti puolisentoista tuntia. Mä olen suorastaan innostunut tosta pimeäretkeilystä, mukavaa ja rauhallista seurata kääkkien valojen vilkkumista pimeässä metsässä.
Torstaina vuorossa Taunon toko treenit Poks:in hallissa. Hallille ajellessa päätin et nyt mä luotan siihen koiraan enkä härvää mitään turhaa ja kas, tällähän oli selkeä vaikutus koiran toimintaan. Lisättäköön, että vaikka Tauno oli irti ahtaassa hallissa usean muun koiran kanssa ei se edes näyttänyt siltä, että olisi menossa johonkin. Perusasennon uudelleenrakentelua jatkettiin ja nopeita maahanmenoja tehtiin ohjattujen juttujen lisäksi.
Ohjattuna ensin paikallaanmakuu häiriössä. Hyvin Tauno pysyi, otin ihan kunnolla välimatkaa ja pidensin aikaa, mutta miksi pirussa se pitää nousta kun mä alan tulla kohti? Pari kertaa siis jouduin palauttamaan Taunon maahan ja poistumaan koiran luota palkkaamatta, mutta lopulta sitten onnistuttiin. Häiriö (koirien ympärillä kävellyt ihminen) ja muut koirat eivät näyttäneet olevan ongelma, vaan enemmänkin minä ja minun liikkeet.
Seuraavana sitten tehtiin koirakuja, jonka keskellä jokainen otti luoksetulon. Taunolla oli suuria vaikeuksia pitää perusasentoa pitkään (reunoilla odottavat koirat perusasennossa ja kontaktissa). Maahanmenoa tarjosi varmaan sen sun 30 kertaa ja kontakti tippuili, palkkasin tiheään ja ehkä loppua kohden suoritus alkoi parantua. Tuollaista ei ole kyllä tullut koiralta vaadittakkaan, pistetään perusasennossa pysyminen rauhallisena ilman ylimääräisiä muuveja opeteltavien asioiden listalle. Itse luoksetulo meni Taunolla hyvin. Yksi paikka käsky (toiset koirat todella lähellä), minä toiseen päähän hallia. Nopeasti Tauno tuli ja melkein sattui sivullekkin oikeaan paikkaan. Se hitsin pomppu piti Taunon toki efektoida tuohon muuten niin sujuvaan ja Taunon mielestä selkeästi tylsään liikkeeseen, huoh.
Onnistunut treeni kuitenkin kaikenkaikkiaan. Kokeisiin on vielä hirveä matka, mutta onneksi meillä on tuota aikaakin. Tämä lämmin halli talveksi oli kyllä loistojuttu.
Postauksen pappakuva.
Tässä huonolaatuisessa kuvassa Riku-pappa nuorena (vasemmalla) ja toinen edesmennyt sekä kotia vaihtanut kääkkäni Urho. Kuva vuodelta 2003.
Viikonlopuksi meillä onkin jännää ohjelmaa luvassa, kertoilemma siitä sitten vähän myöhemmin =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti