29.4.2014

Treeniä, koirakamuja ja lekurikeikka

Maanantaina aloitettiin viikko mitenkäs muutenkaan kuin aktiivisesti toko-treenin ja metsälenkkeilyn merkeissä. Treeni ja lenkkikavereiksi saatiin Siina ja saksalaiset.
Tokokuvista kiitos Siina J.

Taunolle hyppyä. Hyppuy oli yllättävän mieluisa ja jopa ilman alustaa sain Taunon lähtemään hyppäämään. Ehkäpä palkkaneuvotteluissa näkyy valoa tunnelin päässä?





Jääviä liikkeitä ja molemmat (seiso ja maahan) menivät todella hyvin.





Muutamia seuruupätkiä ja käännöksiä sekä Siinan iloisessa opastuksessa kokeiltiin myös BH-kokeen jääviä eikä Taunolla kauheasti ongelmaa niissä ollut. Eteen tuloahan me ei olla Taunon kanssa oikeastaan treenattu eli sitä pitäs tehdä. Ja mun pitäs varmaan aikapaljon treenata sitä et samaan aikaan lasket askeleita ja ohjaat koiraa, takuuvarma sekoilun paikka. Lyhyt paikkamakuu myös ja Tauno nousi useita kertoja. Jos ei tekis samaa hallissa veikkaisin kylmää maata, mutta nyt kyse on jostain muusta. Ehkä vaan koetetaan nyt kesän aikana rakennella uudestaan tuo homma, että alkais toimimaan. Seuraaminenhan Taunolla ei ole kovinkaan tiivistä eikä siitä varmaan enää kovin tiivistä saada rakennettuakaan, mutta kaikkea ei voi saada ja Tauno on kuitenkin minun ensimmäinen aktiivisesti treenattu toko-koira eli ihan kaikkea en osannut tehdä oikein enkä varmaan osaa jatkossakaan.

Upille kans hyppyä. Pelkälle alustalle lähteminen oli vielä vähän niin ja näin, mutta kun Siina houkutteli alustan luona niin hienosti lähti pikkumies käskyllä hyppyä suorittamaan....ja välistä ilman käskyäkin, mutta siitä ei liksaa tietenkään tullut.





Lisäksi seuraamista, jäävien harjoittelua, maahan menoja, luoksetulo ja liikkeiden vaihtelua. Siina neuvoi, että parempi kaukokäskyjä ajatellen opettaa Upi pitämään etupää paikallaan takapään siaan istu-maahan vaihtelussa, näyttää nätimmältä. Me kuunneltiin Upin kanssa "koutsia" tarkasti ja testattiin heti, että toimiihan se niinkin.





Treenien jälkeen hurautettiin vielä lenkkeilemään Siinan tiluksille kokoonpanolla kääkät sekä Mora & Demi sakemannit. Upi joutui paimennettavaksi ja tippui puroon, mutta molemmista järkytyksistä pikkumies palautui heti.





Tauno tutustuu L:llä kaniin. 


Tiistaina sitten meille oli varattu aika Tohtori Kontun vastaanotolle, että saatiin nykäistyä Upin itsepäisesti suuhun juuttunut viimeinen maitokulmahammas pois.



Nukutuskeikkahan se oli eli ilta meni sitten vähän ihmetellessä. Aikuiset koirat viettivät ansaitun lepopäivän ja Upi sai heräillä rauhassa takapiha ulkoilun voimalla. Iltakävelylle pikkumies jo jaksoi.
Me saatiin siivottua koti, että huomenna päästään juhlistamaan vappua metsälenkin jäljeen.

27.4.2014

Täydellinen viikonloppu - jokaiselle jotakin ja vähän päälle

Lauantai aamuna saatiin ensin isännän vahemmat vierailulle ja sitten suunnattiin treenaamaan ja lenkkeilemään, mitäpäs muutakaan.
Tauno treenaili seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja ja otti yhden paikkamakuun 2 minuuttia. Pikkuisen alhaiselle vireellä teki hommia, mutta teki kuitenkin. Upin kanssa treenattiin jääviä liikkeitä, seuraamista, luoksetuloja ja paikkamakuuta.

Tauno seuraa.








Upille luoksetuloja.





Samaten Taunolle.


Tauno saatiin ihan poseeraamaankin, kerrankin.


Upi ja paikkamakuu.



Ja välissä emäntä rutistaa ihan ruttuun.


Upin seuraamista videolla.




 Treenin jälkeen sitten metsään.
Ensin koko lauma vapaaksi kirmaamaan, ilo olikin ylimmillään.









Vähän tehoja lenkkiin taakanvedosta. Hilmalle meinas jo tulla ihan hiki.





Tauno suorastaan hymyili taakkaa vedellessään.






 Ja loppulenkki vielä sitten koko porukka vapaana.
Taakanvetotreenit on tarkoitus jatkossa pääasiassa yhdistää näihin metsälenkkeihin ajankäytön takia ja muutenkin. Tietää ainakin varmasti, että koira on lämmitellyt ja jäähdytellyt tarpeeksi kun saa ennen ja jälkeen taakkailun juosta vapaana.


Pojat poseeraa, Upikin jo pysyy paikallaan myös lenkin lomassa eikä vaan kentällä/hallilla. Edistystä.


Sunnuntai olikin sitten yhtä treeniä. Aamu aloitettiin kuitenkin rauhallisella kotoilulla ja köllöttelyllä auringossa takapihalla.
Taunollahan on ollut jo jonkinaikaa kokeilussa tuo sitruunapanta takapihalla haukkumisen estämiseen. Tauno ei räkytä huvikseen vaan vartioi ja ilmoittaa lähinnä ohimenevällä pyörätiellä kulkevat koirat. Noh, ei hälyytä enää eli meillä toimi. Määrältään häiritsevää Taunon haukkuminen ei ole ollut, mutta periaateesta näin rivitalossa halusin kitkeä tuonkin vähäisen pois eikä sitten turhaan opi Upikaan ääntä pihalla käyttämään.



Päivän äksönit alkoivat sitten Upin näyttelytreeneillä. Hallissa oli jälleen paljon porukkaa, mutta hienosti pikkumies liikkui ja asettui seisomaan. Käsittely pöydällä sujui hyvin ja käsittelijä sai vilkaistua myös pikkumiehen hampaat todella hienosti. 

Seuraavana ajettiin Onttolan pelastuskoiraradalle ottamaan vähän peko-treeniä Hilman kanssa. Sen verran ajoissa jouduttiin paikalle, että ehdittiin tehdä pieni lenkki lauman kanssa ampumaradan pauketta kuunnellen. Minä säpsähtelin paukahduksia porukasta eniten, joten ei nämä nyt kauhean paukkuarkoja taida olla kukaan, edes Hilma.


Treenikavereita odotellessa ehdin myös käydä Upin kanssa vähän ketteryystelineitä katselemassa ja raunioiden muille telineillä kiipeilemässä. 



Heiluva lankku oli Upin mielestä vallan jees.



 Hilmakin kävi vähän telineitä muistelemassa ja hienosti meni metalliputki, tikapuut ja heiluva lankku.

Muiden saavuttua minä toimin ensin maalimiehenä Siinan ja Nooran koiruuksille ja sitten Hilma pääsi etsimään kolme eri ukkoa.

Iloinen maalimies ja holsku Nemo.

Kuva; Noora V
 Neiti työskenteli todella hienosti eikä haihatellut yhtään. Ensimmäinen ukko oli betonilaatan alla, toinen tunnelissa ja kolmas roskiksessa. Hilma ihan tunkeutui roskiksen sisään, kun maalimies ei älähtelyllä ruennut roskiksesta ulos tulemaan. Mahtava juttu, että pääsi neitikin kunnolla tekemään töitä pitkästä aikaa.

Seuraavana etappina sitten Pärnävaara ja agilityn alkeisporukan ohjaaminen sekä omat agilitytreenit.
Taunon kanssa tehtiin pieniä motivoivia pätkiä, putkiin irtoamista, muutamat kepit ja löydettiin jostakin ihme syystä puomi boikottiin -vaihe. Mitähän lie tapahtunut Taunon nupissa, kun viime sunnuntaina kuintekin puomi oli vallan ok, myös ensimmäisen kisaradan rämähdyskeinun jälkeen. Keinu sitäpaitsi oli enemmän ok kuin se puomi, että jos rämähdyskeinulla olisi jotain tekemistä asian kanssa luulisi sen olevan vielä enemmän boikotissa. Tuntemattomat ovat välillä kääpiöpinserin mielenliikkeet. Puomi kuitenkin saattin menemään ja samaten keinu, joten eiköhän se taas tästä.
Kepeille hakemista vähän haastavammasta kulmasta ja pakkaus heti keppien jälkeen alustalta.
Upi kävi muutaman kerran putken suorittamassa ja hienosti se jo menee mutkallakin olevaan putkeen, vaikka hyvin yksittäisiä on nämä putkeen tutustumiskerrat olleet.

Treenien jälkeen vielä 5 km lenkki Hilma ja Tauno flekeissä sekä Upi vapaana. 

Ei oo kääkkiä paljon näkyny kotiintulon jälkeen.