Olipa kerran Upi......

Maanantaina ennen joulua kävin jo vähän valmistautumassa Upin tuloon. Pissa-alustoja, ruokakuppi, pari minikongia ja ruokaa.

Tapaninpäivä vietettiin ihan kotosalla joulusta palautuen, parilla hihnalenkillä käyden ja kotia Upin tuloon valmistellen.

Perjantaina sitten työpäivän jälkeen käännettiin auton nokka kohti Jyväskylää, jonne Upin kasvattaja saapui meitä vastaan. Kiitos mahtavasta palveluksesta tätäkin kautta, meidän matkustusaika lyheni useita tunteja. Upihan tuli meille tutusta Crazy Cowboy`s kennelistä, josta aikanaan meille matkusti Riku-pappa, sitten Urho, sitten Tauno ja nyt sitten Upi.

Valinta oli tehtävä kahdesta kauniista pennusta. Heiluttelin kaninkarvaa, katsoin olevinani asiantuntevasti liikkumista sekä suhtautumista Taunoon ja Hilmaan. Pidin toisen pennun itsevarmasta olemuksesta, mutta meille valikoituneen pennun suhtautuminen asioihin oli minusta tasaisempaa, ei pelkoa (kuten ei toisellakaan), mutta ei turhan voimakkaitakaan reaktioita (toinen vähän puksutteli näille). Näin valitsin ekan oman koirani, heh. Kaikki tähän astiset koirathan ovat jo olleet valmiiksi valittuja tai ainokaisia sukupuolensa saatavilla olevia yksilöitä.

Upi matkusti kotiin sylissäni, matkalla pysähdyttiin pissalle ja ottamaan välipalaa, matka sujui rauhallisesti.
Kotiin saavuttiin aamuyöllä yhden jälkeen.

Muutama ensipuraisu Upin ekaan iltaan (tai yöhön) meillä.

Upi on ahnein koskaan tapaamani kääpiöpinserin pentu, vaikka ei Taunokaan todellakaan ruokahaluton ollut. Saas nähdä mitä tästä tulee. Yöllä ruokin koirat kotiuduttuamme ja kun Upi sai imuroitua oman ateriansa lähti pieni määrätietoinen makkara kipittämään kohti Taunon kuppia. Kerkesin napata kiinni ja Tauno sai ruokarauhan, mutta katsotaan nyt miten tuo malttaminen ruuan kanssa alkaa sujua.  Taunon ja Hilman voi jättää valvomatta syömään raakaluita vierekkäin eivätkä katsokkaan toisiinsa vaan keskittyvät omiin, tässä on tavoitetta Upin kanssa. Toisaalta ahnetta koiraa on helpompi motivoida ruualla. Upi alkaa nyt heti totutella raakaruokaan, mutta nappula pidetään nyt muutaman viikon ajan rinnalla. Kahdella aterialla saa raakaa ja yhdellä sitten nappulaa + tietysti nameina nappulat toimivat vielä varmasti jatkossakin. Säästetään makkaran syöttäminen sitten siihen vaiheeseen, jos terveellisemmät vaihtoehdot eivät motivoi tarpeeksi.

Kalkkunan jauhelhaa ja raejuustoa.

 Kun lopulta pääsin nukkumaan Upi vähän mietiskeli, että mitäs tässä tekisi, mutta rauhoittui sitten todella nopeasti nukkumaan makuuhuoneen petirivistöön oman vilttinsä päälle. Havahduin kerran hereille, kun Upi lorotteli pissa-alustalle, mutta muuten nuorimies nukkui hyvät 7 tunnin unet. Tauno piti pari kertaa komentaa omalle paikalle takaisin, kun pennun tuoksi oli ilmeisesti saanut vähän pojan pään sekaisin.

Lauantai aamu venyi edellisen illan valvomisesta johtuen. Kuvailuja, sapuskaa ja torkut, siinäpä Upin iltapäivä kuumimmat touhut.

Pitihän sitä vähän kokeilla poseeratakkin, mutta koska sisäkuvaamiseen soveltuva putki on edelleen ostoslistalla sadan ja yhden muun asian kanssa ei kuvat tietysti aivan ykkösluokkaisia ole.

Ei hullumpi, vaikka tuo kuristusote nyt vähän höiritsee kokonaisuutta.
Ilman otetta Upi olisi tehnyt benji hypyn (ilman narua) alas pakastimen päältä =D

Kolmen maissa suoriuduttiin sitten metsälenkille, että aikuiset (noniin, Taunosta tuli heti aikuinen pennun saavuttua) pääsivät juoksemaan. Upikin lähti mukaan ja koska autoon oli kova hinku matkusti Upi  jo lauman kanssa "sikaosastolla" eli takakontin häkissä. Pientä piipitystä, jonka jälkeen uni voitti. Hilma ja Tauno hyväksyivät pienen kaverin hyvin takakonttiin kaverikseen.

Upikin sai kirmailla jonkinverran hämärtyvässä metsässä, vaikka pääsääntöisesti matka taittui sylissä. Sohjoa metsätiellä oli runsaasti, mutta tien varrella oleva soramonttu oli mukavasti sulanut ja siellä Upi pääsi sitten testaamaan kirmailua vallan mukavalla alustalla.

Lenkin jälkeen nukutti.....

Ja torkkujen jälkeen leikitytti.

Upi vaikuttaa todella mainolta pakkaukselta ja Hilma & Taunokin ymmärtävän, että lauma on nyt kasvanut yhdellä jäsenellä.
Ulkoilut Upilla sujuvat mallikkaasti ja vielä ei yhtään pissaa eikä kakkaa ole tullut lattialle. Upi hakeutuu pissalle pissa-alustalle ja hoitaa asiat mallikkaasti myös ulkona, vaikka siellä märkää ja kurjaa onkin.