28.2.2013

Tiistaista torstaihin ja raakaruokailujuttuja

Viikko on mennyt mukavissa ja aktiivisissa merkeissä.

 

Tiistaina oltiin Reijolassa koirapuistoilemassa, mukana Hilma ja Tauno. Koirakaveriksi paikalle saapui Vihikoira Ali. Harmillisesti valo ei ihan vielä riitä iltapuistoilujen kuvailemiseen, materiaali olisi nimittäin ollut aika hervotonta =)  Tauno juoksi täysillä puistoa ympäri (puisto ei ole ihan pieni) ja Ali juoksi perässä, oli koirilla lysti. Ali tosin varmaan näki Taunon paikalla pupun =D Hilma oli myös todella reipas Alin seurassa puistossa, hitusen jopa intoutui juoksemaan muiden mukana. Ihana, että tuo rohkaistuu kokoajan.....ehkäpä elämä sen kanssa alkaa muuttua helpommaksi. Pissailuongelma on läsnä edelleen, mutta sekin jonkinmoisessa hallinnassa kuitenkin.

Keskiviikkona jätettiin agi-treenit väliin ja käytiin taas kaupunkikävelyllä Siinan, Armaan ja Ricon kanssa. Tälläkertaa otin mukaan myös Hilman, vaikka tiesin, että sitä varmaan ainakin joissain kohdissa jännittää. Lenkki meni hienosti, aikaa kului 2 tuntia ja matkaa taittui olevinaan 10 kilometriä (noin). Keskustan kautta taas mentiin, kävelykatua pitkin ja niin edelleen. Ylitettiin myös junarata silta, eli kapeahko puupohjainen silta, josta oli hyvin avonaiset näkymät alapuolella virtaavaan jokeen. Tauno otti sillan lunkisti, ei ongelmia ja Hilmaa vähän jännitteli, mutta kun hihnaa ei kiristänyt sekin kulki nätisti.

Torstai aamuna sitten siirryttiin  kokeilemaan uutta aikakautta meidän raakaruokailussa, eli ruokintaa kerran päivässä.
Ruokinta on tarkoitus toteuttaa jatkossa, tai ainakin kokeilun ajan niin, että koirat saavat ruuan myöhäisen iltapäivän/illan aikana. Jokatoinen päivä saavat lihaista luuta ja jokatoinen päivä sitten lihaa + kasvista. Kasvistahan meillä ei tosin syötetä hirveän usein, mutta tässä asiassa olisi ehkä hyvä tsempata jokatapauksessa. 
Lisäravinteita ja öljyjä saavat sitten vaihtelevasti ruokien seassa entiseen malliin. Jos lihainen luu annetaan jauhetussa muodossa niin siihen laitan sekaan öljyä. Muuten pääsääntöisesti lisäravinteet tulevat annettaviksi lihapäivinä.
Nuo 500 gramman pötköt/pakkaukset toimivat siis jatkossakin melko näppärästi, koska tähän saakka olen jakanut näille kolmelle aina 250 grammaa jauhettua lihaa per ruokintakerta ja nythän se sitten vaan on se 500 grammaa jaettava kolmelle.
Tänään syötiin broilerin kauloja + 1 kalkkuna kaula jettuna kolmeen osaan. Aika hurjalta tuo ruokamäärä näytti, ettäkö muka kerralla söisivät? Ja tuossa ei vielä ole silleen sitä maksimimäärää, mikä pitäisi noihin ahtaa sitten jatkossa kerralla, koska vähän varovasti nyt kuitenkin noi isommat annokset aloitellaan.
Ruoka maistui kaikille illalla hyvin ja kaikki söivät kuppinsa tyhjiksi, paitsi Tauno jätti pikkuisen kalkkunankaulaa syömättä, broilerin kaulat olivat parempia. Normaalisti valinnan mahollisuutta ei ole, vaan kupista löytyy vain yhtä lajia.





Tähän muutokseen tai kokeiluun on johtanut se, että Tauno ei syö kunnolla päivän molemmilla aterioilla. Tuosta nirsoilustakin kokemusta omaavana Taunolla ei minusta ole kyse siitä, vaan enemmänkin se on sellaista "ei vaan ny kiinnosta syödä" -meininkiä eli koiralla ei toisinsanoen ole nälkä. Tämä nyt ainakin on vahvin teoriani. Taunohan on myös koko ikänsä saanut syödä niin paljon kuin jaksaa, eli tämäkin tietysti varmasti osaltaan tehnyt sen, ettei koiraa sitten kiinnosta syödä ellei oikeasti ole nälkä.
Hilma taas on sterkan jälkeen lihonut todella paljon, vaikka olen pienentänyt annoksia merkittävästi. Sain päätökseeni tukea eräästä artikkelista, jossa oli tehty tutkimus siitä, miten koiran ruuansulatus toimii eritavalla, kun se saa vetää kunnolla mahan täyteen. Tästä pitäisi siis olla apua myös Hilmalle, koska ruuansulatus tehostuu ja sitäkautta sitten se ei enää pulskistuisi silmissä. Tässä asiassa on useampaa koulukuntaa, mutta monesta muustakin lähteestä olen saanut sen kuvan, että kerranpäivässä ruokinta voisi olla koiralle jopa se parempi ja oikeampi tapa ruokailla. Artikkelissa oli myös maininta, että harva kotikoira saa koskaan tuntea oikeaa kylläisyyden tunnetta......ja minähän en halua minun koirien moisesta paitsi jäävän =) Outo havainto sinällään tämä, että Rikuhan on porukan ahmatti ja se syö aina nopeiten oman ruokansa (raakaluut syö eri tilassakin ihan). Sitten se joutuu käskyn alla odottamana, että muut saavat syötyä.....vapaana ollessaan menisi pokkana syömään toisten ruuat. Tänään Riku istui nätisti matolle odottamaan, mutta minun ei tarvinnut käskeä eikä se stepannut ollenkaan ahneuksissaan, oliko se siis kylläinen?
Ruuan jälkeen pyritään lepääämään vähintään tunti, mutta jostakin syystä näitä alkaa enemmänkin leikityttää kuin ramaista. Nyt yritetään tässä olla tarkempia, kun annoksetkin ovat isompia. Vähän piti rauhoitella näitä lepäilemään ja näin sitä sitten porukassa ruokaa sulateltiin.






Tänään torstaina pidin myös "takapiha teurastajaiset" eli pilkoin viimeviikolla hankkimani hevosenlihat sekä broilerin siivet sopiviin annoksiin. Hevosenlihapötkö piti halkoa kirveellä, mutta siivet irtosivat mukavasti toisitaan, kun laatan vaan viskasi kovasti tuota meidän pissapuuta kohti. Olisi mielenkiintoista ollut mennä lekurille selittämään, että sain tämän haavan otsaani, kun siihen kimposi broilerin siipi =D



Eväiden pussituksen jälkeen innokkaana takaovella odottanut siivousporukka päästettiin hommiin.



Muiltaosin koirat viettivät torstaina ansaittua lepopäivää. Tehtiin vain pieni ja rauhallinen hihnalenkki aamu & iltalenkkien lisäksi ja tietenkin koirat ulkoilivat takapihalla.
Viikonloppuna on taas tiedossa paljon aktiviteettia eikä niistä vähäisin ole huomenna hoitoon saapuva Rico-saksanpaimenkoira =)





25.2.2013

Tauno 1-vuotta

Äkkiä se aika rientää, tämä pieni palleroinen on jo 1-vuotias....eikä enää ihan niin pieni palleroinen.

Tunnelmia ensimmäisiltä viikoilta (aijaijai, kun näitä katsoessa tulee pentukuume).





Kuva, Riitta T
 Taunosta huomasi jo pienenä, että jätkä on päättävinen ja sitkeä. Tuosta samalta rappuselta hypättiin myös alas jo muutaman päivän meillä asustelun jälkeen. Ensimmäinen laskeutuminen ei mennyt aivan kuin elokuvissa, mutta siitä lähtien homma sitten sujui. Vaikka eka kerta meni mönkään, Tauno ei suinkaan lopettanut hyppimistä vaan kokeilu heti uudella innolla uudestaan.
Kuva; Riitta T



Tauno on aivan mahtava koira enkä olisi paremmin voinut pentuani valita. Takana on hieno vuosi ja toivottavasti niitä on vielä hirmuisen monta hienoa edessäpäin. 







 Taunon syntymäpäivä kului tietenkin pääsääntöisesti kotona emäntää töistä odotellen. Emäntä onneksi pääsi vähän aiemmin kotiin ja sitten käytiin hiihtämässä Hilman & Taunon kanssa.
Hitusen Taunosta poiketen pakko kehua, että Hilma tosiaan veti hienosti kahden kilometrin hiihtolenkin meidän kanssa, vaikka lähtökohtana oli se, että neiti pelkäsi suksia ja vastaantulevia hiihtäjiä ihan älyttömästi. Canicrossing harjoitukset ja perjantainen vapaana suksiin totuttelu tekivät neidille ihmeitä. Olen tosi ylpeä ja iloinen =)

Illalla Taunolla on vielä ohjelmassa koirakoulu Napakan aktivointitreeni. Aktivointitreenissä tietääkseni temppuillaan ja pidetään kivaa koirain kanssa eli juuri sopivaa synttäri-illan puuhastelua siis luvassa =)


24.2.2013

Tuusniemi RN

Tauno kävi tänään esiintymässä Tuusniemen ryhmänäyttelyssä.

Tulos;

JUN EH JUK4



Tuomaroi: Di Lorenzo Antonio, Italia.
Arvostelu vapaasti suomennettuna; 

Hieno tyyppi, liian iso koko. Neliö, mutta liian pitkä jalkainen. Erinomainen rinta. Tarvitsisi paremman hännän. Hyvin kulmautunut (jostain, ei saa selvää). Tarvitsisi paremmat olkapäät. Hieno kuonon ja pään profiili. Hyvät silmät, hyvät liikkeet.


Taunohan on iso, siitähän ei nyt päästä mihinkään, ja häntä on saparolla. Tuo on täysin odotettavissa, että koosta tulee mainintaa isossa osassa näyttelyitä. Hienosti kuitenkin sinällään, että selkeästi suuri ja niin suuri, että tuomari mainitsi asiasta jopa arvostelussa sai silti kuitenkin EH:n ja sijoittui neljänneksi (eihän niitä koiria tietysti paljoa ollutkaan). Tämä tuomarin linja oli selkeästi sellainen, että isommalla koolla ei ERIä tainnut irrota kenellekkään.

Pää ja kuono ovat yksi Taunon ulkomuodon vahvuus ja oli mukava huomata, että tuomarikin nämä noteerasi. Kulmauksiin olen myös itsekkin tyytyväinen, kuten oli tuomarikin (kun vielä olisi saanut selvän, että mihin kulmauksiin tuomari oli positiivisen huomionsa kiinnittänyt). 

Seisominen ei mennyt Taunolla ihan nappiin ja siihen on saatava treenillä ehdottomasti lisää pitkäjänteisyyttä. Myös tyttöjen hajut sotkivat nuorenmiehen päätä. Minni tyttö tuli moikkaamaan ja hetihän se meni Taunolta ihan nuppi sekaisin rakkaudesta =D

Taunnon liikkeeseen ja liikkumiseen olen erittäin tyytyväinen. Viimeksihän tuomari tästä asiasta huomatti ja nyt saatiin asiaa ilmeisesti korjattua. Taunon liike on mielestäni hyvää, mutta Kajaanissa sitä ei saatu esille ja koira kulki kasassa/selkä köyryssä. Näkyy kyllä kuvistakin, että on emännällä ainakin on sen verta pitkä askel jo, että ensikerralla on valittava päälle pidempi hame =)




Päydällä (yllättäen jälleen keikkuvalla sellaisella) Taunoa hitusen jännitti. Pitäisi saada se pöytä harjoittelua varten tänne kotiinkin hankittua.  


Hampaiden katsominen meni todella hienosti. Kovasti minun teki mieli ottaa Taunosta samanlainen pihtiote kuin Kajaanissa (en siis tiedä miksi siellä niin tein), että tuomari saa katsottua hampaat, mutta hillitsin itseni ja kas, mtään ongelmia hampaiden katsomisessa ei ollut eikä Tauno vetäytynyt yhtään taaksepäin. 




Kokonaisuudessaan onnistunut näyttelyreissu ja meni aikalailla odotusten mukaan, vaikka olisihan se ERI ollut kiva saada plakkariin. Kahdenviikon päästä sitten katsellaan uudestaan Juuassa, että miten käy. Voiskohan Taunon pestä 90 asteessa? =D 
Hieno mies se on, valioyksilö minulle ja luonnepuolella/hermorakenteen osalta täyttä kultaa =)


22.2.2013

Aurinkoinen päivä Pyhäselällä

Tänään olikin aivan täydellinen päivä olla lomalla =)

Aamusta pappakoira pääsi yksinään fleksilenkille ja sen jälkeen suunnistettiin Taunon & Hlman kanssa kohti Hammaslahtea. Ensin käytiin Suhmurassa ostoksilla Lemmikkiruoka Tessussa ja sitten treffaattiin Tuija, Näppärä ja Arri. Heidän kotisivuilleen tästä KLIK!

Lähdettiin Nivan venerannasta jäälle tarkoituksenamme hiihdellä jäällä jonkinmoinen lenkki. Koirat saivat nauttia vapaudesta. Sää suosi meitä täydellisesti ja lopulta sitten hiihdettiin Ahosaareen saakka eli yhteensä eestakainen matka nousi kymmeneen kilometriin. Voin olla aika varma, etten minä huomenna nouse sängystä ilman apua =D

Koirilla oli lystiä porukassa. Tauno ja Arri tulivat hienosti toimeen keskenään ja leikki sujui. Näppis oli myös Taunosta vallan jees, eli ei ollut vanha toveruus koirilta unohtunut. Hilma oli myös todella rento Näppärän seurassa, vaikka edellisestä treffailustamme oli päässyt viereähtämään pitkä tovi.  Hilmalle teki myös hyvää totutella suksilla meneviin ihmisiin ihan näin vapaana, ehkäpä se vielä joskus saatais mukaan vetohiihtolenkeillekkin, kun jaksaisin sitä totuttaa ja positiivisia kokemuksia sille tarjoilla.
Jäällä oli tietysti muitakin hiihtäjiä ja ohitukset sujuivat hienosti, vapaina. Kumpikaan koirista ei mennyt kertaakaan hiihtäjien jalkoihin tms. vaan juoksivat ja antoivat toisten hiihtää.








Lepotaolla Tauno ja Arri pistivät painiksi. Metkan näköistä touhua. Mielenkiintoista huomata miten paljon samaa tuommoisessa laivakoirassa ja kääpiöpinserissä onkaan. Iloinen, aktiivinen, terävä ja kova koira pienessä paketissa.









Ahosaaren laavulla juotiin kahvit, jotka Tuija oli ystävällisesti meille mukaan pakannut. Tulta ei kehdattu viritellä, kun ei ollut makkaraakaan mukana ja kirvestäkin olisi joutunut heiluttelemaan tämän ilon eteen.


Otin hienon kimppakuvan Hilmasta ja Taunosta laavulla......ja taustalle jäi sitten tommoinen sankko muovipusseineen. Kaunista.





Perhepotretti.


Kyllä skarppi kääkkä vaan on kaunis.




.....ja juokseva dobberi hauskan näköinen =D


Todistusaineistoa, mä siis ihan oikeesti hiihdin enkä vaan seisoskellut ja kuvannut koiria.



Kuva: Tuija L





Jäälenkin jälkeen käytiin vielä Tuijan, Näppärän ja Arrin luona kahvilla. Koirat saivat kirmailla ensin pihalla ja sitten riehua vielä sisälläkin.

Arri oli kovin rakastunut Taunoon, tässä flirttailaan korvaa nuolemalla.




Hilmaa kutitti......



Ja ihan huumorilla mennään, vaikka hymy onkin leveä.



Hilmaa selkeästi jo vähän ramaisi, kun sohvalle pääsi istumaan.



Päivä oli siis kokonaisuudessaan aivan mahtava ja koirien olemassaoloa ei ole kotiin paluun jälkeen huomannut ollenkaan. Pappakoira sopii hyvin jengiin tänään, kun sitä nukuttaa nyt ihan yhtäpaljon kuin näitä nuorempia. Iltaruualla tarkjoiltiin vielä järsittävää, eli sianselkää ja sitten taas uni maistui.