Kovasti on leikitty, juostu takapihalla, painittu ja ja ja.
Ricon meillä kyläily on myös todella hyvää koiraterapiaa Hilmalle sekä hyvä opinpaikka myös Taunolle.
Taunon opinpaikka tulee siis siinä kohtaa, että mistään muusta ei ongelmia ( tai ei tämäkään nyt varsinainen ongelma ole, vaan koulutuskysymys Taunon osalta) näiden koirien välillä tule, paitsi Taunolle ilmestyneestä halusta suojella Hilmaa.
Luulisin, että tämä käytös liittyy laumahierarkiaan ja siihen, että Hilma on asettunut oikealla paikalleen Taunon alapuolelle. Haluan, että Tauno oppii et Hilma pärjää ja liika puolustaminen on ei toivottua käytöstä. Toki todellisessa hädässä Hilmaa saa puolustaa ja pitäähän koiran (varsinkin Taunon nyt, kun se selkeästi on Hilman yläpuolella) laumastaan huolehtia.
Hilma tulee kuitenkin aina olemaan vähän arka, eli on äärimmäisen hankalaa jos Tauno reagoi sen jokaiseen kiljahdukseen ja jäykistelyyn niin, että menee Hilman ja toisen koiran väliin. Ärisemään Tauno ei ole alkanut Hilman päältä, mutta menee väliin ja käyttäytyy ilmeisesti tosi "isosti", koska Ricoakin alkaa kamalasti mielistelyttää tässä vaiheessa. Se on muuten aika koomisen näköistä, kun tommonen 25 kiloinen mielistelee reilut 6 kiloista ja se pienempi kattoo ihan hölmönä, et mitä sie oikein teet?
Koulutuksella saa kuitenkin asioita hallintaan ja niin saadaan varmasti tämäkin, uskoisin Taunon oppivaisuuden huomioon ottaen tämän ongelman olevan jo historiaa sunnuntai iltapäivänä. Muutaman komennuksen jälkeen Tauno näyttää jo selkeesti tietävän, että mamma ei tykkää siitä, et hän menee Ricon ja Hilman väliin.
Tauno on hyvä johtaja tälle meidän kääkkälaumalle, kuhan valta ei nouse hattuun ja Hilma taas on onnellisempi, kun se voi peilata toisen koiran reaktioita sen sijaan, että olisi itse jostain vastuussa. Taunon johtajuutta siis ehdottomasti vahvistetaan, mutta turhat höpötykset kitketään pois.
Pimeydessä ei kauheasti kuvia saatu, mutta otettiin perinteiset kaverikuvat kuitenkin;
Minusta on myös itsestäni todella mielenkiintoista tutusta elämään ison koiran kanssa tälleen hoitokoiran muodossa. Ricolle ruokaa turpoamaan laittaessani jouduin soittamaan sen omistajalle ja tarkastamaan, etten vaan kuullut sitä annosta väärin. Sen verta paljon sai kaverille lappaa evästä kuppiin. Hilma (hitusen turhan reilu annos neitillä) vs Rico annokset =D
Syönnin jälkeen koirien olisi pitänyt rauhoittua, mutta eivät hirveästi malttaneet. Kokemuksesta onneksi tietää, että huomenna leikkikaverin uutuudenviehätys on jo rapissut ja helpommin maltetaan myös rauhoittua, vaikka leikkiä kyllä riittää varmasti koko viikonlopulle.
Saunasta jouduin kerran poistumaan kesken kaiken, koska kolina alkoi olla hitusen epämääräistä. Rico oli pongannut sohvalta isännän siihen jättämän tietokoneen hiiren ja viskeli sitä innoissaan pitkin seiniä, kuten lelua konsanaan. Isännän vika, mitäs jätti hiiren sohvalle ja toisaalta Ricolle pointsit, koska hiiren vieressä oli myös kaksi kännykkää tarjolla.
Näin kello 23 Taunon ja Ricon leikki näyttää kuin hidastetulta filmiltä, mutta vielä se silti vaan jatkuu. Onneksi omat koirat ja arvatenkin myös Rico rauhoittuvat sitten nukkumaan ,kun rauhoitutaan itsekkin.
Sisältä pari kuvaa, erittäin huonolla laadulla, mutta ei nyt takerruta siihen.
Allaolevaa kuvaa rakastan itse kaikkein eniten. Ricon kanssa kuvassa leikkii siis Hilma, koira, joka vielä n. 1,5 vuotta sitten pelkäsi isoja koiria niin paljon, että alkoi huutaa suoraa huuutoa sellaisen nähdesään. Hilman arkuuteen ja heikkoon hermorakenteeseen kun yhdistettiin vielä pari traumaattista kokemusta isoista koirista, niin tulos oli taattu. Koetan aina minimoida riskit, mutta nämä tilanteet olivat valitettavan odottamattomia. Tämän jälkeen olen ollut vieläkin varovaisempi ja pikkuhiljaa tarjoillut Hilmalle vain ja ainoastaan positiivisia koirakontakteja isoihin koiriin. Esimerkiksi Dobermanni Näppärälle ja tälle mahtavalle Rico miehelle kuuluu iso kiitos Hilman terapiakoirina toimimisesta.
Tämä kuva on siis kaikessa huonolaatuisuudessaan ehdottomasti yksi parhaista. Olen niin onnellinen, että tuo neiti on saanut itselleen rohkeutta ja itseluottamusta toimia myös isojen koirien kanssa.
Ei Hilma nyt vieläkään mikään semmonen ole isojen kanssa, et "jee, painitaan". Mutta se sietää ja mikä tärkeintä, ei pelkää.
Meidän pappakoiran osalta uutiset ovat sitten hitusen huonompia.
Papparainenhan on nyt viettänyt muutamia päiviä Lieksassa ainoan koiran eduista nauttimassa veljeni perheessä. Tänään selvisi, että papparainen tulee lauantai aamuna kotiin ja samantien melkein selvisi sekin, että koiran pissassa oli taas näkynyt verta. Minulle soitettiin heti havainnon jälkeen ja eläinlääkärille toki Rikun olisivat vieneet jo Lieksassakin, mutta apua siitä ei nyt kauheasti olisi ollut, kun koira tutkittava nyt ihan kunnolla läpikotaisin.
Soittelin ensimmäisenä Lieksan eläinlääkärille, että saadaan sinne Rikulle kipulääkettä apteekkiin ja sitten aloin soittelemaan täällä Joensuussa aikoja eläinlääkärille. Virkeä ja iloinen koira kuulemma on ja sen kuuli puhemisessakin, kun olivat Rikun lemppari-ihmistä eli mun veljentyttöä vastaan juuri kävelemässä puhelun aikana eli iloista Rikun jeejeejee- haukkua kuului puhelimen välityksellä.
Papparainen on viimeisen 1,5 kuukauden aikana myös laihtunut, joten nyt on syytä tutkia koira oikein kunnolla.
Lauantai päivystystä täällä on heikosti ja kaupungin eläinklinikan tarjoama päivystys olisi sellaisessa paikassa, jossa ei ole sitten taas tarvittavia laitteita Rikun tutkimiseen. Soitin siis lopulta meidän "luottoeläinlääkärille". Maanantaina viedään pissanäyte viljelyyn ja torstaina päästään verikokeisiin.
Olen äärimmäisen huolissani meidän papan tilanteesta, koska pissatulehdus nyt uusi, laihtumista on ollut ja monella tapaa ongelmat nyt viittaavat maksa tai munuais ongelmiin. Virtsakivet tsekattiin viimeksi, niitä ei ollut. Papparaisella on kuitenkin nyt yli vuoden ajan ollut runsas lääkitys päällä sydänvaivojen takia, joten muiden sisäelimine pettäminen valitettavasti on mahdollista. Mutta ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan, hyvällä tuurillahan Rikulla on vain uusinut tulehdus joka antibiootilla saataisiin hallintaan. Tahtoisin kovin pitää tämän elämäni koiran vielä luonani, keväällä Riku niin tykkäisi köllötellä patiolla auringonpaisteessa. Voitaisko vielä saada yksi kevät.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti