Ulpu 5 viikkoa

Niin se aika rientää, kahden viikon päästä tehdään matka Toholammille.

Siinä se pieni ottaa unta, että taas jaksaa riehua ja kasvaa.

Ja riviin järjestykää!

Lauantain ulkoilut

Kaunis sää, eli heti herättyä alkoi tehdä mieli mehtään. Mietittiin ja pohdittiin minne mentäisiin ja lopulta päädyttiin yrittämään parille kesällä käyttämällemme metsätielle, että jos niitä jompaakumpaa olisi aurattu tai ajettu vaikka kelkalla. Ensitalveksi ostetaan tähän talouteen molemmille lumikengät, koska noita koiria hanki kantaa aika helposti.

Noh......tietä oli ajettu jollain maasturilla muutamia viikkoja sitten. Minulla ei ole maasturia, mutta pysäköitävä oli silti. Kuvassa autoni pohjapanssari, tai se mitä siitä enää oli pohjassa kiinni ja nyt ei sitten enää ole tuonkaan vertaa.

Parkkiin kuitenkin päästiin ja autossahan ei tarvitse tuota pohjapanssaria olla, joten nou hätä.

Emännän auton koiraosasto. Koirat jo tietää mitä se hirvee parkkiin jyryyminen meinaa, no metsälenkkiä tietenkin.

Hajuja metsässä oli ihan hirrrrrveesti ja Hilma sinkoili minne sattuu, korvatkin tuntuivat katoavan vallan kokonaan. Hanki kantoi Hilmaa täydellisesti, joten mikään ei ollut rajana. Tässä tapauksessa on onni, että Hilma on vähän nössö, kauaksi meistä se ei nimittäin uskalla lähteä.

Hilma jäljestää, jos yhtään noita jälkiä isännän kanssa osattiin tulkita, olisi saaliina ollut ilves.

Malttoi Hilma noutaa keppiäkin, kerran =)

Hakkuuaukealle oli jätetty pystyyn yksi mänty, joka oli jo osittain alkanut kelottumaan. Siitä tulee viel hieno.

Riku löysi arvoisensa kepin, valitettavasti sen kantaminen näytti kovin vaivalloiselta. Silti pappa sitkeästi aarrettaan kanteli pitkän matkaa, lopulta se huijattiin makupaloilla unohtamaan tuo mötikkä.

Taidetaan huomennakin mennä samoja reittejä.

Isäntä

Isännästä on tullut hieno koiraihminen ja eipä olisi tainnut itsekkään tätä uskoa.
Isäntä on keskittynyt 27-vuotta kestäneessä elämässään enemmän eritavalla äänteleviin harrastuksiin eli moottorikelkkailuun ja moottoripyöräilyyn. Näin nyt kuitenkin kävi, arjessa ovat toki läsnä entiset harrastukset ja myös tämä uusi haukkuva harrastus, koirat. Kolmen koiran laumaa kotonaan pitävän miehen on tunnettava koiria kohtaan jotain muutakin, kuin se, että kyllähän näitä sietää.

Jos neljä vuotta sitten joku olisi isännälle väittänyt, että tulee aika, joilloin sinä lenkkeilet päivittäin, keräät koirakikkareita takapihalta ja omistat lemmikkieläinliikeen kanta-asiakaskortin......ei hän varmasti olisi uskonut.

Isäntä ei koirien kanssa kamalasti ole aikaisemmassa elämässään ollut tekemisissä, varsinkaan tämmöisten kovapäisten pikkubuudeleiden. Rikuhan tuli suhteemme alussa kaupanpäälle ja hyväksyi isännän muitta mutkitta. Hilma onkin sitten jo yhteinen hankinta ja aivan yhtäpaljon isännän koira kuin minunkin koira.
Koiraanhan toki muodustuu aivan erilainen suhde silloin, kun sen kasvua seuraa pienestä lähtien ja sen elämään osallistuu. Hilma on siis isännälle sitä mitä Riku on minulle eli se elämän ensimmäinen ja tärkein koira. Eikä siitä ole epäilystäkään, että kyse on aidosta rakkaudesta ihmisen ja eläimen välillä (vaikka eihän miehet tuommoisia myönnä).

Isäntä osallistuu koirien arkeen paljon, koska asian on mielestäni oltava niin tai sitten ei voi perheessä koiria olla ollenkaan. Meillä on unirytmien määrittämä työnjako, mie teen aina aamulenkit ja isäntä iltalenkit. Päivällä sitten ulkoillaan erilaisilla kokoonpanoilla, joko yhdessä tai erikseen. Treeneihin tai näyttelyihin isäntä ei kuulemma lähde, olen luvannut ettei tarvitsekkaan ellen nyt oikeasti tarvitse joskus apukäsiä tai toista kuskia mukaan näille reissuille.
Mahdollisiin kasvatussuunnitelmiin isäntä suhtautuu avoimin mielen ja uskaltaisin väittää, että vierekkäin siellä pentulaatikon reunalla sitten lässytettäisiin.

Hilma teki isäntään vaikutuksen heti pentuna, osallistuessaan isänän suuren silmäterän eli moottoripyörän kiillotus hommiin suurella innolla ja aktiivisuudella.

Kolilla retkellä syksyllä 2010

Pitää kyllä kehaista, että emännällä kävi todella hyvä tuuri, että tommonen isäntä löytyi.

Taidetta ja muotia =)

Rikulla on aina ollut jokin ihmeellinen kyky, se saa ihmiset pitämään itsestään. Sellaisetkin ihmiset siis, jotka nyt eivät niin  kamalasti koirista välitä. Riku on hurmannut useita ja tuloksena lähipiiriin on tullut ainakin yksi kääpiöpinseri ja olisi varmaan toinenkin, elleivät allergiat olisi esteenä.

Rikulla oli siis ennen sairastumistaan duuni, lainakoira. Riku oli usein lainassa tässä nykyisin kääpiöpinserillä varustetussa perheessä ja välillä se on heittänyt keikkaa myös veljeni perheessä. Heillä tehdään järjestelyt, että Rikun olo siellä mahdollistuu. Koira selvästi nauttii olostaan ja erityisesti siellä nauttii Rikun lainaaja, veljentyttöni. Sairastumisen myötä Rikun lainailu ei nyt enää oikein ole mahdollista, kun vointi voi kuitenkin huonontua nopeastikkin.
Alla kuvasaldoa veljentyttöni Riku taiteesta ja Rikun viime syyslomaisesta vierailusta hänen koiranaan.

Muutamia piirrustuksia olen laittanut seinälle.

Hama-Hilma saatiin joulukortin mukana.

Tämä Riku on taiteiltu piirtotabletilla.

Viimesyksynä koulujen syysloman aikaan Riku oli viimeistä kertaa kokonaisella lainaviikollaan.
Kuvasaldoa silloiselta reissulta, kiitokset kuvista ottajalle.

Rikulle oli rakenneltu myös oma agilityrata.

Veljentyttöni on myös kova neulomaan ja Riku onkin saanut useita asuja lahjaksi.

Frakki

Villapaita

Joulurusetti

Tämä allaoleva uusin villapaita on kuulemma neulottu Ulpulle ensivillapuseroksi, mutta menee Hilmallekkin, joten Hilma vähän lainaa ja on nyt mallina sitten.

Riku taas osoitti mitä mieltä se on tämmöisestä turhasta pukemisesta ja kuvien nappailusta.

Tietysti "Riku fanit" ovat ostaneet suuren kasan leluja ja herkkuja koirille. Koirat ovat kovasti tyytyväisiä ja iloisia kaikista näistä saamistaan lahjoista.
Olen todella ylpeä Rikusta ja siitä, miten monia ilon hetkiä se on antanut minun läheisilleni ja miten monta sydäntä se on valloittanut omalaatuisella persoonallaan.