Vauhti raksu ja koiravieras

Tänään kävin hakemassa ekan tilaukseni Vauhti-Raksun autolta. Onneksi tuo nyt pysähtyy järkevään aikaan täällä tänävuonna, Kennelrehun autolle joutumiseen tarviis lomapäivän.
Kokeiluluontoisesti tilasin häränhäntiä, lampaan luullista lihaseosta ja kananrasvaa. Tuttuja tuotteita sitten päätyi myös pakettiin, kuten MUSCHilta luullista kalkkunan lihaa, broilerin- sekä possun selkärankoja ja possun kurkkutorvia.

 Tilaus tuntui tosi pieneltä, mutta sitten kun noi kaikki tunki pakastimeen niin tuntuuhan tuota evästä taas olevan hetkeksi, varsinkin kun ei se pakastin tyhjyyttään ammottanut ennestäänkään. Kuvissa ei ole ihan kaikki tuotteet.

Tilauksen pakastamisen jälkeen lähdettiin pienellä hihnakävelylle koko lauman voimin. Tauno lämmitteli BOT-manttelin sisällä lenkin ajan ja sitten otettiinkin alle sukset ja lähdetiin vetohommia taas harjoittelemaan. Tauno eteni todella hienosti ja hiihdettiin paljon tavallista pidempi matka ilman yhtäkään välipysähdystä. Pari kertaa Taunon alkoi tehdä mieli haistelemaan ladun vartta, mutta sain sen eteen-  käskyllä tsempattua jatkamaan matkaa ilman turhaa pysähdystä. Hiihtäessä en siis anna sen haistella, jos menee reunaan haistelutarkoituksessa vedän luokse ja lähetän uudelleen eteen. Aikaa meillä ei mennyt kuin 15-20 min, mutta hieno fiilis saattin aikaan molemmille =) Odotan jo innolla ensitalvea ja pidempiä hiihretkiä Taunon kanssa. Pitäisi ehkä sitten ostaa uudet suksetkin, nyt vielä kelpaa noi vanhat ja kuluneet.

Kuuden jälkeen illalla saatiin sitten Maisa kääpiöpinseripentunen meille kyläilemään. Neiti oli kasvanut reilusti sitten viimekerran, pieni ja pippurinen paketti. Alussa Tauno oli Maisan mielestä vähän pelottava mörssari, mutta pikkuhiljaa leikki alkoi sujumaan yhdessä. Tauno oli toki äärimmäisen innokas, mutta osasi muuten käyttäytyä todella mallikkaasti, samoin Hilma. Todella ylpeä saan noista koirista olla. Lelut ovat yhteistä omaisuutta myös laumaan kuulumattoman kanssa ja yhtään pahaa sanaa ei kumpainenkaan nuoremmista koirista pennulle sanonut. Pappakoira ei kauhesti päässyt mukaan seurusteluun, kun se kuitenkin on tarkka omasta tilastaan ja näinollen ei parasta seuraa vilkkaalle pikku Maisalle.

 Pappakoira katseli menoa sohvalta ja selkeästi katse sanoi; Eikai toi jää meille?

Maisan ollessa lähdössä pappa teki perinteisen temppunsa ja valloitti vieraan pesän. Maisan boksi oli sen verran pieni, että papalla oli tekeminen tuonne ahtautumisessa......ja minun piti rapisutella namirasiaa, että saatiin pappa ulos.Vapaahetoisuus ja ulos kiskominen eivät toimineet, jälkimmäinen johtuen boksin pienuudesta.

Toimelias päivä siis jälleen. Tälläviikolla pidetäänkin treenitaukoa agilitystä, joten saa nähdä mitä sitä huomenna keksitään. Pakkanen taitaa tosin valitettavasit paukkua, siitä me ei tykätä.