Sunnuntaita

Upi nukkui toisenkin yönsä sikeästi ja ilman turhia höyryilyjä ja yöpissat olivat jälleen sattuneet pissa-alustalle, kuten kuuluu. 

Aamusta ulkoiltiin takapihalla, syötiin ja leikittiin. Takapihallakin vähän hengtailtiin pidemmänkin kaavan mukaan ja koetettiin saada Upista kivaa vauhtikuvaa, mutta ulkona on niin hämärää päiväsaikaankin, ettei meidän kuvaslaitteisto pysy mukana.

Iltapäivällä suunnattiin sitten kyläilemään Upin kanssa, Tauno ja Hilmakin lähtivät kyytiä ottamaan, kun kyläpaikasta jatkettiin suoraan hallille treeneihin. Kyläilyt Upi sai kuitenkin hoitaa ilman lauman tuomaa turvaa.

Tauno tapasi kääkät Edyn ja Edyn äidin Zenan sekä tietysti Edyn perheen.  Zena oli siis poikansa luona hoidossa. Vähän Upia jännitti, mutta tosi nopeasti reippaus löytyi vaikka oltiin vieraassa paikassa uusien koirien ja ihmisten ympäröimänä.

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kuva; Sanna R

Kyläilemästä ajettiin hallille Taunon agi-treeneihin. Hienosti Tauno veti aita-putki pyörittelyn, saatiin menemään koko 15 esteen setti ilman mitään kohelluksia. Lisäksi otettiin kontakteja ja keppejä erikseen. Kontaktit ovat jees, mutta kepeillä jotain epämääräistä väärään väliin hakemista. Tammikuun kisat pyörivät edelleen mielessä, mennäkkö munaamaan itsensä? Pitäisi nyt tehdä päätöksiä, kun lisenssi kuitenkin olisi ostettava ennen ilmoittautumispäivää, mikäli kisaamaan meinasi mennä.

Upikin kävi hallia katsomassa, mutta väsymys, kaikuva halli ja hallissa treenaava iso koira meinasivat olla jo vähän turhan jännä kombo. Sylistä katseli uteliaana, mutta maassa ei oikein näyttänyt olevan kivaa. Ensiviikolla uudestaan hallia haistelemaan sitten.

Taunon treenien jälkeen laitoin Upille villapaidan niskaan ja Taunolle & Hilmalle valjaat sekä fleksit ja suuntasin 5 km lenkille valaistulle reitille. Upi matkusti pääosin sylissä, mutta välistä laskin sen toki vipeltelemään omilla tassuillaan. Joku valopää ampui ilotulitteenkin lenkkimme aikana jossain lähimaastossa, mutta Upi ei onneksi ollut pamauksesta moksiskaan.

 Upi on todella mukavasti tottunut ulkoiluun, tänään jo ulkona saattoi vähän rallatellakkin, vaikka märkää ja kurjaahan tuolla on.

Nytpä täällä on sit raatoa porukkaa. Ylimmässä kuvassa näköjään kuratahroja Upin naamassa, todistetusti ulkoiltu.

Upilla onkin sitten huomenna tiukat paikat, kun ekaa kertaa jää yksinään kunnolla. Eilen yksinoloa harjoilteltiin saunomisen ajan ja pientä itkua kuului, mutta rauhoittui pikkumies sitten.

 Minä menen aamulla vasta yhdeksäksi töihin, mutta herään kuitenkin jo normaaliaikaan eli ehdin ehkä vähän väsyttää Upia. Isäntä tulee sitten 12 aikaan käymään ja neljän jälkeen kotiudutaan kokonaan. Ajattelin jättää Upin Hilman ja Taunon kanssa samaan tilaan, en usko, että nämä pennulle pahaa tekevät. Kongit tänään täyttelin ja ajattelin jättää koko porukalle, Upille luulisi touhua siinä riittävän. Taunon kongit ovat suurempaa kokoa ja Hilma & Tauno eivät kuitenkaan toisiltaankaan mene ruokia varastamaan, joten tuskin kumuuttaavat pienempäänkään. Hätätilassa Upi pääsee piiloon tietokonepöydän alle paikkaan, jonne aikuiset eivät mahdu.

Tämä on vähän kinkkinen kysymys. Toisaalta turvallisuus ennekaikkea, mutta en kuitenkaan pidä erillään pitämistäkään pysyvästi hyvänä ratkaisuna työpäivien aikana. Porukassa ovat turvana ja seurana toisilleen eli uskon Upillakin olevan parempi olla. Koirahuone on myös turvallinen tila muuten.