Torstaina se sitten iski, kevätflunssa nimittäin. Olin kuitenkin päivän töissä, koska olo oli vielä siedettävä. Iltapäivällä teki mieli heittää ketarat oikosena sohvalle, mutta lähdin kuitenkin sitten pyörälenkille ajatelleen, että jos olen perjantaina oikeasti sairas saavat aikuiset vielä kunnon liikutuksen tänään. Isäntä toki lenkittää, mutta hihnalenkkejä.
Repokalliolla mäkisessä maastossa mentiin ja lisälenkki sitten vielä päälle, yhteensä matkaa 6,5 km. Hengästyihän tuossakin vähän, mutta juoksijaksi minusta ei ollut. Selkeästi jotkut korkeammat voimat vastustaa mun juoksuharrastusta, kun aina on jotain.
Lenkin jälkeen perus hepulointia takapihalla.
Iltasella sitten vielä tokoon. Taunolle ensin luoksepäästävyys, joka meni kohtuullisen hyvin. Luoksepäästävähän Tauno on täysin, mutta välistä meinaa vähän sen vieressä pysymisen kanssa olla ongelmaa, kun ihminen lähetyy. Sitten paikkamakuu. Tauno ei pysynyt alkuunkaan maassa. Syytin rivissä vieressä riehunutta belggaria (liika häiriö), mutta makaukset eivät meinanneet sujua, vaikka kokeilin rauhallisemmassa tilanteessa myöhemmin. Pari viikkoa sittenhän Tauno suoriutui erittäin vaativista paikkamakuista, joten taitokysymys tämä kait nyt ei ollut. Pitää nyt seurailla, liekkö jätkä mennyt jumiin pääsiäisen riennoista? BOT-kuuri nyt ainakin aloitetaan, että saa lihakset huoltoa. En tiedä pitäisikö sitä hieronta aikaakin varailla ennen seuraavia agilitykisoja tuohon toukokuulle.
Lisäksi Taunolle kaukojen kokeilua ja eihän ne vielä kovin vahvasti mene. Kouluttaja suositteli kuitenkin niitä treenaamana ja erityisesti sitä, että koiralla jäisi lihasmuistiin nuo liikkeet. Treeniä treeniä ja vieläkerran treeniä siis jatkossa. Muutapa ei sitten kauheasti ehdittykään paikkamakuun kanssa taistelun lisäksi, halusin kuitenkin onnistuneen suorituksen ilman, että lasken kriteeriä ihan kauheasti. Koira kuitenkin osaa tuon.
Sitten hommiin Upi. Upille perusasentoa ja rauhoittuista ensin. Sitten jäävien rakentelua eli pysäytyksiä seisomaan, istumaan ja maahan. Hyvin jätkä teki hommeleita. Vähän jumppaa liikkeiden vaihteluiden kanssa ja pari seuraamispätkää. Lopuksi vielä kouluttajan avulla luoksepäästävyyttä. Kouluttaja tuli ensin lähelle ja koira sai ottaa kontaktin kouluttajaan. Upi meni luokse ja nuuskutteli. Sitten tiukennettiin kriteeriä (ja minä suoristin selän, hitsi ku se onkin niin vaikeaa) ja kouluttaja tuli lähelle koiran ollessa perusasennossa. Upi ei ollut millänsäkään, vaikka kouluttaja jopa kosketti ja istui komiasti perusasennossa. Tokihan se välistä pomppii ja noin, mutta silti tämä oli ehdottomasti päivän paras ja onnistunein osio.
Perjantaina hurautettiin Sannan ja faaraoiden luo lenkkeilemään. Mukana menossa Olga pentu ja vähän aikuisempi Rudolf herra. Rudolf tosin joutui kirmailemaan fleksin jatkona, kun riista meinaa viedä mukanaan. Jännä oli seurata,että silloin kun tuolla ihan rotutyypillisesti riistaviettisellä koiralla alkoi kierrokset nousta metsää kohti sama tapahtui myös Taunolla.
Upilla ja Olgalla sujui leikki jo todella hyvin eikä Upi enää ollenkaan pitänyt outona Olgan välistä vähän rajuakin leikkityyliä.
Lenkin alussa Taunon piti käydä vähän Rudolffilta kysäisemässä et haluutkos jätkä ottaa matsia, mutta hienosti Tauno lähti käskyllä pois tilanteesta ja pysyi sen jälkeen etäällä Rudolffista.
Todella ylpeä molemmista pojista. Hilmahan siis keskittyi vaan juoksemiseen, mitä sitä turhia olemaan sosiaalinen.
Puitteetkin lenkkeilyyn olivat mitä mahtavimmat.
Olga halusi ehdottomasti taluttaa isoveikkaa ja Upi kannusti toki vieressä.
Tauno ja Hilma kävivät taas pitkällä lenkillä keskenään metsässä juoksemassa, Tauno vielä pidemmällä. Väsynyt, läähättävä ja selvästi juossut koira kuitenkin palasi luokseni metsästä eli riski kannatti taas kerran ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti