Karanteenilaisten elämää

Tai no eihän me nyt oikeesti missään karanteenissa olla, mutta pari viikkoa ollaan tapaamatta muita koiria tai menemättä yleisiin treeneihin, varmuuden vuoksi.

Torstaina suuntasin pienen aamulenkin kautta tokoilemaan ja lenkkeilemään koirien kanssa Repokalliolle. Paikka on lähellä, parkkiksella on hyvä ottaa toko treeniä ja sitten pääsee samalla kertaa kivasti juoksulenkille.

Taunolla ja Upilla oli molemmilla treenissä seuraamiset tai tarkemmin nimenomaan ne seuraamaan lähdöt, jolloin kontaktit meinaavat helposti hetkeksi tipahtaa molemmilta. Mietiskelin jo vähän homman kokonaan uudelleen rakentamista käskyn osalta, kun tuntuu aina välistä olevan niin tahmeata. Upi teki lopuksi vielä hienon paikkamakuu harjoituksen.

Upi tuntuu löytäneen sisäisen uroksensa oikein kunnolla, nenä nimittäin kävi siihen malliin eilisen juoksunartun hajujen suuntaan välillä, että melkein meinasi rueta hermoa kiristelemään emännällä.

Treenin jälkeen sitten otin kaikki koirat mukaan canicrossing lenkkiä varten. Hilmahan päätti jonkinaikaa sitten, että canicrossing ja Repokallio lenkki ovat hirveän paha asia eikä suostunut enää juoksemaan. Olen nyt muutamia kertoja kiertäyt lenkin Hilman kanssa kävellen ja hyvin on kulkenut ihan pienät jumittelua lukuunottamatta. Nyt sitten lähdettiin kiertämään eri suuntaan kuin tavallisesti, mutta tällä ei ollut vaikutusta, neiti teki jumit. En kuitenkaan antanut periksi vaan nappasin neidin kainaloon ja kokeilin aina tietyin väliajoin lähtisikkö se juoksemaan. Hilmahan on siis tykännyt canicrossaamisesta ihan älyttömästi, mutta joku asia on nyt saanut sen paineistumaan tai ahdistumaan minkä se taas yhdistää tähän hommaan. Kuljettiin kävellen semmoinen parisen kilometriä ja lopulta neiti lähti etenemään. Ensin se juoksi pitkän matkaa sivulla ja lopulta sitten vapautui kuin silmissä ja kiisi poikien kanssa minun edellä. Juoksin vielä noin kilometrin menosuuntaan ja pyörähdin sitten takaisinpäin. Tämä muutos suunnassa ei aiheuttanut ongelmaa, mutta tahdoin neidin ensin menevän aivan täysillä alkuperäiseen suuntaan ennenkuin käännyin. Kolmisen kilometriä neiti sitten painoi autollepäin aivan täysillä. En tiedä, mutta tuntuu, että tämä saattoi olla läpimurtolenkki. Onneksi näin lomalla on aikaa hoitaa noita tuon neidin outoja aivoituksia, arkena kun ei aina ehdi panostaa tämmöisiin aikavieviin juttuihin tarpeeksi.

Iltasella oli vielä tarkoitus mennä metsään, mutta sade ja se, ettei Stronghold hoidosta ollut vielä kahta vuorokautta (kastumisen välttäminen) pilasivat moiset aikeet. Normaali iltalenkki siis ihan vain hihnojen jatkoina.

Perjantaina käytin ensin lauman yhteisellä aamukävelyllä ja sitten lähdettiin Upin kanssa kahdestaan katsastamaan keskustan vilinää. Käveltiin ison ja vilkasliikenteisen sillan kautta keskustaan, kierreltiin siellä ja pysähdyttiin terassilla siiderille ennen kotimatkaa. Yhteensä taitettiin semmoinen 8-9 km matkaa ja minä sain kengistä mahtavat rakot kantapäihin, kun eihän sitä kaupungille ihan normilenkkareissa viitsinyt lähteä. Mennessä Upi oli selkeästi vähän rauhallisempi, niin vähän tulee liikuttua ilman laumaa, mutta kotimatkalla se ei enää näyttänyt muistavankaan, että hänellä mitään laumaa edes on. Terassilla Upi kävi reippaasti pötkölleen maahan, mitäpä sitä turhaan itseään rasittamaan. Ehkä mä vaan sit kuvittelen, että tälleen kesäaikaan nämä on päässyt metsittymään, kun paljon liikutaan metsissä ja lenkkipoluilla, missä sitä muuta porukkaa ei tietysti merkittävästi vastaan tule.

Iltasella sitten suunnattiin vielä kunnon metsä/monttu lenkille koko lauman voimin, vaikka Upilla varmasti liikuntakiintiö oli jo vallan täynnä. Melkein puolitoistatuntia täyttä tykitystä.

Ja jälleen näämme myös emännän villiintyneenä rinteillä.

Lenkin jälkeen pesin Hilman ja Taunon keskiviikkona eläinklinikalta ostamallamme erikoishampoolla ja kauhusta kankeana vahdin sitten, etteivät vaan nuole itseään märkinä jne, kun shampoon ohjeissa näin sanottiin.

Strongholdien antamiseta on nyt reilut 2 vuorokautta eikä koirissa näy lisääntynyttä rapsuttelua ainakaan vielä, mikä siis viittaisi niihin kapipunkkeihin, mutta seuraillaan ja ihmetellään.