Lauantaina me levättiin ja ihan viimosen päälle. Pari pientä hihnalenkkiä ja takapihailua. Ei treeniä, ei lenkkeilyä, ei mitään. Upi meinasi vähän illasta olla levoton, mutta yksi tärkeä taito tämäkin, että opitaan vaan olemaan. Tauno ja Hilma osasivat kyllä ottaa unen kannalta. Tärkeänä osana päivää tietysti runsas yhdessä saman peiton alla sohvalla vietetty aika. Pieni kurkkikipukin emäntää meinais vaivata.
Sunnuntaina kurkkukipu oli poissa ja tilalla oli räkä. Ihanaa, flunssa tavoitti siis minutkin. Mietin aamusta et jaksanko tehdä mitään, mutta päätin sitten jaksaa, koska vielä kuitekin terveys sen salli eli niistäminen kerran tunnissa riitti.
Ensimmäisenä oli ohjelmassa Hilman peko-treenit. Hurautin treenipaikalle jo hyvissä ajoin. Lenkki koko laumalle, sitten tottista Taunolle ja vähän Upillekkin auttavaa sekoilua parkkiapaikalla. Upi pääsi sitten tutustumaan rakennukseen Martta serkun kanssa. Rappusia, kellari, pimeitä nurkkia, kumisevat lattiat ja vieraita ihmisiä, hienosti pikkumies selvisi.
Hilma pääsi ensimmäisenä porukasta sitten tositoimiin. Autosta otettaessa ja vuoroa odotellessa tiesi neiti tasan tarkkaan mistä on kysymys.
Lähetin Hilman suoraan kellariin, mutta jostakin syystä Hilma halusi käydä ekana hakemassa ukon yläkerrasta. Minulle kerottiin, että tuollainen rappukäytävä toimii kuin hormi eli koira varmaan oikeasti sai kesken kellarin tutkimisen hajun ylhäältä ja lähti tsekkaamaan sen. Kellarissa olleet ukotkin Hilma sitten kaiveli esiin. Kovasti neiti tahtoo tarkastaa joka nurkan ja saunan lauteetkin piti päästä katsomaan. Yksi maalimies oli piilossa sellaisen vaneritason alla. Kovasti Hilma tason päällä haukahteli, koska haju nousi sieltä ylöspäin. Ilmaisu siis alkaa muotoutua ihan itsestään, vaikka tokihan tuossa koira ilmaisi väärässä paikassa eikä sitä siiitä voitu palkata.
Hieno suoritus neidiltä.
Treenien jälkeen lenkki ja vähän flirttailua. Tauno ei jostakin syystä syttynyt hommaan tällä kertaa kuin ihan pikkuisen, mutta Upi sitten syttyi Taunonkin edestä.
Illalla hurautin vielä Taunon agilitytreeneihin. Keppejä, kontakteja ja pientä ratapätkää. Hyvin jätkä meni, mutta hivenen laimeasti. Kepeille saa hyvin virettä ja vauhtia, jos palkka keppien jälkeen, mutta muuten niillekkin aika vaikea saada vauhtia tarpeeksi. Huoh. Vireen nostatustreeniä olen ajatellut joltain kouluttajalta nyt pyytää meille, kun koiralla kuitenkin hyvä vire agsaan alunperin oli eli ehkäpä minä itse omalla laimeudellani olen latistanut koirankin.
Upikin kävi hallia ja muiden treenejä töllistelemässä ja lenkillä treenin jälkeen koko lauma mukana.
Maanantai aamuna flunssa iski sitten kunnolla päälle ja jäin kotiin aivastatelemaan ja niistämään, nenäni muistutti erehdyttävästi vuotavaa hanaa. Iltapäivään mennessä olin kuluttanut rullallisen talouspaperia eikä illastakaan valoa tunnelin päässä näkynyt.
Pienen aamukäpyttelyn tein minä ja isäntä lenkitti sitten Upia & Taunoa tunnin verran iltapäivällä sekä teki iltalenkin. Hilma vähän oksenteli, joten en laittanut sitä pidemmälle lenkille ollenkaan. Parempi reagoida näihin nyt heti, kun tiedossa on, ettei nuo sisäelimet välttämättä pelitä ihan niinkuin pitäisi.
Tiistaina mun sairausloma jatkui ja oleilin kotona koirien kanssa pientä aamukäpyttelyä lukuunottamatta. Isäntä lenkitti laumaa 40 min iltapäivällä ja iltalenkki vielä ohjelmassa. Huomenna palailen miekin arkeen, mutta varmaan kovempaa liikuntaa vielä muutama päivä vältettävä.
Tänään 25.2.2014 meidän ihana suuripieni Tauno täytti 2-vuotta. Äkkiä se aika rientää.
Tässä kuvassa vappuna 2012 pienenä naskalihampaisena pentuna.
Ja tässä tänään synttäripäivänä päiväunilla. Ihana rento-reiska tästä jätkästä kasvoi. Potkua, tulisuutta ja vauhtia löytyy, kun kotiovesta ulos pääsee, mutta kotioloissa tää on tämmönen.
Illalla kunnostauduin ja vähän treeniä jokaiselle.
Upi seisoskeli ekana pöydällä ja hampaita syynäiltiin. Kuvissa nyt ei kehumista, liikaa venytystä ja toisessa jalat harottaa, mutta saattaa ne tänne julkaista.
Sitten Hilma pääsi jumppaamaan. Fysioterapeutilta tosiaan saatiin Hilmalle kotijumppa-ohjeita, kun neiti meinaa olla jatkuvasti jumissa eikä hieromallakaan samallalailla kuulemma pehmene kuin esim. Tauno. Fyssarin suosituksesta ostettiin sitten tuommoinen tasapainotyyny, tämä oli nyt Hilman toinen jumppasessio.
Pari kertaa oon nyt mennyt nuo liikkeet läpi aina kertajumpalla. Tarkoitus olisi koettaa pitää jumppa muutaman kerran viikossa ohjelmassa ja katsotaan onko mitään vaikutusta.
Hilmalle seiso-istu vaihtelua pallon päällä.
Sitten seisoessa vastakkainen etutassu ja vastakkainen takatassu ylös taittaen ja sitten tasapainoilua kahdella jalalla pallon päällä.
Takatassuilla kävelyä eestaas.
Etutassuilla kävelyä ees taas.
Upille palloa hyödynnettiin sitten takapään käytön harjoitteluun. Eli naksuttimen kanssa palkkasin sen tuossa asennossa seisomisesta ja siihen asettumisesta. Tässä tulee monta kärpästä yhdellä iskulla harjoiteltua ja tasapainotyynyä tosiaan saadaan hyödynnettyä kaikille koirille. Taunokin kokeili jumppaa edellisellä kerralla, mutta selkeästi Taunon mielestä tämä homma oli täysin out.
Upille myös maahanmenoja ja maassa paikallaan pysymistä.
Ja lopuksi kolmella vinkupallolla esineen tuomista mammalle. Eli aina kun Upi palaa pallon kanssa mun luokse lentää uusi. En tiedä onko tämä hyvä tapa opettaa koiraa noutamaan ja tuomaan esineitä, mutta tuntuis ihan toimivan ainakin sitlä osin, että Upista pallon tuominen näyttäisi olevan jo vallan kivaa hommaa.
Taunokin sai pienen osan treenihetkestä. Perusasentoa, asennon vaihteluita ja kapulan nostamista synttärisankarille. Kapulan nosto sujuu jo tosi kivasti, mutta Tauno vie mieluusti kapulaan minusta poispäin eikä tuo lähemmäs saati jää paikalleen sen kanssa. Mistähän se tuon keksi, arvatenkin emäntä teki jotain väärin, tietäs vaan mitä?
