27.4.2014

Täydellinen viikonloppu - jokaiselle jotakin ja vähän päälle

Lauantai aamuna saatiin ensin isännän vahemmat vierailulle ja sitten suunnattiin treenaamaan ja lenkkeilemään, mitäpäs muutakaan.
Tauno treenaili seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja ja otti yhden paikkamakuun 2 minuuttia. Pikkuisen alhaiselle vireellä teki hommia, mutta teki kuitenkin. Upin kanssa treenattiin jääviä liikkeitä, seuraamista, luoksetuloja ja paikkamakuuta.

Tauno seuraa.








Upille luoksetuloja.





Samaten Taunolle.


Tauno saatiin ihan poseeraamaankin, kerrankin.


Upi ja paikkamakuu.



Ja välissä emäntä rutistaa ihan ruttuun.


Upin seuraamista videolla.




 Treenin jälkeen sitten metsään.
Ensin koko lauma vapaaksi kirmaamaan, ilo olikin ylimmillään.









Vähän tehoja lenkkiin taakanvedosta. Hilmalle meinas jo tulla ihan hiki.





Tauno suorastaan hymyili taakkaa vedellessään.






 Ja loppulenkki vielä sitten koko porukka vapaana.
Taakanvetotreenit on tarkoitus jatkossa pääasiassa yhdistää näihin metsälenkkeihin ajankäytön takia ja muutenkin. Tietää ainakin varmasti, että koira on lämmitellyt ja jäähdytellyt tarpeeksi kun saa ennen ja jälkeen taakkailun juosta vapaana.


Pojat poseeraa, Upikin jo pysyy paikallaan myös lenkin lomassa eikä vaan kentällä/hallilla. Edistystä.


Sunnuntai olikin sitten yhtä treeniä. Aamu aloitettiin kuitenkin rauhallisella kotoilulla ja köllöttelyllä auringossa takapihalla.
Taunollahan on ollut jo jonkinaikaa kokeilussa tuo sitruunapanta takapihalla haukkumisen estämiseen. Tauno ei räkytä huvikseen vaan vartioi ja ilmoittaa lähinnä ohimenevällä pyörätiellä kulkevat koirat. Noh, ei hälyytä enää eli meillä toimi. Määrältään häiritsevää Taunon haukkuminen ei ole ollut, mutta periaateesta näin rivitalossa halusin kitkeä tuonkin vähäisen pois eikä sitten turhaan opi Upikaan ääntä pihalla käyttämään.



Päivän äksönit alkoivat sitten Upin näyttelytreeneillä. Hallissa oli jälleen paljon porukkaa, mutta hienosti pikkumies liikkui ja asettui seisomaan. Käsittely pöydällä sujui hyvin ja käsittelijä sai vilkaistua myös pikkumiehen hampaat todella hienosti. 

Seuraavana ajettiin Onttolan pelastuskoiraradalle ottamaan vähän peko-treeniä Hilman kanssa. Sen verran ajoissa jouduttiin paikalle, että ehdittiin tehdä pieni lenkki lauman kanssa ampumaradan pauketta kuunnellen. Minä säpsähtelin paukahduksia porukasta eniten, joten ei nämä nyt kauhean paukkuarkoja taida olla kukaan, edes Hilma.


Treenikavereita odotellessa ehdin myös käydä Upin kanssa vähän ketteryystelineitä katselemassa ja raunioiden muille telineillä kiipeilemässä. 



Heiluva lankku oli Upin mielestä vallan jees.



 Hilmakin kävi vähän telineitä muistelemassa ja hienosti meni metalliputki, tikapuut ja heiluva lankku.

Muiden saavuttua minä toimin ensin maalimiehenä Siinan ja Nooran koiruuksille ja sitten Hilma pääsi etsimään kolme eri ukkoa.

Iloinen maalimies ja holsku Nemo.

Kuva; Noora V
 Neiti työskenteli todella hienosti eikä haihatellut yhtään. Ensimmäinen ukko oli betonilaatan alla, toinen tunnelissa ja kolmas roskiksessa. Hilma ihan tunkeutui roskiksen sisään, kun maalimies ei älähtelyllä ruennut roskiksesta ulos tulemaan. Mahtava juttu, että pääsi neitikin kunnolla tekemään töitä pitkästä aikaa.

Seuraavana etappina sitten Pärnävaara ja agilityn alkeisporukan ohjaaminen sekä omat agilitytreenit.
Taunon kanssa tehtiin pieniä motivoivia pätkiä, putkiin irtoamista, muutamat kepit ja löydettiin jostakin ihme syystä puomi boikottiin -vaihe. Mitähän lie tapahtunut Taunon nupissa, kun viime sunnuntaina kuintekin puomi oli vallan ok, myös ensimmäisen kisaradan rämähdyskeinun jälkeen. Keinu sitäpaitsi oli enemmän ok kuin se puomi, että jos rämähdyskeinulla olisi jotain tekemistä asian kanssa luulisi sen olevan vielä enemmän boikotissa. Tuntemattomat ovat välillä kääpiöpinserin mielenliikkeet. Puomi kuitenkin saattin menemään ja samaten keinu, joten eiköhän se taas tästä.
Kepeille hakemista vähän haastavammasta kulmasta ja pakkaus heti keppien jälkeen alustalta.
Upi kävi muutaman kerran putken suorittamassa ja hienosti se jo menee mutkallakin olevaan putkeen, vaikka hyvin yksittäisiä on nämä putkeen tutustumiskerrat olleet.

Treenien jälkeen vielä 5 km lenkki Hilma ja Tauno flekeissä sekä Upi vapaana. 

Ei oo kääkkiä paljon näkyny kotiintulon jälkeen. 


2 kommenttia:

  1. Ihana lukee tätä sun blogia, kun teillä on aina niin aktiivista elämää! Teillä koirat viettää kyllä lepposaa elämää :) Hienosti oot Upinkin kanssa tehny töitä! Antaa itellekin vähä lisäpotkua treeniin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti ihanasta kommentista =)
      Koiraharrastus on vaan vuosi vuodelta vienyt enemmän ja enemmän mukanaan, metsässä onnellisena juokseva koira tekee minut onnelliseksi =)
      Upin kanssa on kovasti kyllä edistytty, mutta vielä on tehtävää. Työllä saa tuloksia, tsemppiä teidänkin treeneihin =)

      Poista