Maanantaina töiden jälkeen ajattelin lopultakin toteuttaa pitkään "to do" -listalla olleen homman eli lähteä käymään Upin kanssa keskustassa.
Hienosti pikkumies käpytteli häntä pystyssä reippaasti vähän vilkkaammillakin kulmilla. Enemmänkin olisin olettanut pikkumiehen jännittävän, kun kuitenkin vähän laiskasti on vilkkaammilla paikoilla käyty liikuskelemassa ja lauman turvakin jäi kotiin.
Mahtavuutta.
Upi ja emäntä Joensuun torilla.
Autolle tultaessa parkkipaikalla autojen välissä katukivetyksen reunalla istui ihminen. Tällä Upin piti vähän haukahtaa ja ihan niskakarvoja nostella. Käveltiin sitten muutama kierros siinä edessä ja rauhoiteltiin pikkumies, istuja saattoi katsoa, että hullu akka koiransa kanssa liikenteessä =D
Upin citylenkin jälkeen käytiin vielä Hilman ja Taunon kanssa canicrossaamassa 6 km lenkki.
Vähän arvelutti, että miten migreeni/laiskimusviikon jälkeen homma kulkee, mutta kyllä se kulki.
Iltaruuaksi hirvenluut.
Hilman ruokavaliota on pikkuhiljaa haimatulehduksen jäljiltä monipuolistettu ja tämä oli ensimmäinen tämmöinen tuhdimpi luu. Tähän asti neiti on saanut järsittävinä lähinnä broilerin siipiä- ja kauloja. Puuro on edelleen mukana ruokavaliossa ja sen pois jättäminen kyllä jännittää, koska Hilman närästysoireilu on erikoisruokavalion myötä kadonnut eli olen uskaltanut päätellä, että haima oireili jo kauan ennen tilanteen akuutiksi muuttumista aiheuttaen kyseiset vaarattomiksi luullut oireet. Erityisen rasvaisia lihoja tai öljyjä Hilma ei varmaan tule saamaan enää koskaan, mutta esim. lohta uskalsin nyt puuron sekaan kokeilla, koska se olisi kuitenkin tärkeä ja terveellinen osa ruokavaliota.
Tiistaina töiden jälkeen saatiin Maisa-kääkkä omistajineen meille kyläilemään. Mentiin lauman kanssa pihalle vastaan, tehtiin pieni lenkki ja sitten tultiin takapihalle rallaamaan. Upi ihastui Maisaan ensi silmäyksellä ja Taunolla leiskui vanha lempi. Hilma tykkäsi neutraalisti ja osallistui leikkiin omalla oudolla tavallaan. Ei kuitenkaan mitään sikailua Taunonkaan puolelta, vain sivistynyttä flirttiä.
Illalla käytiin sitten vielä tunti lenkkeilemässä pimeässä metsässä. Tauno ja Hilma saivat jonkun superhajun ja kilometrejä kertyi sitten varmaan ihan reilummin. Upilla ei ole onneksi vielä ollut havaittavissa minkäänlaista riistaviettiä eikä myöskään kertaakaan ole käynyt niin, etteikö olisi luoksetulo käskyä kuunnellut.
Keskiviikkona Upi oli vähän remontuinut seinää vasten nostettuna ollutta koirahuoneen ylimääräistä petiä enemmän silmäänsä miellyttäväksi. Kuvauksen ajaksi itse syyllinenkin tuli ihastelemaan aikaansaannostaan.
Upi pääsi sitten lenkille isännän kanssa ja me käytiin 6,8 kilometriä juosta jolkottelemassa aikuisten kanssa. Juoksemaan lähtiessä aina emäntää hymyilyttää, lenkillä sitten enemmänkin irvistyttää. Jotenkin tuo viikon tauko migreeniepisodin takia romahdutti juoksukuntoa, mutta tästä sitä noustaan.
Siivouksen ajan koirat aktivoivat itse itseään takapihalla aktivointipallojen parissa.
Ennen iltakävelyä vielä jokaiselle jotakin.
Hilma pääsi jumppaamaan oikein kunnon session tasapainotyyllään. Olen fysioterapeutin neuvojen mukaan nyt myös varovasti venytellyt neitiä sekä hieronut noita isompia lihasryhmiä jumppaamisen jälkeen. Hyvin neiti mun murjomista ainakin kuuntelee, että ei siihen taida ainakaan sattua. Toiveissa olisi saada neidin lihaskunto entiselleen (joulun jälkeen pitkittynyt sairastelu vei massan) ja myös jumimisoireet minimoitua.
Upi sai sitten katsella taas kapulaa. Kapulan luona pitää pysyä ja osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan, sitten tulee vasta naksautus ja palkka. Pari kertaa Upi myös avasi leuat kapulan ympärille, tosin olin ehkä vähän makua sivellyt siihen kohtaan mihin kuuluisi tarttua. Kouluttajan vinkit kuitenkin pitivät kutinsa, että tosiaan ensin pidennetään aikaa kapulan luona ja sitten aletaan odottaa leukojen aukenemista. Lisäki perusasennon vahvistelua, paikallaan pysymistä maassa (pääsen jo metrin päähän) ja hampaiden katselua. Maahanmenon kohdalla lähdin katsomaan tarjoaako liikkeen. Laitoin Upin istumaan eteeni ja annoin käskyn. Muutaman kerran muistuttelin ohjaamalla koiran käsiavulla maahan ja sitten se tuli, maahameno itse tarjottuna minun seisoessa. Ihana pikkumies!
Taunolle kapulan nostamista. Kouluttajan vinkkien mukaan on nyt edetty tässäkin eli menen sivuttain enkä tuijota Taunoa. Kapula nousee, kapula pysyy ja kapulan kanssa ei tarvitse karata. WOW! Sain muutamia palkkauksia siten, ettei Tauno edes ehtinyt pudottaa kapulaa vaan sain vaihdettua sen namiin. Lisäksi vielä muutamia liikkeestä maahamenoja, toimii ja sitten liikkeestä seiso. Seiso käskyä ja liikettä pitää selkeästi nyt vahvistaa, herkästi tarjoaa istumaan menon seisomisen sijaan.
Näistä iltatreeneistä jäi kyl mahtava treeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti