Rauhallisesti valmistauduttiin koirien kanssa päivään ja tehtiin lumityöt takapihalla. Tauno teki myös päivittäiset pujottelutreenit minun takapihalle virittelemillä minikepeillä, huomenna jos sais kuvankin napattua tästä ihmeestä =)
Pappakoiran kanssa käytiin kahdestaan fleksilenkillä (papan luksusta) ja sitten pakkasin Hilman ja Taunon sekä lumikengät auton kyytiin ja lähdettiin ulkoilemaan.
Liikenteessä oltiin poikkeuksellisesti kolmestaan. Minä, Hilma ja Tauno. Minua aina hitusen arveluttaa lähteä luontoon yksinään ulkoilemaan (ulkoillaan siis oikeasti korvessa yleensä, tämäkin paikka noin 20 km päässä kotoa). Yksin ei kauheasti tule pidettyä ääntä eli todennäköisyys törmätä metsäneläimiin on suurempi ja toisekseen, jos jotain yllättävää tulee eteen (esim. irtokoira) niin yksin aina hankalampi puolustaa laumaa. Koen tämän "kammon" kuitenkin vähän rajoittavana ja siksi haluisin tottua/oppia liikkumaan koirien kanssa metsissä myös yksin. Tämä oli hyvä startti. Yksinään liikkumisessa luonnon rauhassa on sekin hyvä puoli, että saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa ja nauttia hiljaisuudesta.
Siitäkin huomasi, että pehmyttä lunta on nyt todella reilusti, että koirat piti pelastaa kaksi kertaa ojasta.....tai Tauno kerran ja Hilma kaksi kertaa. Tien reunalla on aika syvä oja (ei kuitenkaan vetinen/sula eli turvallinen) ja koirat tietysti pupujen hajujen perässä sitten menivät ojan yli metsään. Takaisintullessa tulikin sitten jyrkän ojanpenkan kohdalla ongelma, koirat eivät päässeet ylös, kun eivät saaneet tassuille tukea ja kaivaantuivat vaan syvemmälle ja syvemmälle hankeen ylöspäin pyrkiessään. Jouduin siis molemmat ojasta kerran nostamaan, Tauno otti tästä opikseen, mutta Hilma kokeili vielä onneaan toistekkin.
 |
| Jumissa....... |
Kuvat eivät nyt ole kovin kummoisia, kun muistikortti on ruennut kenkkuilemaan enkä sitten sen suostuttua toimimaan enää viitsinyt käyttää kamalasti aikaa asetusten säätelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti