Rakastuin Rikuun sydämeni pohjasta. Teimme kaiken yhdessä, Riku oli minulla mukana niin ruokakaupassa kuin vaateostoksilla. Riku suhtautui kaikkeen uuteen omalla rennolla tavallaan ja siitä tulikin ehkä yksi sosiaalisin tuntemani kääpiöpinseri.
Rikun pentuajan ja nuoruuden elimme Lieksassa ja vapaana juokseminen oli Rikulle arkipäivää.
Riku kunnostautui näyttelyidenkin saralla kahden sertin, yhden ROP-tittelin ja yhden varasertin verran. Riku on kuitenkin ylisuuri rotunsa edustaja, joten näyttelyitä ei sitten tuon enempää harrastettu. Jalostukseen Rikua ei olisi käytetty jokatapauksessa löysän polvilumpion ja sikaripunkin takia. Molemmista vaivoista on kuitenkin selvitty eikä polvi vaivaa koiraa millään tavalla enää tänäpäivänä.
Agilityn harrastaminen aloitettiin vuonna 2002.
Riku oli lajissa hyvä, ohjaaja huono. Käytiin muutamat kisatkin, mutta pilasin Rikun hienon suorituksen mm. ohjaamalla sille vääärän radan. Rikun rakkaus lajiin on kuitenkin säilynyt ja aina tilaisuuden tullen se on saanut suoritella esteitä mielen virkitykseksi. Hypyt olemme tietenkin polven oireilun alettua joutuneet jättämään pois.
Vanhoja agilitykuvia Rikusta ei kauhiasti ole.
Rikun kaverina eleli vuosina 2003-2007 kääpiöpinseri uros Urho. Urho muutti sitten uuteen kotiinsa, koska elämä Rikun kanssa ei sillä onnistunut. Parivuotiaaksi kasvettuaan se ei enää osannut olla Rikun kanssa normaalisti, vaan aina piti rueta haastamaan riitaa. Urho sai onneksi lisävuosia eläessään uudessa kodissaan narttukoiran kaverina. Kuvassa Riku ja Urho kesällä 2003.
Riku on minulle erityinen, koska olen kasvanut sen kanssa teinistä aikuiseksi ihmiseksi. Opiskellut, muuttanut ja lopulta asettunut aloilleni. Riku on auttanut minua läpi vaikeiden elämäntilanteiden pakottaen ruskeilla silmillään katsoen minut viemään itsensä ulos ja näin estänyt minua jäämästä neljänseinän sisään murehtimaan. Rikun kanssa olen nauranut, itkenyt. Kaikki ympäriltäni on välillä kaatunut, mutta Riku on aina pysynyt. Kuva kesältä 2007.
Rikulla todettiin syystalvella 2011 sydämen vajaatoiminta. Vaiva oli ehkä antanut viitteitä itsestään jo aiemmin, joita ei oikein mitenkään voinut tajuta. Eräänä aamuna Riku sitten oli vähän väsyneen oloinen eikä ruoka maistunut. Lenkillä käytiin kuitenkin ja lähdin töihin. Töistä tullessani Riku ei oikein enää jaksanut edes seista. Eläinlääkäriin lähdetiin sitten samantien. Nesteepoistolääkkeillä ja sydänlääkkeillä Riku sitten kuitenkin tokeni ja nyt riittää yksi tabletti nesteenpoistoa päivässä.
Välistä papalla on vanhuudenvaivoja, mutta iloinen ja pirteä vanhus se on.Viimeaikoina on taas vähän enemmän käyty lekurissa ja nyt toivottavasti saatiin taas jatkoaikaa papalle uudella sydänlääkkeellä.
Papparaiselta sujui vielä viimekesänä uiskentelu vallan mallikkaasti.
Riku kesällä 2011 metsälenkillä.
Metsässä syksyllä 2011
Metsässä syksyllä 2011. Huomioliivinä veljentyttöni Rikulle neuloma takki, jokainen silmukka on todellisella rakkaudella väännetty.
Talvella 2012.
Joo munki chiula on sydämen vajaatoiminta todettu vanhilla päivillä ja säikähin aika kovasti ku ei aamulla tahtonu pysyy pystyssä mentii eläinlääkärille ja todettiin sydämen vajaatoiminta ja saatiin lääkkeet.Kun ottaa lääkkeen joka päivä se vaikuttaa ihan terveeltä tietysti hieman vanhuuden heikolta mutta terveeltä yhtä kaikki.
VastaaPoistaRiku lähettää terkkuja toiselle sydänvaivaiselle vanhukselle=)
VastaaPoista