Viikon touhuja ja keskiviikkoiset agilitytreenit

Tiistaina koitti taas paluu arkeen (huoh).
Töiden jälkeen lähdin ensin käymään Taunon kanssa pienellä hiihtopyrähdyksellä. Taunon vetäminen (tarkennan edelleen, että ei minun vetäminen vaan joustohihnassa/vetovyössä vetävästi juokseminen minun edellä) parantuu kerta kerralta. Tälläkertaa vain yhdesti nuoriherra poikkesi ladun vartta nuuskimaan. Taunoa ei myöskään enää tarvitse lähettä eteen, vaan saan sen pelkällä käskyllä kiihdytettyä vauhtiin. Todella ylpeä olen tuosta, että sain sen noin hommasta innostumaan.
Lyhyen hiihtotreenin jälkeen isäntä käytti koirat papparaista myöten vielä vajaan tunnin hihnalenkillä.
 
Keskiviikkona koirille valmistui töiden jälkeen kasvissose ja Rikun reseptit sekä uusi lisäravinne kokeilu käytiin hakemassa Tohtori Kontun vastaanotolta.
Tuo Rikun uusi lisäravinne on siis Aptuksen URI-Flex.

Tuote on tarkoitettu koirien ja kissojen virtsatieongelmien ennaltaehkäisyyn. Se sisältää D-mannaroosia, jonka pitäisi estää bakteereiden kiinnittymistä virtsateihin ja glukosamiinia, jonka pitäisi nopeuttaa virtsateitä suojaavan kalvon uusiutumista sekä karpalouutetta, joka happamoittaa virtsaa ja näinollen estää myös bakreereiden kerääntymistä virtsateihin. Saas nähdä selvitäänkö ilman kolmatta pissatulehdusta.

Väkisin halattu Tauno.

Keskiviikkona otettiin Taunon kanssa sitten suunta agilitytreeneihin ihan kahdestaan ja isäntä jäi pitämään seuraa loppulaumalle. Tunnin olivat kuulemma lenneilleet (pappakin TAAS, mikähän sitä vaivaa, kun nyt taas jaksaa ja jaksaa) ja kylätelleet =)

Koutsi oli taas minun pään menoksi laatinut sellaiset ohjauskuviot et huh hu.....tai ei ne ny oikeesti ollu vaikeita, paitsi mulle.
Ekana oli tämmöinen pätkä (kuvan kopsasin röyheästi koutsilta, sori).

Tässä oli ideana tuo hypylle kaksi irtoaminen (minulle oli toohon 1 ja 3 esteiden väliin piirretty viiva, minkä yli en saa astua). Tauno irtos hypylle tosi hienosti ekalla kerralla ja tokallakin, mutta minä sitten ryssin tuon ohjauskuvion tossa lopussa. Kolmosesteellä oli siis tarkoitus ehtiä juosta ottamaan koira vastaa oikealla kädellä ja sitten ohjata se hypylle neljä. Ihan älytöntä et nyt ajateltuna tuo tuntuu tosi helpolta, mutta ei se minulle vaan helppoa ollut tositoimissa.
Tauno tarviis varmaan ohjaajan, jos meinasin saada sille tuloksia =D

Toine harjoitus oli sitten tämmöinen.

Tätä kuvaa katsomalla jo varmaan tajuaakin, että emännän aivot eivät meinanneet taipua tuohon kolmosesteellä tapahtuvaan käden vaihtoon ja käännökseen, että saisin koiran sujuvasti putkeen.  Yksi jäykähkö, mutta onnistunut suoritus kuitenkin tehtiin ja se tärkeintä.

Tauno osaisi nämä jutut ja toimisi hienosti, jos minä vaan osaisin noi ohjata. Normi rataa parilla valssilla ja takaaleikkauksellahan mä ohjaan vaikka kuinka, mutta pitäisi ehkä pystyä johonkin muuhunkin, jos meinas kisata.
Olen paljon pohdiskellut mistä se johtuu, et heti kun pitää tehdä valssia tai takaaleikkaamista kummempi ohjauskuvio mä meen ihan jumiin. Tajusin sitten koutsin kanssa asiaa pohdiskellessa, että mä oon opetellu agilityn aikanaan silleen et tosiaan ei tehty muuta kuin valsseja ja takaaleikkauksia. Olen siis jumissa vanhoissa kaavoissa ja en meinaa oppia uusia temppuja. Motivaatio on kuitenkin kova, koska Tauno on oikeasti lahjakas, joten treeniä treeniä treeniä....minulle =D

Näiden harjoitusten jälkeen oli sitten ohjelmassa keppien harjoittelua yksittäisenä esteenä sekä hallintaharjoituksia. Itsetuhoisesti otettiin siis Tauno ja bestis Rico treenaamaan halliin samaan aikaan yksittäisiä esteitä, seuraamista jne. Kuljin siis ympäri hallia Tauno käskynalla minua vapaana seuraten ja välissä mentiin keppejä sekä kontaktiesteitä (Tauno ottaa muuten todella hienosti kontaktit, joka kerralla suoritti esteen loppuun saakka, vaikka alustaa ei ollut).
Pari kertaa nuoriso viltiintyi kisaamaan keskenään, mutta sitten saatiin koirat kuitenkin palautettua ruotuun ja käskyn alle. En tiedä oliko tämä fiksu vai typerä harjoitus, mutta itselle jäi ainakin ihan hyvä fiilis tuosta. Taunon hallittavuutta ärsykkeen alla pitäisi treenata hirveästi ja tässähän sitä tuli. Rico on todella kova ärsyke. Muutamia kertoja Taunon teki hirveesti mieli lähteä Ricon luokse, kun se teki jotain siistimpää, mutta sain Taunon käskyllä palautettua luokseni ja palkattua tästä toiminnasta.

Treenin jälkeen koirat saivat vielä rallatella luvan kanssa hallin pihalla, että tuli sitten sekin puoli hoidettua.

Tänään torstaina sitten on vietetty lepopäivää ilman kummempia ohjelmia ja tietysti siivottu koti. Isännän imuroidessa leikittiin nuorempien koirien kanssa takapihalla ja rakenneltiin Taunolle takapihakepit aurausviitoista ja lumesta. Lumesta tein siis semmoset miniohjurit keppeihin. Noita kun päivittäin otetaan pari vetoa, niin eiköhän tuo koira jo keväällä pujottele.

Sunnuntaina on ohjelmassa sitten Taunon kanssa osallistuminen Joensuun agilityurheilijoiden kouluttajavetoiseen ratatreeniin, eli poskien punoitusta ja syvää häpeää tiedossa =D

Lumikenkäilyä ja ihania kääkkäpentuja

Ihana lomapäivä.

Aamupäivästä suunnattiin Hilman & Taunon kanssa Hammaslahteen suunnitelmana käydä lumikenkäilemässä sekä moikkaamassa kääkkäpentuja Mehtäpirun kennelissä.
Minä lähdin siis ekaa kertaa testaamaan noita joulupukin tuomia lumikenkiäni ja kenkäily osoittautui hauskaksi, sopivan raskaaksi ja todella käteväksi tavaksi liikkua. Puolisentoista tuntia taivallettiin metsässä ja pelloilla koirien kanssa. Kaverina Hilmalla & Taunolla olivat Esko-kääkkä, Piki-labbis ja rotikka Essi. Hilma oli ihanan reipas isoista lenkkeilukavereista huolimatta ja Tauno suhtautui myös erittäin hienosti lenkkikavereihin. Kamera meinasi tiltata, mutta onneksi sentään muutamia kuvia sain napattua.

Monttu auki ja katse kaukaisuuteen =D

Lenkin jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja Tauno ja Hilma tapasivat neljä reipasta ja syötävän suloista 6 viikkoista kääpiöpinserin poikasta. Tauno on näiden reippaiden pikkuneitien eno.

Taunon käytös pienten pentujen kanssa ylitti odotukset. Arvelin ensin, että Taunoa pitää rahoittaa ettei jyrää pentuja, mutta tämäpä nuorimies tajusikin itse ottaa rauhallisesti pentujen kanssa. Hilmaa tämmöinen määrä pentuja ja vieras paikka hitusen jännitti yhdistelmänä,  mutta 100% ystävällinen Hilmakin pennuille oli ja nuuski niitä häntä heiluen. 

Koiria on nukuttanut makoisasti kotiin pääsymme jälkeen, myös pappaa, vaikka se ei ulkoilemassa mukana ollutkaan =)

Kuulumisia laihalla kuvasadolla

Viikko mennä hurahti. Keskiviikkona ei tosiaan pidetty ollenkaan agilitytreenejä ja pakkanenkin paukkui, joten vietettiin lepo/laiskottelupäivää.....tai koirat vietti, minä hoidon rästiintyneitä kotihommia.

Torstaina sitten siivottiin sekä tehtiin pidempi hihnalenkki nuorempien koirien kanssa. Sen verran kireä oli pakkanen, että tossujen ja haalareiden turvin joutui nuoriso lenkkeilemään.


Perjantaina minulla oli tarkoitus käydä Taunon kanssa hiihtämässä sekä muiden kanssa hihnalenkillä, mutta koska pakkasta oli kuitenkin melkein -10 astetta päädyin laittamaan koirille takit niskaan ja hurauttamaan koirapuistoon. Pappaa on tietenkään ottanut mukaan paleltumaan. Puistossa oli jostain syystä tälläkertaa todella paljon pikkukoiria eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Hilma pysyi aikalailla huomaamattomana minun lähistöllä, muttaman kierroksen sitten puistossa kävelin, että sai sekin jaloitella. Tauno rallasi vaikka sun minkänäköisten koirien kanssa. Beaglen tullessa puistoon Tauno vähän sille syystä tai toisesta alkoi rähjäämään. Otin Taunon pois tilanteesta ja rauhoitin tilanteen, sen jälleen beaglen kanssa olo sujui rauhallisesti ja leikkiäkkin jo saattoi. Mä en aina tajua tota koiraa =) Puistosta lähtiessä Tauno kävi sellaisilla ylikierroksilla et Hilman kanssa saatiin portilta huudella kuuroille korville. Seuraavana olisin sitten kolistelut porttia ja koettannut herättää Taunon huomion sillä, että saisin sen luokse ja palkattua siitä. Joku avulias henkilö kuitenkin luuli, etten saa koiraani kiinni ja tuli sitten oman koiransa kanssa meidän luokse. Nappasin Taunon sitten siitä koiran ympäriltä pomppimasta kiini. Vähän harmittaa, että en saanut vietyä loppuun tuota ärsykkeen alla luoksetulon harjoittelua, mutta en nyt kehdannut sille ihmiselle sanoa et voit mennä takaisin, en tarvitse apua.
Reissu oli kuitenkin vallan antoisa jokatapauksesasa.

Illemmalla saatiin sitten minun lapsuudenystäväni meille kyläilemään, koirat ottivat vieraan vastaan innoissan ja Riku&Tauno repivät ilon irti myös siitä, että meidän vuodesohvalla oli joku nukkumassa. Ystäväni ei siis tarvinnut öitään yksin nukkua.
Illalla isäntä otti vielä Taunon tapaamaan kaverinsa kääpiöpinsereitä ja käymään tallilla, tosi hyvää teki Taunolle käydä isännän kanssa ihan kahdestaan liikenteessä. Hilma ja Rikuhan ovat useinkin isänään mukana tallilla & kyläilemässä, mutta Tauno harvoin joutaa treenaamisen takia mukaan. 
Hienosti oli nuorimies isännän kanssa käyttäytynyt ja uteliaana tutkinut uudet ympäristöt sekä hieronut tuttavuutta uusien kääpiöpinserituttavuuksien kanssa.

Lauantai aamuna käytiin reilun tunnin reippaalla hihnalenkillä ystäväni ja koirien kanssa. Pappakoirakin jaksoi lauantaina kävellä tuon kunnon lenkin meidän kanssa.

Sunnuntaina laiskoteltiin pitkälle iltapäivään pelkän takapihan varassa. Otettiin kimppapäiväunet elokuvan katsomisen lomassa ja oltiin vain.

Riku aamukahvilla ystäväni kanssa.

Iltapäivällä pappakoira pääsi sitten pienelle hihnalenkille ja nuorempien koirien kanssa hihnalenkkeiltiin melkein 2 tuntia.

Koirien viikonloppu sisälsi siis tavallista vähemmän aktiviteetteja, mutta sitäkin enemmän ihmisten kanssa seurustelua ja vierihoitoa. Mitähän Tauno ja Riku tuumaavat, kun ei ole vuodesohvalla ensiyönä kukaan nukkumassa?

Huomenna minulla onkin lomapäivä ja nuorempien koirien kanssa suunnataan  Hammaslahteen lumikenkäilemään ja katsomaan Kennel Mehtäpirun koiranpentuja =)

Vauhti raksu ja koiravieras

Tänään kävin hakemassa ekan tilaukseni Vauhti-Raksun autolta. Onneksi tuo nyt pysähtyy järkevään aikaan täällä tänävuonna, Kennelrehun autolle joutumiseen tarviis lomapäivän.
Kokeiluluontoisesti tilasin häränhäntiä, lampaan luullista lihaseosta ja kananrasvaa. Tuttuja tuotteita sitten päätyi myös pakettiin, kuten MUSCHilta luullista kalkkunan lihaa, broilerin- sekä possun selkärankoja ja possun kurkkutorvia.

 Tilaus tuntui tosi pieneltä, mutta sitten kun noi kaikki tunki pakastimeen niin tuntuuhan tuota evästä taas olevan hetkeksi, varsinkin kun ei se pakastin tyhjyyttään ammottanut ennestäänkään. Kuvissa ei ole ihan kaikki tuotteet.

Tilauksen pakastamisen jälkeen lähdettiin pienellä hihnakävelylle koko lauman voimin. Tauno lämmitteli BOT-manttelin sisällä lenkin ajan ja sitten otettiinkin alle sukset ja lähdetiin vetohommia taas harjoittelemaan. Tauno eteni todella hienosti ja hiihdettiin paljon tavallista pidempi matka ilman yhtäkään välipysähdystä. Pari kertaa Taunon alkoi tehdä mieli haistelemaan ladun vartta, mutta sain sen eteen-  käskyllä tsempattua jatkamaan matkaa ilman turhaa pysähdystä. Hiihtäessä en siis anna sen haistella, jos menee reunaan haistelutarkoituksessa vedän luokse ja lähetän uudelleen eteen. Aikaa meillä ei mennyt kuin 15-20 min, mutta hieno fiilis saattin aikaan molemmille =) Odotan jo innolla ensitalvea ja pidempiä hiihretkiä Taunon kanssa. Pitäisi ehkä sitten ostaa uudet suksetkin, nyt vielä kelpaa noi vanhat ja kuluneet.

Kuuden jälkeen illalla saatiin sitten Maisa kääpiöpinseripentunen meille kyläilemään. Neiti oli kasvanut reilusti sitten viimekerran, pieni ja pippurinen paketti. Alussa Tauno oli Maisan mielestä vähän pelottava mörssari, mutta pikkuhiljaa leikki alkoi sujumaan yhdessä. Tauno oli toki äärimmäisen innokas, mutta osasi muuten käyttäytyä todella mallikkaasti, samoin Hilma. Todella ylpeä saan noista koirista olla. Lelut ovat yhteistä omaisuutta myös laumaan kuulumattoman kanssa ja yhtään pahaa sanaa ei kumpainenkaan nuoremmista koirista pennulle sanonut. Pappakoira ei kauhesti päässyt mukaan seurusteluun, kun se kuitenkin on tarkka omasta tilastaan ja näinollen ei parasta seuraa vilkkaalle pikku Maisalle.

 Pappakoira katseli menoa sohvalta ja selkeästi katse sanoi; Eikai toi jää meille?

Maisan ollessa lähdössä pappa teki perinteisen temppunsa ja valloitti vieraan pesän. Maisan boksi oli sen verran pieni, että papalla oli tekeminen tuonne ahtautumisessa......ja minun piti rapisutella namirasiaa, että saatiin pappa ulos.Vapaahetoisuus ja ulos kiskominen eivät toimineet, jälkimmäinen johtuen boksin pienuudesta.

Toimelias päivä siis jälleen. Tälläviikolla pidetäänkin treenitaukoa agilitystä, joten saa nähdä mitä sitä huomenna keksitään. Pakkanen taitaa tosin valitettavasit paukkua, siitä me ei tykätä.

Päivän räpsyt

Maanantai, viikon takkuisin päivä. Siitä kuitenkin selvitty.

Koirilla alkoi meidän töiden takia taas arki tänään, mutta kongien kanssa touhutessa ja viikonlopun väsyttämänä  päivä näytti menneen vallan rennoissa tunnelmissa. Tauno oli minun kotiin tullessa niin sikeässä unessa, että ehdin jo nostaa koirahuoneen portin paikaltaan ennenkuin alkoi nuorimies koirahuoneen ovelle päin valua. Vahtikoirien parhaimmistoa =D

Taunon kanssa harjoiteltiin tänään taas reipasta kävelyä näyttelyhihnassa (sisällä, onneksi meillä on pitkä käytävä) ja seisomista pakastimen päällä. Hitsi kun tässä taloudessa ei  ole järkevän korkuista pöytää seisotusharjoituksiin, kohta varmaan pakko sortua tilaamaan trimmauspöytä.

Iltamassa pyörähdettiin vielä sitten puolentoistatunnin hihnalenkillä, pappakoirakin pääsi mukaan ja jaksoi hienosti. Hyväksi nyt tämä tsysteemi havaittu, että ainakin jokatoinenpäivä on papan lepopäivä (aamu+ilta lenkit ja takapihailua).
Pappakoiran antibioottikuurikin loppui tänään, nyt toivotaan täysillä, ettei pissatulehdus enää uusiutuisi.

Ja ne räpsyt;

Aktiivisunnuntai

Aamusta koirat herkuttelivat paloitellulla hevosen lihalla. Tauno vetelee tällähetkellä melkoisen miehekkäitä annoksia, Rikunkin annoksia olen suurentanut ja Hilma metsästää hitusen kadoksiin joutuneita kylkiluitaan =)

Aurinkokin innostui aamupäivästä paistamaan, mutta pakkanen pysytteli silti vallan siedettävissä lukemissa. Aamusta tehtiin takapihan lumityöt, koiratkin ihmettelivät menoa. Mukavasti noilla lumitöillä saa hien pintaan, kun tuota pihaakin on paljon enemmän kuin viimetalvena. Kameran uusi putkikin pääsee lopultakin kunnolla oikeuksiinsa, kun valoa on tarpeeksi.

Pappakoira ei viitsinyt takapihalle asti raahautua lumitöiden tekoa seurailemaan, vaan pysytteli vartiopaikallaan sohvalla. Toinen varmaan jo kuvittelee kevään saapuneen, kun aurinkoakin sai jo ottaa.

Lumitöiden jälkeen vähän huokaistiin ja sitten lähdettiin kokeilemaan taas vetohiihtohommeleita. Tyypillistä minun tuuria on se, että lumitöiden aikaan paistoi aurinko ja vetohiihtoharjoitusten jälkeen sää oli tyyni, mutta kas kummaa kun juuri näissä kuvissa lunta tulee taivaantäydeltä ja kuvat on äärimäisen huonoja.
Hilmakin pääsi mukaan, koska edelleen elättelin toiveita sen innostumisesta tähän lajiin.
Ensin koirat lämmittelivät pienellä hihnakävelyllä Back on Track -mantteleiden kera, samalla pääsi pappakoirakin hihnakävelylle. Sitten sukset jalkaan ja menoksi. Latu meillä lähtee aivan tuosta kotitalon nurkalta, eli siinäkin suhteessa tämä harrastus on meille aivan mainio. Ensitalvena sitten päästään toivottavasti täysillä harrastamaan. Isäntä kipitti suoran päähän kuvaamaan ja palkkaamaan.
Hilma alkoikin yllättäen heti alussa vetää tosi hienosti Taunon rinnalla, kunnes sitten vastaantuleva hiihtäjä ilmestyi suoran päähän. Siihen loppui neidin veto sitten, eli vastaantulija oli liian jännittävä.

Tässä sitä lähdettiin tulemaan.......

Ja tässä Hilma näki suoran päässä vastaantulevan hiihtäjän. Lumi vaan pöllysi, kun neiti veti liinat kiinni ja Tauno tietenkin jatkoi matkaa eikä se minunkaan vauhti ihan sekunnissa pysähtynyt.

Odoteltiin sitten, että vastaantulija pääsi meistä ohi ja jatkettiin matkaa. Isäntä oli houkuttelemassa ja Hilma meni tuon pätkän vielä ihan ok.

Taidan nyt kuitenkin päätyä siihen lopputulokseen, että Hilman kanssa unohdetaan tämä(kin) harrastus ja kokeillaan sitten keväällä onnistusko tämä homma sitten juoksemalla eli josko neidin saisi canicrossaamaan kuitenkin. Siinä tietysti on myös vastaantulijoita, mutta niillä ei ole suksia eikä sauvoja. Hilma ei siis tällähetkellä vedä metriäkään ilman lisämotivaatiota (eli isäntää suoran päässä), se kammoksuu edelleen jonkinverran myös noita minun suksia ja kolmannekseen ongelmaksi tulevat vielä nuo vastaantulijat. Hilman liinojen kiinni vetely kesken kovimman menon pahimmassa tapauksessa sitten sotkee Taunonkin oppimista ja toisekseen, ei se koira nyt tuosta varmaan sitten ihan hirveästi nauti kerta on noin takkuista päästä alkuun. Hilman motivointi on tietysti vaikeaa lajissa kuin lajissa ja se ei oikein kykene mihinkään itsenäiseen toimintaa, eli tässä tapauksessa etenemään itsenäisesti käskyllä.
Harmittaa kovasti Hilman puolesta, koska juoksemisesta se kuitenkin tykkää ja näin saataisi kuntoa pidettyä yllä kunnolla myös talvikautena. Pitäisi vaan hyvksyä, että meillä on taloudessa yksi koira vanhuuseläkkeellä ja yksi osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä =)
Onneksi haku-hommelit ja jäljestys Hilmaa jonkinverran kiinnostavat ja niiden pariin päästään palaamaan taas keväällä.

Taunon kanssa otettiin sitten vielä parit spurtit ihan kahdestaan, isäntä ja Hilma seurasivat menoa. Taunolle oli hitusen kova paikka lähteä minun kanssa etenemään poispäin Hilmasta ja isännästä, mutta sain sen kannustettua menemään. Harjoituksen kesto on kokonaisuudessaan vielä lyhyt ja spurtit myös lyhyitä, ettei koira rasitu liikaa ja ilo hommasta katoa.

Kuten kuvista näkyy liikennettä ladulla oli todella paljon. Tauno ei reagoinut vastaantuleviin hiihtäjiin mitenkään. Otin varuilta aina kiinni vetohihnasta ohitustilanteissa, mutta Tauno ei tehnyt elettäkään mennäkseen ihmisten jalkoihin. Ihmisetkin ovat suhtautuneet näihin meidän harjoituksiin melkoisen kivasti, vaikka tämä koira ladulla homma on vähän kiistanalainen. Pieni koira ei kuitenkaan riko latua, minulla on alla sukset, koira ei tee tarpeitaan ladulle ja väistämme muita hiihtäjiä. En koe olevani kovin paha ihminen =)

Aktiivinen sunnuntai ei vielä tähän kuitenkaan loppunut, vaan osallistuimme vielä viimeisillä voimilla Vaarojen jälkijehujen koirakävelypäivään Hammaslahdessa. Hyvää kevyttä ja palauttavaa liikuntaa koirille, sekä ihmisille.

Lenkki ei ollut pitkä, mutta koirille se oli kovin antoisa. Hilman ja Taunon käytös oli 100% priimaa, olen todella ylpeä noista kahdesta. Tauno päästi myös hihnassa koirat iholle ilman mitään vastaväitteitä, vaikka tämän  asian kanssa on välistä ollut vähän ongelmaa.
Lopuksi käytiin vielä koirapuistoilemassa pieni hetki sekalaisen seurakunnan voimin; Kääpiöpinserit, pari laivakoiraa, vihikoira, sekarotuinen keskikokoinen koira ja dobermanni. Hienosti toimi porukka yhteen, vauhtia riitti eikä kenenkään tarvinnut riidellä. Tauno jaksoi vielä painaa isompien perässä täysillä.  Hilma ei nyt niin kauhean otettu ollut tästä koirapuistokeikasta, mutta muut koirat jättivät arkalaisen hienosti rauhaan ja neiti sai siis tarkkailla menoa ihan rauhassa.