Sekalaista höpötystä

Sunnuntaina meillä oli Taunon ja Hilman kanssa ohjelmassa metsälenkki hoffi-Stellan ja hänen omistajansa kanssa. Kuviakin oli tarkoitus napsia paljon eikä suinkaan vähäisin osuus tätä kuvaussuunnitelmaa ollut lupaamani seisotuskuvan ottaminen Stelperistä.
Puin kääkille tuplatakit autoon (pakkasta -10), että tarkenevat odotella kuvaussession ajan ja aloin säätää kameran asetuksia. Ja niin, siihempä se lysti sitten loppuikin......vaihda akku! Pitäisi varmaan opetella lataamaan tuota kameran akkua muulloinkin, kuin sen jälkeen kun se loppuu kriittisellä hetkellä. Sää oli kirkas ja metsä kauniin luminen, voinette kuvitella?
Reilu tunti kuitenkin tarvottiin ja koirat saivat juostakseen, tai no....kääkkien mielestä oli hitusen turhan kylmä ja saattoi Taunolla edellisen päivän ihmeet vielä vähän painaa mielessä. Pappakoiraa on turha metsään raahata noilla miinusasteilla, joten se sai jäädä kotiin puruluulla herkuttelemaan.

Maanantaina otin testiin meidän uusimman hankinnan eli zooplussalta tilatut kongit ja täytteeksi suunnitellun tubidog- maksamakkaran. Laitoin edellisenä illalla tuota tahnaa noihin kongeihin ja kongit pakastimeen aamua odottamaan.

Tuo maksamakkara on siitä hyvä tuote, että jos tuoteselosteeseen on uskomista se ei sisällä keinotekoisia väri tai säilöntäaineita eikä aromivahventeita. Muutenkin tuotesisältö on siihen nähden melko luonnollinen, että tuommoisesta herkusta/tuubituotteesta on kyse. Lihaahan tuonne kongiin voisi myös tunkea, mutta se taas on meillä ihan ruokaa, joten arvelin kerran-pari viikossa tarjoilla nuo kongit ihan tuommoisella superherkulla täytettyinä.
Kotiin tullessani kongit olivat nuoltu sisäpuolelta kiiltävän puhtaiksi eli ilmeisesti homma toimi.

Maanantaina meidän oli tarkoitus tehdä vaan hihnalenkki sekä käydä Taunon kanssa vähän hiihtämässä, mutta sitten Siina kyseli meidän suunnitelmia ja haluamme lähteä koiria juoksuttamaan kokoonpanolla Rico ja Ricon veli sekä kääkät. Koirapuistoilu olisi ollut hitusen hankalaa, kun toiset eivät enää oikein pienten puolelle voi tulla ja itse en taas Taunoa mielelläni vie isojen puolelle, kun koskaan ei tiedä mitä siellä vastaan tulee, Hilmasta nyt puhumattakaan. Ratkaisin pulman sitten ehdottamalla metsälenkkiä pilkkopimeässä ja sehän me sitten tehtiin.
Riku-pappaa en ottanut mukaan, vaan kävin sen kanssa kahdestaan pienellä fleksilenkillä.
Taunon käytös ei ihan kympin arvoista ollut, Ricon velipojalle piti vähän urahdella lähikontaktissa aluksi ja Ricokin sai tuntea kerran Taunon katkeruuden, kun Tauno jäi jalkoihin lenkin tiimellyksessä. Tauno lopettaa urputtamisen heti, kun sille karjaisee kunnolla eli jakeluun sillä on mennyt, etten minä mitään rätinää hyväksy.  Kuitenkin nyt toivon, että Taunolta saatais moinen käytös kokonaan kitkettyä pois ja se pystyisi läpi elämänsä lenkkeilemään myös isojen uroskavereiden kanssa metsässä. Tauno kuitenkin on pohjimmiltaan kiltti ja sosiaalinen koira, tykkää todella paljon koirakavereista. Pitäisi nyt saada langan päästä kiinni mitä tuo urputtaminen meinaa, varsinkin, kun sitä ilmenee aina vaan lenkin alussa ja ei läheskään jokakerta/kaikille koirille ja koiran sukupuolellakaan ei tunnu väliä olevan. Hilman suojelu on varmasti yksi laukaiseva tekijä, mutta onkohan jotain muutakin?
Lenkki oli kuitenkin kokonaisuudessaan mukava ja koirien yhteistoiminta meni tuota Taunon alku-urpoilua lukuunottamatta todella hienosti. Leikkiinkin Ricon velipoikaa sitten saattoi jo haastaa. Hilma oli myös vallan rento, vaikka ympärillä kirmasi kaksi puolivuotiasta saksanpaimenkoiraa. Ylpeä olen neitistä. Reilu tunti pimeydessä tuli taaperrettua, kokemus oli sen verta miellyttävä, että koirille voisi hankkia omat lamput sekä itselle otsalampun jatkoa ajatellen =)

Illalla koirille maistuivat kalkkunannkaulat.

Iltaruuan jälkeen sitten koirat lepäilivät ja nauttivat ihmisseurasta.

Tämmöiset pari päivää, huomenna voisi kokeilla sitä hiihtämistä Taunon kanssa ihan tosissaan, ellei taas ilmaannu jotain muuta mielenkiintoisempaa ja pakkanen ei ole liian kireä =)