Selittämättömät iho-oireet ja loman jatkoa

Maanantaina soittelin ensitöikseni aamulla koirille lääkäriajan kapiepäilyn takia, josta edellisessä postauksessa jo manitsinkin. Pientä ketutusta asian tiimoilta oli ilmassa koko päivän ja tietysti huonoa omaatuntoa siitä, että jos on tartutettu koirakavereita.

Päivä oli sateinen ja pysyteltiin pääasiassa ihan kotosalla. Pienet hihnalenkit ja sitten sisätreeniä.

Upille kapulan nostamisharjoituksia naksuttimen kanssa. Leuat aukeaa kapulan ympärille jo todella hyvin ja pari pientä nostoa saatiin aikaan. Tätä pitää selkeästi treenata kotona niin pitkälle, että saadaan nosto kuntoon ja siirtää sitten vasta ulos. 

Upille lisäksi vähän isto-seiso-maahan vaihtelua kaukona sekä piilopaikkamakuun alkeita. 

Harjoiteltiin erillisenä myös sitä, että kun koira makaa maassa tulen itse viereen ja nostan koiran käskyllä vierelle istumaan. Tämä on vähän vaikiaa Upillekkin, sillä jos tulen reippaasti siihen vierelle pyrkii nousemaan. Hyvä kotitreenikohde siis tuokin.

Tauno treenasi kapulan pitämistä ja käteen tuomista. Taunon kanssa tässä on onneksi edistytty ja pitäminenkin sujuu jo aika kivasti.

Taunolle lisäksi myös piilopaikkamakuun alkeita ja kaukokäskyjä.

 

Illalla tehtiin vielä reilun tunnin vapaalenkki metsässä ja soramontuilla vesisateessa. Sateesta johtuen vain pari surkeaa kännykkäräpsyä.

Tiistaina lähdettiin sitten treenailemaan, lenkkeilemään ja canicrossailemaan Repokalliolle. 

Fiilis oli edelleen aikalailla kiukkuinen ja pelonsekainen, mutta liikkuminen ja treeni toki piristivät mieltä. 

Ensin käveltiin reilun kilometrin lenkki koko porukan kanssa ja sen jälkeen pojat pääsivät kumpainenkin treenaamaan kaksi settiä. Taunolle noutoliikettä ihan jo vähän oikeaoppisen näköisesti ja aika kivasti se toimii, vaikka vielä on paljon hiottavaa. Lisäksi seuraamista, muutama liikkeestä seisominen ja pari luoksetuloa.

Upille otin seuraamista, luoksetuloja ja erikseen lyhyellä matkalla sivulle tuloja. Upi meinaa sivulle tullessa efektoida liikkeen pienellä pompulla. Lisäksi pienenpieni paikkamakuu (ei ole kääkän makailukelit). 

Treenin jälkeen Hilma jäi autoon ja poikien kanssa juosta jolkoteltiin semmoinen 5 kilometriä. Välistä jouduin pikkuisen kävelemään, liekkö vielä viikonloppu vaatii veroaan.

Juoksulenkin jälkeen vielä Hilma mukaan ja 4 kilsan lenkki koko porukalle. Hyvä myö, mittariin tuli 10 kilsa =)

Keskiviikkona sitten suunnattiin kauhunsekaisin tuntein eläinlääkärin vastaanotolle aamulenkin kautta. Upi lähti kyytiä ottamaan, kun eipä tuossa (onneksi) ollut mitään tutkittavaa. Sama lääkäri hoito Riku-pappaa viime kesänä ja tykkäsin silloin kyllä lääkäristä. 

Tuloksena tuli tämmöinen lausunto.

Taunon raapenäytteissä ei siis näkynyt mitään ja Hilmalta löytyi sikaripunkkeja jonkinverran, ylläoleva teksti siltäosin hämäävä. Jos oikein ymmärsin määrä ei ollut mitenkään erityisen suuri eli saattoi olla normaaliakin kantaa, jota vaan nyt näytteeseen sattui reilummin. Hilman sikaripunkit jäivät kuitenkin ainoaksi löydökseksi, vaikka Taunosta otettiin useammasta kohdasta raapenäytettä. Kapia on kait aika vaikea diagnosoida raapenäytteestä, koska kapipunkkeja on vaikea saada sattumaan näytteeseen. Verikoetta lääkäri ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena enkä sitä nyt sitten tajunnut vaatiakkaan. Kuten tekstissä lukeekin, eläinlääkäri ei pitänyt kapia todennäköisenä laikkujen aiheuttajana, mutta ei tietysti kahden aikuisen ja erisukuisen koiran sikaripunkkiin sairastumistakaan sen enempää. 

Mitään ei siis diagnosoitu eikä mitään suljettu varmuudella pois, joten pari viikkoa ollaan tapaamatta muita koiria ja poissa treeneistä. Tukihoidoksi tuli vielä sellaista sieni infektioiden hoitoon tarkoitettua shampoota. Muuten  jokainen sai siis ampullin Strongholdia ja Hilma & Tauno vielä antibioottikuurit lisäksi. Pitää nyt katsella lähteekö laikut paranemaan ja pyytää mahdollisesti vielä puhelimitse tehoste tuohon Strongholdiin, vähän jäi vaivaamaan, kun saattiin vain yhdet ampullit.

Tässä vielä vähän huonoja kuvia noista koirien laikuista, Taunon tilanne on ehkä kuvia pahempi ja Hilman taas ei niinkään. Upi on täysin oireeton. Osa laikuista näyttää vähän pahemmalta kuin ovat, koska niistä on otettu raapenäytteitä tänään.

Tauno.

Pahimmat laikut ovat suupielessä ja tuossa korvan vieressä. Myös tuon samanpuolen silmän alta on vähän lähtenyt karvaa, toisellapuolella päätä ei mitään. Korvan viereen tullut laikku oli myös ensimmäinen. Laikku oli ensin vain pieni piste, joka näytti vähän ärtyneeltä hyttysen puremalta tai siltä, että koira olisi johonkin vähän terävään päänsä tökännyt.

Pikkuhiljaa laikkuja on tullut muuallekkin kroppaan. Ensin tuli rintaan ja lopulta viimeviikon aikana tuonne selkäänkin.

Ja Hilma. Hilmalla on vain kolme laikkua ja ne ilmestyivät vasta viimeviikon loppupuolella. Yksi laikku on tuossa keskellä päänähkaa.

Toinen selässä.

Ja kolmas kaulassa.

Varmuudenvuoksi pyykkäsin ja saunotin kuitenkin kaikki meidän koirien ulottuvilla olevat tekstiilit sohvaa lukuunottamatta keskiviikon siivouken yhteydessä ja tein käsittelyn myös autohäkkien peitoille.

Toivotaan nyt, että laikut rupeaisivat näillä hoidoilla paranemaan ja että kyse ei tosiaan ollut kapista tai mistään tarttuvasta. Ei se sikaripunkkikaan tietysti kiva ole, mutta enemmin se kuin kapi. 

Päivä meni aikapitkälle siivoillessa, mutta illalla tehtiin rauhallinen (tai no rauhallinen ja rauhallinen, mutta hidas) 1,5 tunnin lenkki, jonka aikana matkaa taittui vaivaiset 5 km. Kuljeskeltiin metsäpoluilla ja Upi sai siellä mennä vapaana sekä sitten ihan pyöräteitä pitkin. Juoksunarttuja oli ollut liikenteessä ja kyllä meni pojilta pasmat sekaisin. Pitäisi varmaan enemmän lenkkeillä noissa tavan hihnoissa....tai sitten tämä nyt vaan tosiaan johtui noista hajuista.Upikin selkeästi taitaa jo hyvinkin selvästi tiedostaa olevansa uros....ja Taunon kohdallahan tämä on ollutkin jo vallan selvää hyvinkin nuoresta lähtien. Huoh, mutta pojat on poikia.

Kotonakin meno oli aika kaoottista ja vauhtia riitti lenkin päälle. 

Video illan takapiharallista;