Rokki viikonloppu ja ankea paluu arkeen

Joensuussa vietettiin viikonloppuna kesän vauhdikkainta viikonloppua, kun Ilosaarirock pyörähti perjantaina käyntiin.

Koirien piti alunperin mennä hoitoon, mutta koska iho-ongelmien laadusta ei ole täyttä varmuutta ystäväni ei ymmärrettävästi uskaltanut ottaa koiria hoitoon oman laumansa sekaan.

Perjantaina käytiin uittamassa ja juoksuttamassa koiria melkein parituntinen ja illalla suunnattiin sitten katselemaan keikkoja Sulo-klubille.

Koirien hoitopaikan puuttumisen takia lauantai oli vähän haasteellisempi päivä koirien ja rokkailun yhdistämisessä, kun ensimmäinen keikka alkoi jo klo 13.00. Aamulla koirat söivät aamuruokansa aktivointipalloista takapihalla, kävivät kunnon kävelyllä ja jäivät sitten tyhjentämäään kongeja kotiin. Kuuden maissa pyörähdettiin sitten kyydillä kotona lenkittämässä koirat ja ruuat olin jäädyttänyt kongien sisään. Tyytyväiset koirat meitä täällä sitten yöllä yhden jälkeen kotiutuessamme odottelivat, tulipahan kunnon lepopäivä lauantaista ainakin laumalle.

Sunnuntai sujui rauhallisissa tunnelmissa kotosalla, mutta illasta koirat pääsivät sitten oikein kunnolla irroittelemaan tunnin metsälenkin muodossa. Päivä oli älyttömän helteinen ja vielä illastakin meinasi kielet roikkua polvissa, mutta onneksi viilennyslammikot eivät vielä olleet tuoltakaan metsäreitiltä ihan kuivuneet kokonaan pois.

Maanantaina palasin sitten kunnolla arkeen, kun minun kesälomani päättyi. Kyllä aikapaljon masensi aamukahvia juodessa, mutta tämmösiähän ne nuo lomat tuppaa olemaan, ne myös loppuvat.

Töistä kotiin ajellessa auton lämpömittari näytti +30 astetta ja aurinko paahtoi täydeltä terältä. Rauhallista takapihailua ja manikyyrit koirille sekä lopulta sitten illalla kahdeksan jälkeen ulkoilemaan viilenneeseen iltaan. Kilsan lenkki kävellen ja sitten molemmille pojille toko treenit. Tauno teki ihan kivasti, mutta vähän laimeasti. Seuraamisten kanssa ollaan nyt todellisen ongelman äärellä, kun kontakti tulee niin piiiiiirun hitaasti ja alussa meinaa myös jäädä taakse. Myös perusasentoihin hakeutumisessa oli jotain häikkää. Täydellisen luoksetulon jätkä teki ja välistä ongelmana olleessa liikkeestä maahan menossa oli tälläkertaa suoraan ennakointia haluttomuuden sijaan. Ota tuosta sitten selevä. Upi oli pienimuotoisen treenitauon seurauksena aivan liekeissä, hienoakin hienompaa ja todella intensiivistä seuraamista, ai että. Noh, maahanmenot olivat sitten taas hidastuneet, että kaikkeahan ei voi saada. Hyvät luoksetulot ja paikkamakuu kovassa häiriössä, vallan kivasti toimi.

Treenin jälkeen tehtiin vielä 4 km canicrossing lenkki mäkiä ylös ja alas jolkotellen. Hilma ei ottanut osaa, kun ei minulla ollut aikaa sen kanssa neuvotella. Harmittaa todella paljon, että en saa siltä tuota lukkoa pois mielestä.