Elämän on jatkuttava, vaikka välistä tökkiikin kovasti

Lauantaina iltapäivästä ajeltiin ensin hakemaan Rikun uurna pieneläintuhkaamosta ja sitten hakemaan nuoremmat koirat Siinan luota hoidosta.

Hoidossa koirat olivat viihtyneet hyvin. Hilmakin oli ollut vallan reipasta neitiä ja Tauno tietysti oma itsensä eli reipas, mutta käytös oli pikkusen yöllä rakoillut, muuten ei senkään kanssa ongelmia eli kissojen syöntiyritykset ja vastaavat olivat ilmeisesti jääneet nyt unholaan kesän jälkeen. Hienot koirat ja hieno Siina puolisoineen, kun noita kestävät =)

Kuva: Siina J

Hilma oli ottanut ilon irti rapusttelusta ja ihmiset heti omikseen. Pieni närästyskohtaus neitiä oli kiusannut, mutta onneksi mennyt nopeasti ohi.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

 Yöllä Taunon oli pitänyt vähän ilmoitella vanhan omakotitalon äänistä. Kissojen ja yläkerran asukkaan liikkeet lähinnä olivat herättäneet nuoressa miehessä kummastusta ja niiden olemassaolosta oli pitänyt äänen kera ilmoittaa. Tuo koira on tietysti aina asunut vaan tässä eli rivitalossa, jossa seinät on niin paksua betonia etten tietäisi naapureiden vauva ikäisistä lapsista esimerkiksi mitään, ellen tietäisi niitä tuolla olevan ja rivarissa ei tietysti kukaan liiku siellä yläpuolellakaan. Kissat myös edelleen vähän vieras juttu.

Lenkkeiltiin koko koiraporukan voimin vielä kunnon lenkki, että nuoriso sai juostakseen kunnolla. Koirien aamu kun kului autoajelulla, olivat kannustamassa Siinaa ja Demiä tokokokeessa. Tarkennettakoon ennen kuvia, että nämä saksanpaimenet eivät missään nimessä ole vihaisia ja sen takia kopatettuja. Varmuudenvarmuuden varmistamiseksi ainoastaan kopat, koska kaksi aikuista narttua ja kaksi teini-ikäistä urosta isolla kokoerolla pistetty yhteen. Erityisenä huolenaiheena tuo jälkimmäinen, mutta käytännössä mitään ongelmia ei ollut nuortenmiesten kesken. Onkohan Taunolle tullut järkeä päähän, wuhuu?  Armaankaan kanssa ei ollut tullut mitään konfliktejä, vaikka kesällä kovastikkin oli pitänyt neuvotella. Ainut tilanne missä Tauno oli vähän tulistunut oli Hilman saama närästyskohtaus, oli herra arvellut ettei Armaan tarvii tulla töllistelemään hänen narttunsa kakomista. Palaute ja maanpinalle, sit ei mitään. Jos tuo nyt ei vielä ihan täydellinen niin ainakin selkeästi kehityskelpoinen ja siis tarkoitan tuon nuppiin nouseen egon ja Hilman puolustamisen osalta.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Riku-pappa katselee meitä nyt uurnastaan olohuoneessa, ainakin toistaiseksi. En ole vielä saanut päätettyä sirottelenko tuhkat johonkin Rikulle tärkeään paikkaan vai säilytänkö niitä uurnassa pidempäänkin. Toisaalta tuo uurna on kaunis ja sopii tuohon vitriinin päälle. Pysyypähän Riku jollaintapaa läsnä. Toisaalta kun katselin tuossa seiniä, tauluja ja valokuvia niin papan läsnäolon häviämisestä ei ole pelkoa eikä niin missään nimessä kuulu käydäkkään.

Ja lauantai iltana kynttilä paloi takapihalla papan muistolle.

Sunnuntaina ajelimme Lieksaan isänpäivä visiitille. Nuoremmat koirat viettivät päivän isännän sekä isännän perheen kanssa ja minä vietin päivän omien vanhempieni luona keskustassa.Koirilla mukavampaa tuolla maaseudun rauhassa ja äitini on koirille jonkinverran allerginen, niin yleensä en koiria ota tuohon heidän kaupunkiasunnolle mukaan, ellei ole aivan pakko.

Metäslenkillekkin nuoriso oli päässyt vapaana kirmaamaan.

Ja sitten tämä. Nämä koirat nukkuvat pedeissään koirahuoneessa, vaikka söisimme pizzaa elokuvaa töllöttäen sohvalla. Tässä oli sitten isännän isä tarjonnut keitettyjä porkkanoita ja toiset aivan liekeissä kerjäämässä. Kummia otuksia erittäin kummalla maulla varustettuna.

Veljentyttöni, jolle Riku oli äärimmäisen tärkeä ja tunne oli ehdottoman molemminpuolinen, oli tehnyt Rikulle hienon muistokirjoitus piirrustuksen. Tämä kehystetään koirahuoneen seinälle.

Tekstinä on tytön lempibändin One Directionin kappaleen sanat, jotka sopivat kyllä tuohon kuin nakutettu. Oli se vaan niin rakastettu pappakoira kuin vaan voi olla.

Iltaruuaksi nuoriso nautti sian selkiä, hyvin kelpasi touhukkaan päivän päälle.

Ikävä on läsnä jokaisessa hetkessä, mutta eteenpäin on koetettava mennä näiden nuorempien koirien ja oman itsensä takia. Riku eli pitkän koiran elämän, teki elämässään varmasti kaikkea, mitä kunnon koiran kuuluukin. Jatkossa voin Rikun muistoa kunnioittaen keskittyä siihen, että jokainen koirani saa elää yhtä hienon elämän.