Aktiivisunnuntai

Aamusta koirat herkuttelivat paloitellulla hevosen lihalla. Tauno vetelee tällähetkellä melkoisen miehekkäitä annoksia, Rikunkin annoksia olen suurentanut ja Hilma metsästää hitusen kadoksiin joutuneita kylkiluitaan =)

Aurinkokin innostui aamupäivästä paistamaan, mutta pakkanen pysytteli silti vallan siedettävissä lukemissa. Aamusta tehtiin takapihan lumityöt, koiratkin ihmettelivät menoa. Mukavasti noilla lumitöillä saa hien pintaan, kun tuota pihaakin on paljon enemmän kuin viimetalvena. Kameran uusi putkikin pääsee lopultakin kunnolla oikeuksiinsa, kun valoa on tarpeeksi.

Pappakoira ei viitsinyt takapihalle asti raahautua lumitöiden tekoa seurailemaan, vaan pysytteli vartiopaikallaan sohvalla. Toinen varmaan jo kuvittelee kevään saapuneen, kun aurinkoakin sai jo ottaa.

Lumitöiden jälkeen vähän huokaistiin ja sitten lähdettiin kokeilemaan taas vetohiihtohommeleita. Tyypillistä minun tuuria on se, että lumitöiden aikaan paistoi aurinko ja vetohiihtoharjoitusten jälkeen sää oli tyyni, mutta kas kummaa kun juuri näissä kuvissa lunta tulee taivaantäydeltä ja kuvat on äärimäisen huonoja.
Hilmakin pääsi mukaan, koska edelleen elättelin toiveita sen innostumisesta tähän lajiin.
Ensin koirat lämmittelivät pienellä hihnakävelyllä Back on Track -mantteleiden kera, samalla pääsi pappakoirakin hihnakävelylle. Sitten sukset jalkaan ja menoksi. Latu meillä lähtee aivan tuosta kotitalon nurkalta, eli siinäkin suhteessa tämä harrastus on meille aivan mainio. Ensitalvena sitten päästään toivottavasti täysillä harrastamaan. Isäntä kipitti suoran päähän kuvaamaan ja palkkaamaan.
Hilma alkoikin yllättäen heti alussa vetää tosi hienosti Taunon rinnalla, kunnes sitten vastaantuleva hiihtäjä ilmestyi suoran päähän. Siihen loppui neidin veto sitten, eli vastaantulija oli liian jännittävä.

Tässä sitä lähdettiin tulemaan.......

Ja tässä Hilma näki suoran päässä vastaantulevan hiihtäjän. Lumi vaan pöllysi, kun neiti veti liinat kiinni ja Tauno tietenkin jatkoi matkaa eikä se minunkaan vauhti ihan sekunnissa pysähtynyt.

Odoteltiin sitten, että vastaantulija pääsi meistä ohi ja jatkettiin matkaa. Isäntä oli houkuttelemassa ja Hilma meni tuon pätkän vielä ihan ok.

Taidan nyt kuitenkin päätyä siihen lopputulokseen, että Hilman kanssa unohdetaan tämä(kin) harrastus ja kokeillaan sitten keväällä onnistusko tämä homma sitten juoksemalla eli josko neidin saisi canicrossaamaan kuitenkin. Siinä tietysti on myös vastaantulijoita, mutta niillä ei ole suksia eikä sauvoja. Hilma ei siis tällähetkellä vedä metriäkään ilman lisämotivaatiota (eli isäntää suoran päässä), se kammoksuu edelleen jonkinverran myös noita minun suksia ja kolmannekseen ongelmaksi tulevat vielä nuo vastaantulijat. Hilman liinojen kiinni vetely kesken kovimman menon pahimmassa tapauksessa sitten sotkee Taunonkin oppimista ja toisekseen, ei se koira nyt tuosta varmaan sitten ihan hirveästi nauti kerta on noin takkuista päästä alkuun. Hilman motivointi on tietysti vaikeaa lajissa kuin lajissa ja se ei oikein kykene mihinkään itsenäiseen toimintaa, eli tässä tapauksessa etenemään itsenäisesti käskyllä.
Harmittaa kovasti Hilman puolesta, koska juoksemisesta se kuitenkin tykkää ja näin saataisi kuntoa pidettyä yllä kunnolla myös talvikautena. Pitäisi vaan hyvksyä, että meillä on taloudessa yksi koira vanhuuseläkkeellä ja yksi osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä =)
Onneksi haku-hommelit ja jäljestys Hilmaa jonkinverran kiinnostavat ja niiden pariin päästään palaamaan taas keväällä.

Taunon kanssa otettiin sitten vielä parit spurtit ihan kahdestaan, isäntä ja Hilma seurasivat menoa. Taunolle oli hitusen kova paikka lähteä minun kanssa etenemään poispäin Hilmasta ja isännästä, mutta sain sen kannustettua menemään. Harjoituksen kesto on kokonaisuudessaan vielä lyhyt ja spurtit myös lyhyitä, ettei koira rasitu liikaa ja ilo hommasta katoa.

Kuten kuvista näkyy liikennettä ladulla oli todella paljon. Tauno ei reagoinut vastaantuleviin hiihtäjiin mitenkään. Otin varuilta aina kiinni vetohihnasta ohitustilanteissa, mutta Tauno ei tehnyt elettäkään mennäkseen ihmisten jalkoihin. Ihmisetkin ovat suhtautuneet näihin meidän harjoituksiin melkoisen kivasti, vaikka tämä koira ladulla homma on vähän kiistanalainen. Pieni koira ei kuitenkaan riko latua, minulla on alla sukset, koira ei tee tarpeitaan ladulle ja väistämme muita hiihtäjiä. En koe olevani kovin paha ihminen =)

Aktiivinen sunnuntai ei vielä tähän kuitenkaan loppunut, vaan osallistuimme vielä viimeisillä voimilla Vaarojen jälkijehujen koirakävelypäivään Hammaslahdessa. Hyvää kevyttä ja palauttavaa liikuntaa koirille, sekä ihmisille.

Lenkki ei ollut pitkä, mutta koirille se oli kovin antoisa. Hilman ja Taunon käytös oli 100% priimaa, olen todella ylpeä noista kahdesta. Tauno päästi myös hihnassa koirat iholle ilman mitään vastaväitteitä, vaikka tämän  asian kanssa on välistä ollut vähän ongelmaa.
Lopuksi käytiin vielä koirapuistoilemassa pieni hetki sekalaisen seurakunnan voimin; Kääpiöpinserit, pari laivakoiraa, vihikoira, sekarotuinen keskikokoinen koira ja dobermanni. Hienosti toimi porukka yhteen, vauhtia riitti eikä kenenkään tarvinnut riidellä. Tauno jaksoi vielä painaa isompien perässä täysillä.  Hilma ei nyt niin kauhean otettu ollut tästä koirapuistokeikasta, mutta muut koirat jättivät arkalaisen hienosti rauhaan ja neiti sai siis tarkkailla menoa ihan rauhassa.